tiistai 24. marraskuuta 2015

Ubiähky


Loppuvuosi, tai oikeastaan jo pari vuotta trendi on ollut isojen avoimenmaailman pelien juhlaa. Ns. Ubiähky on iskenyt omaan peli intoon todella pahasti. AC aloitti trendin aikanaan ja moni pelisarja Ubisoftin ulkopuolella on noudattanut pitkälle samaa kaavaa. Avoin maailma, joka aukeaa radiotorni tai näköalatorni kerrallaan paljastaen kartan täyteen uskomattoman määrän enemmän tai vähemmän turhaa tekemistä.

Onneksi valonpilkahduksia tuttuun kaavaan on tarjottu, kuten esimerkiksi Middle-Earth: Shadow of Mordor. Samalla tavalla osittain avoin maailma on tutkittavana, mutta peli teki saman hieman uudella otteella ja erinomaisella tekoälytoiminnoilla varustettuna, jolloin maailma olikin eläväisempi.

Isot AAA-pelit tuntuvat olevan lähes poikkeuksetta jatkuvasti toinen toistaan isomman pelimaailman kimpussa. Alueet kasvaa ja tekemistä ahdetaan alueisiin kokoajan enemmän. Minulta onkin jäänyt väliin sellaiset isot pelit kuten uusimmat Assassin’s Creedit, Far Cry 4 ja uusin Batman sarjan tuotos. Nämä ovat jääneet pelaamatta käytännössä vain siitä syystä, että peleissä on julmetun iso alue täynnä pientä tehtävää, vaikka kenties tarina voisikin kiinnostaa. Tarinan haluaisin kokea, mutta sen vuoksi ei huvita ostaa peliä täyteen hintaan, jossa iso osa kokemuksesta on tarkoitettu nautittavaksi kartan lukuisten pienten tehtävien muodossa. Kenties uuden mahdollisuuden voi antaa edullisemman alehinnan muodossa, jolloin pelkkä tarinajuoksu ei tunnu enää niin isolta sijoitukselta.

Kiinnostavaa pelaamista kuitenkin tulee kokoajan, joten väliin jätetty peli ei isolla todennäköisyydellä pääse ikinä konsoliin. Witcher 3 oli itselle vuoden 2015 odotetuimpia pelejä ja sen parissa tuli vietettyä todella paljon aikaa usean kuukauden aikana. Tekemistä jäi kartalle kuitenkin aivan tolkuton määrä, eikä uusien teosten tieltä maailmaan ehdi enää palaamaan.

Toistaiseksi se isoin välähdys on tullut sienipilven muodossa. Fallout 4:n maailma on imaissut nyt julkaisustaan asti täysin mukaansa. Aluksi ähky oli karkottaa myös tämän pelin kohdalla pelaamisen innon, mutta itselle ennestään tuntematon sarja ja maailma ovat olleet mitä ihaninta viihdettä. Maailma on myös Bethesdan laadulla kyllästetty. Mihinkään ei pakoteta, eikä mitään tuputeta eteen väkisin. Kartta on täynnä tehtävää ja löydettävää, mutta ne ovat piilossa. Kun niitä ei näe, ei niistä tarvitse välittää ja löytämisen riemu on jatkuvasti läsnä. Voit mennä minne haluat ja tehdä juuri niitä tehtäviä kuin haluat. Bethesda ei edes opasta pelin mekaniikan saloihin vaan kaikki on pelaajan hoksottimien ja innostuksen varassa. Ja siitähän minä tykkään! Fallout 4 teksti tulee luonnollisesti sitten joskus, kun pelin olen saanut pelattua, mutta nyt jo voi todeta, että tässä pelissä on tehty asiat kaikin puolin oikein avoimen maailman peliksi. Avoimeksi ja tutkittavaksi.

Witcher kehittäjän seuraava tuotos Cyberpunk pelin on ennakkoon ilmoitettu olevan Witcher 3:n maailmaakin laajempi. Järkytyin aika lailla ja minulle tämä oli mainospuheista kenties se luotaantyöntävin. Eikö tarinakeskeisten pelien vetovoimaa voisi suunnata jo pikkuhiljaa muihin asioin, kuin jatkuvasti kasvavaan pelimaailmaan? Työ, perhe ja unentarve kun vievät vuorokaudesta sen verran paljon aikaa, ettei satoja tunteja vaativille peleille riitä yksinkertaisesti aikaa. Halu lyhempiin ja tiiviimpiin indiekertoumuksiin kasvaakin kokoajan AAA-pelien jäädessä entistä enemmän paitsioviivan väärälle puolelle.

Kuva: Googlen kuvahaulla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti