Hyvästi HayDay!

Useaan kertaan olen vuosien aikana blogissa nostanut esiin Supercellin megahitin HayDayn. Vaikka peli on ilmeisesti jo parhaat päivänsä nähnyt, niin on se jatkuvasti keikkunut tuottoisimpien pelien top10:ssä Applen Appstoressa.

Aloitin pelaamisen heti sen ilmestymisen aikoihin vajaa neljä vuotta sitten ja välissä ehti olla muutama hieman pidempi tauko. Näin pitkä aika yhdelle pelille on kuitenkin kunnioitettava saavutus, mutta nyt koin saavuttavani pelissä sen mitä halusin saavuttaa.

Tason 100 myötä peli ei tarjoa minulle enää mitään mielenkiintoista, eikä ole oikeastaan tarjonnut pitkään aikaan. Viimeaikojen yksi isoimmista uudistuksista oli yhteisöllisyyden pelin mukaan tuominen ja sen kautta viikoittaiset yhteisökisat. Nämä kisat pakottavat pelaajat oikeasti panostamaan peliin, jotta viikoittainen pistemäärä yhteisön hyvän nimissä on mahdollisimman iso. Jos joukko yhteisössä ei osallistukaan tarpeeksi kovalla innolla pelaamiseen, niin siitä kärsii koko yhteisö.

Tämän sain jatkuvasti kokea myös omassa yhteisössäni, jonka perustin heti yhteisöjen tultua mukaan kuvioihin. Viikoittain oli pakko alkaa potkimaan epäaktiivisia pelaajia yhteisöstä, jotta onnistuimme pitämään sijoituksemme moniportaisen asteikon huipputasolla. Tämä puolestaan sotii pitkälti HayDayn peruselementtiä vastaan, eli omassa rauhassa farmin kasvattamista ja laajentamista. Epämiellyttävän olotilan vallitessa pelin parissa päätinkin asettaa itselleni tavoitteen, jonka jälkeen siirrän vihdoin HayDayn hyvin ansaittuun lepoon oman puhelimen uumenista. Tason 100 saavutettuani vietinkin yhden illan rakentaessa yhteisölleni tulevaisuutta valitsemalla uusia johtajia ja antamalla varastoissa olevien tavaroiden auttaa peliin jääviä aktiivisia yhteisön jäseniä saavuttamaan omat tavoitteensa.

HayDay iski alusta alkaen kutkuttavaan hermoon jatkuvan kehityksen tarjoavana pelinä, jota voi pelata rauhassa omaan tahtiin. Loppupeleissä en kovinkaan montaa euroa peliin kuluttanut ja nautin nimenomaan pelin pelaamisesta sen omilla aikarajoitetuilla ehdoillaan. Minulle yhteisöllisyyden tuoma hektisyys oli kuitenkin lopulta se, joka ajoi pois pelin parista. Yhden oven sulkeminen kuitenkin avaa uusia toisaalla, joten kenties aamun työmatkat sujuvat bussissa jonkin toisen pelin parissa. Kiitos näistä vuosista Supercellille ja HayDaylle. Harva peli onnistuu pitämään pintaansa näin pitkään jatkuvan pelitulvan puristuksessa.

Taso 100 tuo palkinnoksi kultaisen koristepuun.

HayDayn uusin uudistus. Farmeja voi muokata jatkossa helpommin.

Hyvästit HayDaylle.