keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Uncharted 4: A Thief’s End (PS4)


Uncharted on ollut koko sen sarjan historian ajan jollain tasolla yksi lempparisarja. Vahvaa seikkailuhenkeä, tutkimista, muinaisia aarteita, paikkoja ja tapahtumia. Sarjan parissa on kasvanut muutama vahva henkilöhahmo, joten neljäs osa ei välttämättä sovi aikaisempia pelejä pelaamattomalle. Tarinasta saa paljon enemmän irti, kun tietää henkilöiden taustaa ja aikaisemmat seikkailut. Neljännessä osassa muistellaan vahvasti menneitä. Drake ja Elena ovat asettuneet aloilleen, mutta kuolleeksi luullun Sam-veljen ilmestyminen kuvioihin sysää tutun joukkion jälleen huikeaan seikkailuun etsimään muinaista aarretta, ainakin vielä kerran siis, eikä Sullyia tietenkään voi jättää mainitsematta.

Uncharted 4 on hiottu timantti. Se ei tarjoa mitään päräyttävää pelimekaanista uudistusta vaan luotaa vahvasti vanhoihin vahvuuksiin pienillä viilauksilla. Tarinaan, huikean näyttävään ja upeaan grafiikkaan, tunnelmalliseen äänimaailmaan ja hiottuun pelattavuuteen. Draken yliluonnolliset kiipeilyvoimat ovat vain yksinkertaisesti hauskaa pelattavaa ja vuorilla sekä hajoavilla rakennuksilla pomppiminen on vain niin pirun siistiä. Joukkoon sotketaan tuttuun tapaan aika-ajoin toimintaa ja aseiden pauketta, mutta sekin sujuu jo hyvin luontevasti. Tottakai mukana on myös pulmanratkontaa ja vuosikausia vanhat ansat ja mysteerit täytyy selvittää, jotta matka jatkuu. Naughty Dog yksinkertaisesti osaa tehdä sarjaan jo pelejä, enkä ainakaan itse enää törmännyt kuolettaviin harhahyppyihin tai tuskallisiin tähtäysongelmiin, joita saattoi sarjan alkuosien kanssa esiintyä.

Ainoa hetkittäin suuresti häiritsevä asia on se, että kuinka ihmeessä Drakea vainoavat viholliset onnistuvat aina pääsemään edelle? Vaikka Drake ystävineen suuntaa jatkuvasti alueille, jossa ei kukaan ole todennäköisesti käynyt satoihin vuosiin, niin aseistetut palkkasotilaat ovat jatkuvasti tutkimusten tiellä.

Silti, romantiikallakin höystetty tarina tempaisi mukaansa ja muinaiset piraattien salaisuudet jaksoivat kiehtoa loppuun asti. Peli tarjoaa hienon seikkailun ja kenties päätöksen Draken tarinaan. Aina toki on ovi auki jatkolle, mutta Uncharted voitaisiin yhtä hyvin jättää tähän. Uncharted 4 on juuri sitä mitä 1-3 osien perusteella voisi odottaa, tuttua seikkailua taas asteen verran hieman isommin, paremmin ja nätimmin. 




torstai 1. syyskuuta 2016

Quantum Break (XboxOne)


Suomalainen Remedy on kunnostautunut jo useamman ison peliprojektin verran, eikä Max Paynen ja Alan Waken jäljillä tullut Quantum Break jää menestyspelien varjoon. Remedyltä on totuttu näkemään räiskintää hyvällä tarinankerronnalla sekä jonkinlaisella peliteknisellä kikalla. Tälläkertaa keskitytään ajan manipuloimiseen.

Jack Joyce päätyy veljensä Willian Joyce kehittämän ja rikkaan tiedemiehen Paul Serenen rakentaman aikakoneen ensitestiin. Jotainhan siinä tietysti menee pieleen, aika rikkoutuu ja tapahtumia riittää selvitettäväksi. Ennen kaikkea tietysti asioiden korjaamiseksi, mutta isot kysymykset nousevat monella taholla pintaan. Kuinkahan asiat lopulta voisi korjata vai voiko? Aikakone oli Paulin Monarch Solutions –yhtiön varoilla rakennettu ja yhtiön palkka-armeija on lopulta paha vastus asioiden korjaamisen tiellä.

Kiehtova tarina on kenties pelin parasta antia, mutta se kerrotaan liian monessa paikassa. Toki jos on aikaa ja haluaa syventyä oikein kunnolla, niin Quantum Break on taivas tarinan pientenkin nyanssien tutkimiseen. Tarinaa viedään eteenpäin räiskintäosuuksien välissä, mutta iso osa piilotiedosta on kuitenkin sähköposteihin ja muihin kerättäviin asioihin piilotettuna. Kaiken tarinasta tietävän kannattaa varautua kokonaisen romaanin lukemiseen pelin aikana. Onnistunut kokeilu on myös jaksojen lopussa olevat TV-jaksot. Oikeasti näytellyt ja kuvatut pätkät tuovat mielenkiintoista syvyyttä tarinaan ja muihin hahmoihin, koska pelaaja tekemisillään vaikuttaa näiden pätkien tarinan kulkuun. Samalla myös tarina muuttaa varmaan ainakin jonkin verran muotoaan. Pelaajan valinnoilla on vaikutusta ja jaksojen välissä hypätäänkin tarinan toiselle puolelle katsastamaan mitä Monarch Solutionsin syövereissä tapahtuu. Serenestä tulee pelin niin sanottu pahis, jota kuitenkin pelaaja pääsee pelaamaan ja näin ollen tekemään merkittäviä valintoja, joiden myötä paha ei ehkä välttämättä olekaan enää niin paha? Sekä Serene että Jack saavat aikaan vaikuttavia erikoisvoimia ja Serenellä on kyky nähdä tulevaisuuden asiat. Valittavana onkin useassa kohdassa kaksi suuntaa, johon pelaaja voi tarinaa viedä katsottuaan pienen otoksen kahdesta mahdollisesta tulevaisuudesta.

Erikoisvoimat ovat Remedyn kyky erottua räiskinnällä. Siinä missä Max Payne pystyi hidastamaan aikaa, niin Jack voi vaikka pysäyttää sen, tietyin ehdoin tosin. Vastustajan voi vangita aikakuplaan, jota ampumalla saa pysäyttävää tuhoa aikaan, viimeistään sitten kun kupla katoaa ja rypäs luoteja singahtaa suoraan sen sisällä olleeseen viholliseen. Eteen voi luoda suojakiven, joka pysäyttää luodit tai salamannopeasti siirtyä aikahyppyjä huoneessa vihollisten selustaan. Eri kykyjen ja taitojen hyödyntäminen onkin avainasemassa pelin taistelumekaniikan kanssa ja siitä tulee pelin taistelun viehätys. Pelkässä suojassa kykkiminen ja vihollisten lahtaus saa paljon uusia ulottuvuuksia, kun pysyy liikkeessä ja käyttää tasaiseen tahtiin koko voima-arsenaalia hyväksi.

Remedyltä voi odttaa laatua ja se näkyy. Vaikka mielipeitä voi olla monia, niin peli ole lainkaan huono. Todennäköisesti siihen vain suhtaudutaan eri kantilta ja voisin veikata, että mielipide on vahvasti sidottuna siihen kuinka paljon on sitoutunut peliä pelaamaan ja tutkimaan. Peli kuitenkin saattaa herättää enemmän kysymyksiä, kuin se antaa vastauksia. Niitä toki on tarjolla, mutta vastausten löytämiseen tarvitsee syventyä kunnolla peliin. Sen voi pelata hetkessä juoksemalla läpi ja toisaalta taas kuluttaa niin paljon aikaa kuin jaksaa tutkiessaan jokaisen sopukan etsiessään tiedonmurusia ja koluten kaikki mahdolliset tarinahaarat. Onneksi kyseessä on kuitenkin perinteikäs putkijuoksu, joten kun alue on koluttu, niin voi siirtyä tarinaa jatkavan pisteen kautta seuraavaan. Pelaajasta itsestään on kiinni, kuinka paljon peli voi tarjota. Itse en lopulta jaksanut keskittyä lukemiseen, joten moni asia on minulta edelleen hämäränpeitossa. Peli kuitenkin piti otteessaan loppuun asti ja pelin yhdistäminen näyttelijöillä toteutettuun TV-tuotantoon oli ainakin minun mieleeni. 20-30 min viettää mielellään vain katsoen sarjan jaksoa ja se rytmittää mukavasti räiskintäosuuksia.

Remedy on onnistunut jälleen tekemään hienon pelin, se ei välttämättä täysillä uppoa kovin monelle, mutta kyllä siitä nautti sen aikaa, kuin siihen jaksoi panostaa.