torstai 29. joulukuuta 2016

Super Mario Run (iOS)


Nintendo on vihdoin ja viimein loikannut Super Mario Run -pelin myötä mobiilialustojen suunnattomalle leikkikentälle. Pokemon Go toki on ollut menestys, mutta Nintendo ei ole juurikaan ollut osallisena siinä. Super Mario Run on kuitenkin Nintendon oma tuote, maailman tunnetuimman pelihahmon ensi tuleminen mobiiliin.

Isoin yllätys Super Mario Runissa on varmsti se, että kyseessä ei ole ns. free to play peli. Pelin voi ladata ilmaiseksi ja pelata demomaisesti kolme ensimmäistä tasoa. Sen jälkeen vaaditaan 10 euron panostus, jos seuraavaan maailmaan haluaa edetä. Moni voi ajatella, että kyseessä on iso hinta ja pelaamista on mukamas vähän. Kenttiä kuitenkin riittää mukavasti ja haaste pelissä onkin värillisten kolikoiden keräämisessä. On totta, että pelin juoksee läpi hetkessä, mutta haluatko oikeasti pelata tällaista peliä vain juoksaksesi sen läpi, etkä tehdä sen tarjoamia haastavampia osuuksia?

Mario juoksee jatkuvasti eteenpäin, joka on koko pelimekaaniikan juju. Saadaksesi vaikeimmat harmaat kolikot yhden juoksun aikana, on keksittävä oikeasti mielenkiintoisia tapoja hyödyntää Marion jatkuvaa liikettä. Toisinaan kolikon saaminen tietystä paikasta vaatii todellista pohdintaa, ja muutamassa kohdassa joutui jopa turvautumaan Youtuben apuun, koska en vain keksinyt kuinka ihmeessä kolikon oikein saa haettua.

Perus maailmojen ja niiden kenttien lisäksi pelistä löytyy myös Toad race -tila, jossa kisataan toisten pelaajien suorituksia vastaan. Voittaja kerää hurraavat Toad-hahmot omaan maailmaansa, ja niiden määrä nostaa kaupungin tasoa. Oudosti toteutettu ratkaisu pienen kaupunkin rakentamiseen, joka ei mielestäni sovi peliin lainkaan. Niinpä rakentelu ja kisaaminen onkin jäänyt alkukokeilun jälkeen omaan arvoonsa ja keskityin vain pelaamaan kenttiä uudelleen aina vain haastavampien kolikoiden tavoittamiseksi.

Lopulta kaikki kolikot oli jokaisesta kentästä saatu kerättyä ja innostus loppui oikeastaan heti. Peli olikin oikein mainio viihdepläjäys putkimiehen ensikosketuksena mobiilimaailmaan ja odotan Nintendon tulevia tekeleitä innolla. Onkin hieno nähdä, että joku uskaltaa vielä tehdä muutakin pelattavaa mobiiliin, kuin jatkuvasti koukussa pitäviä F2P-malleja. Antaa Marion elää oman aikansa ja sen jälkeen seuraava tuote kehiin kiitos.






torstai 8. joulukuuta 2016

Suomen pelimuseo avautuu Tampereelle tammikuussa



Osittain joukkorahoitettu pelimuseohanke on muuttunut todeksi. Viimeviikon perjantaina järjestettiin joukkorahoitukseen osallistuneille mahdollisuus päästä katsomaan, miltä se museo oikeastaan näyttää. Museo on osa Tampereen Museokeskus Vapriikin näyttelyitä ja sijaitsee heti Vapriikin sisääntulon yläpuolella toisessa kerroksessa.

Pelimuseo on historiallinen ja opettavainen matka pelin nykyhetken ja lähitulevaisuuden suomalaisista pelimenestyjistä, 90- ja 80-luvun kotikoneiden vallankumouksen kautta tukkimiesten kämpillä harjoitettuun lauta ja korttipelaamisen kulttuurin kehittymiseen. Pelit ja koko näyttely keskittyy nimenomaan suomalaiseen pelikulttuuriin ja sen kehittymiseen. mutta joukkoon mahtuu myös ilmiöitä maailmalta.

Itse kiersin museon ”väärässä” järjestyksessä ruuhkien helpottamiseksi ja aloitin menneisyydestä. Alku olikin mielenkiintoista koettavaa, kun vastaan tuli ensimmäiseksi suomen sisällissodasta vuonna 1918 julkaistu peli. Entä oletko kuullut jo 100 vuotta sitten kehitetystä sähköllä toimivasta peli-innovaatiosta? Electra-peli kertoi jo tuohon aikaan valoilla kysymyksen ja vastauksen oikeellisuuden. Useissa näyttelykappaleissa on lisäksi nauhoite, jossa pelin tekijät ja asiantuntijat kertovat pelistä, sen synnystä tai aikakaudesta pelien näkökulmasta. Asioihin voi tutustua kuuntelemalla nauhoitteen samalla, kun ihastelee ikivanhaa peliesinettä. Joukossa piilee usein myös pientä nippelitietoa, jota ei välttämättä ole aikaisemmin tiennyt. Tiesitkö että Speden Speleissä ollut nopeustesti oli oma versionsa huoltoasemien tuotteista? Normaalipelin nopeudesta poiketen Speden versio aloitti normaaliversion 50 arvon tienoilta. Museossa pääsee testaamaan tietysti myös oman nopeuden, onneksi kuitenkin normaalinopeudesta lähtien.

Museossa on panostettu paljon itse kokemisen periaatetta. Miltä tuntuu pelata vuosikymmeniä vanhaa peliä tai kulttimaineessa olevia teoksia? Lähes tulkoon kaikki ainakin elektronisilla laitteilla toimivat pelit ovat oikeasti kokeiltavissa ja pelattavissa. Jos kiinnostaa käydä testaamassa esimerkiksi kuinka vaikea se Uuno Turhapurosta tehty peli onkaan, niin museossa sekin onnistuu. Entä oman lapsuuden yksi muistetuimmista pelihahmoista, Hugon seikkailujen kokeminen oikeasti puhelimen välityksellä? Kyllä, museossa on puhelin ruudun alapuolella ja puhelimen näppäimistöllä ohjataan pelihahmoa, samalla tavalla kuin aikanaan televisiopelissä.

Yleisradion merkitys suomalaisessa pelikulttuurissa onkin ollut merkittävä ja se yllätti itseni todella. Monessa kohdassa seinillä komeilee tekstit yleisradiosta joko television tai radion kautta pelatuista peleistä. Pelit ovat olleet myös mainoksiksi todella suosittuja. Kuinka moni kolmekymppinen on unohtanut esimerkiksi Kotijäätelöautojen kyydissä jaetun Drop Mania -pelin? YLE:n toinen kotikaupunki Tampere onkin osuva paikka museon sijainniksi ja avain keskustan tuntumassa.

Museo on matka paitsi pelaamiseen myös eri aikakausien koteihin. Siihen aikaan, kun pelaaminen kotona teki tuloaan. Museossa onkin muutamia upeasti sisustettuja huoneita sekä kuvia muistona pelaamisen vallankumouksen alkamisesta. Pelikaupat sekä peliluolat olivat myös aikanaan paikkoja, jossa paitsi pelattiin ja kokeiltiin eri pelejä, niin tutustuttiin ihmisiin ja muihin pelaajiin. Löytyypä museosta siis pelikauppanäyttely sekä toimivat ja pelattavat kolikkopelit museon omassa pelihallissa. Nämä edustavat omaa lajiaan pelihistoriassa ja ovat upea lisä pelaamisen kulttuurin näyttömällä, joka nyt on saatu kattavasti taltioitua museoon. Vaikka se on ehkä pinta-alaltaan pienehkö, niin sisältöön on saatu mahtumaan upea määrä suomalaista pelikulttuuria ja historiaa vuosien varrelta. Itse olisin ehkä kaivannut suomalaista pelialan printtimediaa esille esimerkiksi Pelaaja-lehden ja Pelit-lehden muodossa. Kokonaisuutena paketti on kuitenkin upea ja vierailemisen arvoinen varmasti useampaan kertaan. Yhdellä kerralla tuskin ehtii tutustua tarpeeksi museon aarteisiin, joten uudelleenkäynti arvoa löytyy.

Museo aukeaa tammikuussa yleisölle, joten suosittelen erittäin lämpimästi piipahtamaan ensi vuonna Tampereella!

Lisätietoja: www.suomenpelimuseo.fi