maanantai 25. toukokuuta 2015

Retropelimyyjäiset & musiikkitapahtuma


Facebookissa on julkaistu tapahtuma, joka varmasti kiinnostaa retropelien sekä pelimuusikin ystäviä. Lainaus siis suoraan tapahtuman sivuilta:

Retropelimyyjäiset/musiikkitapahtuma Helsingissä!

PRKL Club järjestää tiloissaan retropelimyyjäiset 11. heinäkuuta Helsingin keskustassa (Kaisaniemenkatu 4).

Myyntitapahtuma on kävijöille ilmainen! 

Myyntipöytiä tullaan vuokraamaan 15-25 € hintoihin, riippuen pöytäkoosta, ja alustavia varauksia voi tehdä sähköpostitse nakkis (AT) hotmail.com. Hinta sisältää limpparin/kahvin. :)

Loppuillasta PRKL Clubin lavalle nousee retropelimusiikkia esittävä Polygon Black! Liput keikalle 5 € (sis. eteispalvelumaksun). Ja tottakai myyjäisten aikana musiikkilinjana on videopelimusiikki!

Aikataulut:

12:00 - 21:00 Retropelimyyjäiset
22:30 - Polygon Black

Sinne siis tekemään löytäjä tai myymään oman kokoelman pelejä!

https://www.facebook.com/events/1391054401224271/

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

MoonTV ja Witcher 3 iltapäivä


MoonTV järjesti neljän tunnin Witcher 3 ennakkopelaamiseen keskittyvän tilaisuuden Helsingin ravintola Buzassa. 16 henkilöä oli saanut osallistumisoikeuden kyseiseen tapahtumaan ja itse olin heistä yksi onnekas. 

Kahden tunnin ajan pääsi pelaamaan tiistaina julkistettava The Witcher 3: Wild Hunt peliä. Aloitin aivan alusta, joten käytännössä kävin pitkää opetusosuutta läpi, joka alun taisteluopetusten jälkeen on sidottu etenemiseen pelissä. Pelaaminen ja peli maailma nojautui vahvasti Witcher 2 tyyliseen olemukseen, joten sitä ennestään pelanneet ovat varmasti kuin kotonaan. Maailma on erittäin värikäs, eli varsin iso vastakohta sille, mitä ensimmäinen peli oli aikanaan.

Tarinapuolesta en osaa mitään sanoa, koska pelin luonteeseen kuuluu pelimaailmaan uppoutuminen sekä hahmoihin syventyminen. Kokeiluiltapäivän puitteet eivät tähän suoneet kovinkaan hyviä olosuhteita. Aluksi pelasin videotykillä, jonka kuva oli erittäin haalea ja tekstit vaivoin nähtävissä. Yleinen hälinä ympärillä ei myöskään auttanut keskittymään täysillä itse peliin. Tilaisuus tarjosikin siis loistavan tilaisuuden pelimekaniikan oppimiselle, jotta tiistaina voi täysillä keskittyä maailmaan, tarinaan, hahmoihin ja vain pelaamiseen.

Miekkoja on tuttuun tyyliin kahdenlaisia heti alussa ja vihollisen mukaan täytyy valita toimivampi varustus. Uutuutena ehti hieman tutustua varsijouseen, jonka käyttötarkoitus tosin jäi hieman epäselväksi. En saanut sillä juuri mitään aikaan. CD Project Red on vienyt peliä astetta laajempaan suuntaan ja ainakin kartalla pelialue näytti kiitettävän isolta. Raja tuli tosin vastaan ja peli pyysi kääntymään takaisin, kun alussa yritti ratsastaa tuntemattomaan.

Pelimaailma on täynnä kerättäviä kasveja erilaisten juomasekoitusten tekemiseen ja ainakin valikkojen perustella erilaisia kykyjä ja varusteita voi parantaa tietynlaisilla esineillä sekä hahmojen luona. Iso osa pelin taistelumekaniikkaa on siis edelleen taisteluun valmistautuminen, oikeanlaisten varusteiden päälle pukeminen, vihollista heikentävien ja itseä parantavien juomien valmistaminen sekä oikean taktiikan kuhunkin tilanteeseen oppiminen.

Teknisellä puolella kokeilussa ollut XboxOne versio näytti rullaavan hyvin, vaikka välillä tarinaa kuljettavien välipätkien aikana etenkin varjotekstuurit näyttivät vilkkuvan oudosti. Toki ensimmäistä kertaa konsoliversion liikkeessä ja käsissä nähtyäni voi taas todeta, että täysin sinisilmäisesti mainosvideoita katsoneen ja parhaan silmänkarkin haluava pelaajan on parasta suosiolla hankkia pelistä PC-versio. Hieman paremmalla televisiolla varustetussa pelipisteessä pelin visuaalista antia ei kuitenkaan voinut muuta kuin ihastella.

Witcher 3 kuitenkin näyttäisi olevan juuri sitä mitä itse ainakin peliltä odotan. Lisää vanhaa tuttua Witcheriä isommin, laajemmin ja monipuolisemmin, joka toivottavasti saa arvoisensa päätöksen. Alku ainakin tuo heti eteen juuri sen pienen yksityiskohdan, jota Witcher peliltä odottikin, alastomuutta. Yksi napinan aihe uudesta Witcheristä kuitenkin jo löytyi. Peli tulee nimittäin sisältämään aikaan sidottuja monivalintakeskusteluja, joka esimerkiksi The Walking Dead –pelisajran perusteella on todellinen syöpä pelimukavuuden suhteen. Onneksi ensimmäinen valinta ainakin oli helppo ja aikaakin oli ihan kohtuullisesti, mutta toivon totisesti, että joku tärkeä valinta pelissä ei ole laitettu äkkiä ja hätiköidysti tehdyn valinnan taakse.

Mielenkiinto peliä kohtaan pysyi siis vahvana ja tiistaina marssitaan heti hakemaan jo tovin varauksessa ollutta omaa kappaletta.  Iso kiitos siis koko MoonTV tiimille, Microsoftille ja Buzalle tapahtuman järjestämisestä. Tällaista tilaisuuksia saisi olla enemmänkin ja kenties hieman suuremmalle yleisölle. Toki rajattu osallistujamäärä tuo omalla tavallaan rauhallisemman tunnelman ja ennen kaikkea riittävästi aikaa osallistujille tutustua esillä olevaan peliin.

Alla vielä muutamia kuvia pelistä, tapahtumasta ja ihmisistä.















tiistai 12. toukokuuta 2015

Mirror's Edge (PS3)


Mirror’s Edge on ristiriitaisen vastaanoton saanut, mutta suhteellisen hyvin myynyt täysin omanlainen toimintaseikkailu. Se julkaistiin marraskuussa 2008, jolloin onnistuin itse pelin sivuuttamaan täysin. Oikeastaan Nelinpelin Helmenkalastajat videosarja nosti tämän maagisen tekeleen tietoisuuteeni. Se kuitenkin unohtui taas kunnes nousi uudelleen esiin muistaakseni PSN:n kuukauden pelinä jokin aika sitten. Sen jälkeen ei ollut enää mitään syytä jättää tutustumatta kyseiseen DICE:n ja EA:n tuotokseen.

Mirror’s Edge on varsin mielenkiintoinen tapa toteuttaa toimintaseikkailu. Pelaaja ohjastaa Faitn nimistä kaunista nuorta neitoa, joka toimii lähettinä ainakin minulle nimettömänä pysytelleessä suurkaupungissa. Faith välittää viestejä, joita ei ole tarkoitettu kaupungin sähköistä viestintää valvovan hallinnon nähtäväksi. Hallinto ei ole aikaisemmin kiinnostunut niin kutsutuista juoksijoista, mutta nyt se haluaa Faithin ja kumppanit pois kaduilta. Faithin sisko lavastetaan syylliseksi murhaan ja Faithin tehtäväksi jää selvittää kuka ja miksi.

Itse pelaaminen toteutetaan vahvasti parkour-hengessä. Talon katoilla, seinillä ja sisätiloissa juostaan kirjaimellisesti pitkin seiniä, hypitään järkyttävän kokoisia hyppyjä ja roikutaan putkesta toiselle. Punaiseksi piirretyt kohteet muuten varsin vaaleassa kaupungissa ovat pelaajalle merkki siitä, että tuonne täytyy jotenkin päästä. Toisaalta punainen lankku talon katon reunalla kertoo puolestaan mahdollisuudesta hypätä tuntemattomaan, vaikka ei olekaan varma siitä mitä reunan toisella puolella odottaa.

Tulitaistelu on myös osa peliä, mutta ymmärtääkseni sen voi läpäistä kokonaan koskematta aseisiin. Faithillä itsellään ei ole aseita käytettävissä, mutta niitä voi vihollisilta pölliä. Lähes koko pelin pelasin ilman vihollisten aseistusta, mutta jatkuva kuoleminen ja hetkittäin todella pitkälle tallennuspisteelle palaaminen alkoi liikaa tympimään loppupuolella. Turvaudun siis ensimmäiseltä konekiväärikaverilta nappaamaan lyijypumppuun ja puhdistamaan ympäristön esteistä. Tämän jälkeen on varsin helppo loikkia maassa makaavien vartijoiden ohi kohteeseen. Tulitaistelu on todella kankeasti toteutettu, joten ei sitä kokoajan halua edes käyttää, koska liikkuminen on tehty niin sulavaksi.

Ensimmäisestä persoonasta kuvattu peli pitää kuvakulman kokoajan, joten juostessa näkyy vain kädet ja jalat. Korkean hypyn jälkeen sulavin tapa jatkaa juoksua on tehdä kuperkeikka, joka kuitenkin saa helposti suunnan sekaisin. Pyörähdys nimittäin tapahtuu myös pelaajan silmissä. Tarinaa kuljetetaan tasaiseen tahtiin välipätkillä, jotka on toteutettu erityisen taiteellisen piirrostyylin siivittämänä.

Aivan niin huimaava teos ei kuitenkaan ole, kuin olisi ennakkoon annettu ymmärtää, mutta seitsemän vuotta sitten DICEn tuotos oli varmasti paljon merkittävämpi tapaus. Turhautumista tapahtui usein jatkuvien kuolemien vuoksi, eikä tarinakaan lopulta niin merkittävä tai yllätyksellinen ollut. Pelaaminen kuitenkin oli hauskaa ja ennen kaikkea erilainen pelikokemus. Jälkimmäistä osaa ei varmaan liikaa voi korostaa.

Musiikki on myös timanttisen kovaa ja tunnelmallista. Siihen voi helposti tutustua vaikkapa Spotifyssa. Jatkoa on vihdoin tekeillä, joten nyt on hyvä aika tutustua Mirror’s Edgen maailmaan.






perjantai 8. toukokuuta 2015

Tutustu videopelien historiaan Tukholmassa


Kesällä moni lähtee käymään naapurimaa Ruotsissa. Pelien ystävien kannattaa käydä piipahtamassa Tukholman Tekniikka museossa, jossa on elokuun loppuun asti Digital Revolution –näyttely.

Näyttely sisältää historiallisia esineitä ja paljon tietoa tekniikan historiasta, elokuvien kulisseista animaation ja tekniikan osalta sekä myös aina 1960-luvulta asti pelaamisen historiaa. Heti esittelyn alussa on vierailijaa vastassa ruudut, jossa pyörii eri nostalgiaa aiheuttavia pelivideoita alkuaikojen Pongista nykypäivän Angry Birdsiin.

Näyttely ei ole pelkästään katselemista, vaan isoa osaa laitteista voi myös oikeasti käyttää. Kokeiltavana on ensimmäisiä käsikonsoleita, kuten omissa käsissä aikanaan ollut Donkey Kong –peli ja 8-bit Nintendolla tuli puolestaan pelattua monen vuoden tauon jälkeen Marioa. Kolikkopelit pääsivät edustukseen Packmanin voimin, joka myös pelattavissa sekä tietysti klassikko Pong.

Näyttelyn lopussa pääsee näkemään ja kokeilemaan nykypäivän pikkupelejä eri indie kehittäjiltä, tutustumaan 3D-tulostukseen sekä näkemään myös peliaiheista taidetta hamahelmi- ja kutomatöiden muodossa.

Museo ei ole kaukana Tukholman keskustasta ja sinne pääsee helposti myös bussilla. Lisätietoja saatavissa museon sivuilta.

http://www.tekniskamuseet.se/1/5673_en.html








sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Destiny - The Dark Below (PS4)

Destiny kirjoitukseni lopussa olin jo epäileväinen pelin jatkamisen suhteen, mutta vahvasti peli on onnistunut pitämään otteessaan. En ehtinyt edes hahmollani alkuperäiselle korkeimmalle tasolle, kun Bungie julkaisi jo ensimmäisen lisäosan.

The Dark Below toi kaivattua uutta tekemistä peliin, mutta se ei korvannut vanhoja asioita (ainakaan täysin). Peli on edelleen MMO-tyyliin saman toistamista. Harvinaisten aseiden putoamisen toivomista tekemällä samoja tehtäviä kerta toisensa jälkeen. Erityisesti uuden 1-6 pelaajan Raidin läpipeluuta, joka toi tullessaan viikoittaisen mahdollisuuden saada varusteita ja materiaaleja uuden korkeimman mahdollisen hahmojen tason 32 saavuttamiseksi. Uusi Crota’s End syrjäyttikin aika tehokkaasti vanhan Vault of Glass –raidin, mutta sitä on tullut edelleen tehtyä kiitettävästi aseiden toivossa.

Päähahmollani Warlockilla olen pelannut nyt 7 päivää ja 10 tuntia. Saavutin 32 tason jo muutama kuukausi sitten ja aloin tekemään hieman sitä ennen uusia hahmoja. Ensimmäisenä tutustuin Hunteriin ja lopulta tein myös Titan hahmon. Mielenkiintoista on se, että uusien hahmojen saamiseksi korkeimmalle tasolle ei aikaa mennyt oikeastaan mitään. Tarinaosuudet oli nopeasti pelattu, kun samoja tehtäviä on jouduttu tekemään useaan kertaan erilaisten tavoitetehtävien vuoksi, joten viholliset ja taktiikat olivat hyvin tuttuja. Useamman hahmon tuominen korkealle tasolle mahdollisti myös niiden käyttämisen lopullisen 32 tason saavuttamiseen, eli yhden hahmon sijaan tein uuden Raidin kolme kertaa viikossa. Se mahdollisti hyvän saaliin Raidin tavaroita, joita vaaditaan varusteiden päivittämiseen. Hunterin mittarissa onkin 2 päivää ja 12 tuntia. Titanin puolestaan vain 1 päivä ja 17 tuntia. Kaikki ovat kuitenkin tasolla 32 ja Crotan Hard tasolla läpäisseet.

Kaikki tämä oli osittain mahdollista Bungien varsin huonon suunnittelun tulosta. Uuden lisäosan myötä myös NPC-hahmoilta ostettavat varusteet riittivät nostamaan hahmot 31 tasolle, mikä vei alkuperäisen Raidin hankkineiden varusteiden uurastukselta täydellisesti arvostuksen. Uusi hahmo siis täytyi vain saada pelattua tarina, ostettua ja päivitettyä varusteet tasolle 31, jonka jälkeen armotonra Raidausta tavoitteena taso 32.

The Dark Below toi mukanaan tietysti myös uuden Strike-tehtävän, tarinatehtäviä kuin myös moninpeli ja Bounty, eli päivittäisiä tehtäväluokkia. Tarinan suhteen en voi juuri mitään lisäosasta sanoa, koska... noh… tarinan takia ei Destinyä pelata.  Jatkuva hidas ja työtä vaativa kehittyminen kuitenkin piti vahvasti otteessaan. Mielenkiinto tosin lopahti heti, kun ei ole enää mitään itseä kiinnostavaa saavutettavaa. Harvinaiset aseet ovat jo taskussa lähes kaikki ja jokainen hahmo puolestaan saatu korkeimmalle mahdolliselle tasolle. Toinen isompi lisäosa onkin tulossa oivalliseen aikaan ainakin Destinyn kiinnostuksen kannalta. Ongelma sen osalta on kuitenkin muualta. Toinen lisäosa House of  Wolves julkaistaan samana päivänä pitkään odottamani The Witcher 3:n kanssa, joten Destiny tulee (todennäköisesti) painumaan unholaan.

The Dark Below toi kaivattua lisätekemistä Destinyyn ja Bungien täytyy jatkaa tasaiseen tahtiin vastaavanlaisten lisäosien tuomista. Ne kuitenkin maksavat ja epäilen erittäin vahvasti, että toisen lisäosan jälkeen jaksan enää kauhean kauaa pelata, jos Witcherin jälkeen siihen jaksan edes tutustua. 


Kuvat: Googlen kuvahaulla, yläkuva julkaisutrailerista screenshot