Tri Force Heroes julkaistiin jo 2015 ja taisin sen varsin
pian hankkia Zelda-kuumetta lievittämään. Varsin nopeasti kävi ilmi, että peli
vain lähinnä käyttää Zelda-sarjan nimeä, ja sarjasta tuttuja esineitä. Itse tarina
on varsin hämmentävä yksinkertaisuudessaan. Muotitietoinen prinsessa on joutunut
kirjouksen kohteeksi ja hänen asunta on kammottava. Pelaajan tehtäväksi jääkin kukistaa
kirouksen langettanut velho ja vapauttaa kuningasperhe tästä kammottavasta
kirouksesta.
Zeldan tyyliin voisi luulla, että edessä on seikkailuja,
maailman tutkimista ja luolastojen selvittämistä. Peli kuitenkin perustuu
yhteistyöhän ja on suunniteltu pelattavaksi moninpelinä ja se näkyy kenttäsuunnittelussa.
Tapahtumapaikkana toimii kaupunki, josta löytyy pieniä sivutehtäviä sekä
räätäli, joka pystyy pelin edetessä saaduista materiaaleista tekemään uusia
asuja. Vihreä haltijapuku ei siis ole kovin pitkään tärkeä, vaan mieluummin
tehtävä tehdään isomman bumerangin-, liukkauden estävän- tai jättipommin
mukanaan tuovan asun voimin.
Peli on pelattavissa toki yksinään, mutta mukaan lyöttäytyy
kaksi mannekiinia, joita pelaaja voi yksi kerrallaan ohjata. Jos useampi
pelaaja on mukana, niin jokainen ohjaa silloin omaa hahmoaan. Aina on siis kolme
hahmoa mukana. Pelaaja voi vaihtaa hahmojen välillä sormen painalluksella, ja ohjata
näin ollen aina yhtä hahmoa kerrallaan. Mannekiineja voi kannella ja tehdä
kolmen hahmon toteemin. Idea kaikessa on se, että yleensä kentän alussa
jokaiselle hahmolle valitaan tietty erikoiskyky. Eli esimerkiksi yhdellä on
pommi, toisella jousipyssy ja kolmannella tulihanska. Näitä yhdistelemällä
jousella voi ampua kolmen hahmon korkeudella, jos jousiampuja on ylimpänä.
Pulman ratkontaa ja oikeanlaisten varusteiden hyödyntämistä peli tarjoaakin
käytännössä loppuun asti.
Varinaista tutkimista ei ole. Valitaan vain maailma ja
kenttä, johon lähdetään. Alussa on nähtävissä mitä varusteita kentässä on tarjolla
ja mitä sen lopussa olevasta arkusta voi paljastua materiaalina. Ensimmäisen
läpäisyn jälkeen samaan kenttään aukeaa haastetehtäviä, joista saa eri
materiaaleja lopussa. Raha ja materiaalit ovatkin kenttien läpäisyn ohella
avaimet kohti löyhän tarinan viemistä huipennukseensa. Oikeanlainen asu
oikeassa paikassa voikin olla todella ratkaisevassa asemalla kentän läpäisyn
kannata, joten uusia asuja kannattaa aina välillä käydä ostamassa.
Sanoin aikaisemmin, että peli tuli hankittua jo aikaa
sitten. Se jäi kuitenkin pitkäksi ajaksi unholaan. Peli oli pettymys ja
alkuinto lopahti nopeasti. En antanut pelille sen ansaitsemaa mahdollisuutta.
Palasin ennen joulua 2016 pelin pariin ja otin sen aamuisia bussimatkoja
piristämään. Yhden kentän läpäisy oli sopivaa tekemistä puolentunnin bussimatkalle
ja kun peliä alkoi ajatella jonain muuna, kuin Zeldana, niin sen syövereistä
paljastui varsin mielenkiintoinen ja toimiva konsepti. Peli sopi täydellisesti
pieninä pyrähdyksinä pelattavaksi, koska suurta tarinankaarta ei tarvinnut muistella.
Internetin yli pelaaminen onnistuu myös, mutta peliseuraa on
enää nykyään hankala löytää. Paikallisesti lataustoimintoa hyödyntäen peli
voisikin olla erittäin viihtyisä, kun kaverit ovat vieressä ja pulmat ovat näin
helpomman kommunikaation avulla ratkaistavissa nopeasti. Yksinkin pärjäsi toki
hienosti, mutta välillä tuli tilanteita, jolloin hahmon vaihtamisen sijaan
olisi paljon helpompaa, että kaveri vain olisi vieressä valmiina.
The Legend
of Zelda: Tri Force Heroes onkin mainio peli, jos sitä ei ajattele The Legend
of Zeldana.
Kuvat: Giantbomb.com ja Nintendo.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti