keskiviikko 25. tammikuuta 2017

The Legend of Zelda: Tri Force Heroes (3DS)


Tri Force Heroes julkaistiin jo 2015 ja taisin sen varsin pian hankkia Zelda-kuumetta lievittämään. Varsin nopeasti kävi ilmi, että peli vain lähinnä käyttää Zelda-sarjan nimeä, ja sarjasta tuttuja esineitä. Itse tarina on varsin hämmentävä yksinkertaisuudessaan. Muotitietoinen prinsessa on joutunut kirjouksen kohteeksi ja hänen asunta on kammottava. Pelaajan tehtäväksi jääkin kukistaa kirouksen langettanut velho ja vapauttaa kuningasperhe tästä kammottavasta kirouksesta.

Zeldan tyyliin voisi luulla, että edessä on seikkailuja, maailman tutkimista ja luolastojen selvittämistä. Peli kuitenkin perustuu yhteistyöhän ja on suunniteltu pelattavaksi moninpelinä ja se näkyy kenttäsuunnittelussa. Tapahtumapaikkana toimii kaupunki, josta löytyy pieniä sivutehtäviä sekä räätäli, joka pystyy pelin edetessä saaduista materiaaleista tekemään uusia asuja. Vihreä haltijapuku ei siis ole kovin pitkään tärkeä, vaan mieluummin tehtävä tehdään isomman bumerangin-, liukkauden estävän- tai jättipommin mukanaan tuovan asun voimin.

Peli on pelattavissa toki yksinään, mutta mukaan lyöttäytyy kaksi mannekiinia, joita pelaaja voi yksi kerrallaan ohjata. Jos useampi pelaaja on mukana, niin jokainen ohjaa silloin omaa hahmoaan. Aina on siis kolme hahmoa mukana. Pelaaja voi vaihtaa hahmojen välillä sormen painalluksella, ja ohjata näin ollen aina yhtä hahmoa kerrallaan. Mannekiineja voi kannella ja tehdä kolmen hahmon toteemin. Idea kaikessa on se, että yleensä kentän alussa jokaiselle hahmolle valitaan tietty erikoiskyky. Eli esimerkiksi yhdellä on pommi, toisella jousipyssy ja kolmannella tulihanska. Näitä yhdistelemällä jousella voi ampua kolmen hahmon korkeudella, jos jousiampuja on ylimpänä. Pulman ratkontaa ja oikeanlaisten varusteiden hyödyntämistä peli tarjoaakin käytännössä loppuun asti.

Varinaista tutkimista ei ole. Valitaan vain maailma ja kenttä, johon lähdetään. Alussa on nähtävissä mitä varusteita kentässä on tarjolla ja mitä sen lopussa olevasta arkusta voi paljastua materiaalina. Ensimmäisen läpäisyn jälkeen samaan kenttään aukeaa haastetehtäviä, joista saa eri materiaaleja lopussa. Raha ja materiaalit ovatkin kenttien läpäisyn ohella avaimet kohti löyhän tarinan viemistä huipennukseensa. Oikeanlainen asu oikeassa paikassa voikin olla todella ratkaisevassa asemalla kentän läpäisyn kannata, joten uusia asuja kannattaa aina välillä käydä ostamassa.

Sanoin aikaisemmin, että peli tuli hankittua jo aikaa sitten. Se jäi kuitenkin pitkäksi ajaksi unholaan. Peli oli pettymys ja alkuinto lopahti nopeasti. En antanut pelille sen ansaitsemaa mahdollisuutta. Palasin ennen joulua 2016 pelin pariin ja otin sen aamuisia bussimatkoja piristämään. Yhden kentän läpäisy oli sopivaa tekemistä puolentunnin bussimatkalle ja kun peliä alkoi ajatella jonain muuna, kuin Zeldana, niin sen syövereistä paljastui varsin mielenkiintoinen ja toimiva konsepti. Peli sopi täydellisesti pieninä pyrähdyksinä pelattavaksi, koska suurta tarinankaarta ei tarvinnut muistella.

Internetin yli pelaaminen onnistuu myös, mutta peliseuraa on enää nykyään hankala löytää. Paikallisesti lataustoimintoa hyödyntäen peli voisikin olla erittäin viihtyisä, kun kaverit ovat vieressä ja pulmat ovat näin helpomman kommunikaation avulla ratkaistavissa nopeasti. Yksinkin pärjäsi toki hienosti, mutta välillä tuli tilanteita, jolloin hahmon vaihtamisen sijaan olisi paljon helpompaa, että kaveri vain olisi vieressä valmiina.


The Legend of Zelda: Tri Force Heroes onkin mainio peli, jos sitä ei ajattele The Legend of Zeldana.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti