sunnuntai 20. joulukuuta 2015

The Room Three (iSO)


The Room Three teki sen taas. Ensimmäinen osa oli huikea ja yllätyksellinen pulmanratkonta, jota toinen osa laajensi entisestään. Kolmonen vie homman täysin uudelle tasolle, sillä yksitäisen kuuton tai rakennuksen sijaan pulmia ratkotaan nyt kokonaisen saaren voimin. Saari koostuu useammasta rakennuksesta, joissa vieraillaan vuorotellen. Peli onkin yllättävän laaja kokonaisuus ja onnistuu erittäin hyvin pitämään otteessaan. Taukoja tarvitsi oikeastaan isoimman haasteen turhauduttaessa, eli suurin laajojen alueiden seasta löytää ne oikeasti tärkeät kohdat, jossa jotain voi tehdä. Iso osa peliajasta menee pyöriessä edes takaisin, vaikka ratkaisu olisi ollutkin aivan nurkan takana. Tarkkaavaisuutta siis todella tarvitaan.

Ennestään The Room –pelejä pelanneelle pelimekaniikka ja logiikat ovat jo entuudestaan tuttuja. Etsitään jatkuvasti jotain, mihin voi koskea, jotain jolla voi tehdä jotain tai kenties hyödyntää sitä jossain muualla. Kolmannen osan ”pääjuoni” on rakennettu pääsääntöisesti tietyn alueen sisälle kerrallaan, joten aivan älyttömästi ei joudu eri huoneiden välillä kuitenkaan juoksentelemaan. Itselle ainakin tuli ”mitä ihmettä nyt pitää tehdä” –tilanteiden jälkeen lähinnä hölmistynyt olo, etten ollut jotain yksinkertaista asiaa huomannut. Jumissa olevaa pelaajaa pelin oma vinkkijärjestelmä halutessaan kuitenkin onneksi opastaa tarvittaessa eteenpäin. Tarkkaavaisuutta ja hoksottimia vaaditaan nyt entistä enemmän ja todellinen puurtaminen alkoi oikeastaan vasta pelin läpäisyn jälkeen. Peli ei päästänytkään vielä otteestaan vaan ilmoitti, että edessä on vielä monia haasteita ja pulmia. Niihin ei tarjota edes minkäänlaista apua, joten eikun takaisin kartanoon etsimään ohi menneitä ja kääntämään jokainen tiili ja pöydänkulma, jotta salaisuudet ja piilotetut loput saa ongittua esiin.

Pelattavaa vajaan viiden euron hintaan sai yli viiden ja puolen tunnin edestä jo pelkästään läpipeluuseen. Tämän jälkeen peli tarjosi tekemistä vielä muutamaksi tunniksi lisää loppujen salaisuuksien löytämiseen. Ei huono saavutus ja ennen kaikkea nautin jokaisesta hetkestä, jolla sai jälleen aivonystyrät raksuttamaan todella.





keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Monument Valley ilmaisena!


Yksi mobiilialustan lempipelejäni on ainakin vuorokauden ilmaisena iOS:llä. Käy lataamassa omasi!

tiistai 24. marraskuuta 2015

Ubiähky


Loppuvuosi, tai oikeastaan jo pari vuotta trendi on ollut isojen avoimenmaailman pelien juhlaa. Ns. Ubiähky on iskenyt omaan peli intoon todella pahasti. AC aloitti trendin aikanaan ja moni pelisarja Ubisoftin ulkopuolella on noudattanut pitkälle samaa kaavaa. Avoin maailma, joka aukeaa radiotorni tai näköalatorni kerrallaan paljastaen kartan täyteen uskomattoman määrän enemmän tai vähemmän turhaa tekemistä.

Onneksi valonpilkahduksia tuttuun kaavaan on tarjottu, kuten esimerkiksi Middle-Earth: Shadow of Mordor. Samalla tavalla osittain avoin maailma on tutkittavana, mutta peli teki saman hieman uudella otteella ja erinomaisella tekoälytoiminnoilla varustettuna, jolloin maailma olikin eläväisempi.

Isot AAA-pelit tuntuvat olevan lähes poikkeuksetta jatkuvasti toinen toistaan isomman pelimaailman kimpussa. Alueet kasvaa ja tekemistä ahdetaan alueisiin kokoajan enemmän. Minulta onkin jäänyt väliin sellaiset isot pelit kuten uusimmat Assassin’s Creedit, Far Cry 4 ja uusin Batman sarjan tuotos. Nämä ovat jääneet pelaamatta käytännössä vain siitä syystä, että peleissä on julmetun iso alue täynnä pientä tehtävää, vaikka kenties tarina voisikin kiinnostaa. Tarinan haluaisin kokea, mutta sen vuoksi ei huvita ostaa peliä täyteen hintaan, jossa iso osa kokemuksesta on tarkoitettu nautittavaksi kartan lukuisten pienten tehtävien muodossa. Kenties uuden mahdollisuuden voi antaa edullisemman alehinnan muodossa, jolloin pelkkä tarinajuoksu ei tunnu enää niin isolta sijoitukselta.

Kiinnostavaa pelaamista kuitenkin tulee kokoajan, joten väliin jätetty peli ei isolla todennäköisyydellä pääse ikinä konsoliin. Witcher 3 oli itselle vuoden 2015 odotetuimpia pelejä ja sen parissa tuli vietettyä todella paljon aikaa usean kuukauden aikana. Tekemistä jäi kartalle kuitenkin aivan tolkuton määrä, eikä uusien teosten tieltä maailmaan ehdi enää palaamaan.

Toistaiseksi se isoin välähdys on tullut sienipilven muodossa. Fallout 4:n maailma on imaissut nyt julkaisustaan asti täysin mukaansa. Aluksi ähky oli karkottaa myös tämän pelin kohdalla pelaamisen innon, mutta itselle ennestään tuntematon sarja ja maailma ovat olleet mitä ihaninta viihdettä. Maailma on myös Bethesdan laadulla kyllästetty. Mihinkään ei pakoteta, eikä mitään tuputeta eteen väkisin. Kartta on täynnä tehtävää ja löydettävää, mutta ne ovat piilossa. Kun niitä ei näe, ei niistä tarvitse välittää ja löytämisen riemu on jatkuvasti läsnä. Voit mennä minne haluat ja tehdä juuri niitä tehtäviä kuin haluat. Bethesda ei edes opasta pelin mekaniikan saloihin vaan kaikki on pelaajan hoksottimien ja innostuksen varassa. Ja siitähän minä tykkään! Fallout 4 teksti tulee luonnollisesti sitten joskus, kun pelin olen saanut pelattua, mutta nyt jo voi todeta, että tässä pelissä on tehty asiat kaikin puolin oikein avoimen maailman peliksi. Avoimeksi ja tutkittavaksi.

Witcher kehittäjän seuraava tuotos Cyberpunk pelin on ennakkoon ilmoitettu olevan Witcher 3:n maailmaakin laajempi. Järkytyin aika lailla ja minulle tämä oli mainospuheista kenties se luotaantyöntävin. Eikö tarinakeskeisten pelien vetovoimaa voisi suunnata jo pikkuhiljaa muihin asioin, kuin jatkuvasti kasvavaan pelimaailmaan? Työ, perhe ja unentarve kun vievät vuorokaudesta sen verran paljon aikaa, ettei satoja tunteja vaativille peleille riitä yksinkertaisesti aikaa. Halu lyhempiin ja tiiviimpiin indiekertoumuksiin kasvaakin kokoajan AAA-pelien jäädessä entistä enemmän paitsioviivan väärälle puolelle.

Kuva: Googlen kuvahaulla

torstai 5. marraskuuta 2015

Sugoi - peliluola Helsingissä


Malmi. Ala-Malmi. Ala-Malmin teollisuusalue? Kävelen tietä eteenpäin, jonka päässä näkyy vain mustaa ja tien laidasta erottuu umpikuja-liikennemerkki. Päästyäni lähemmäs tie kääntyykin jyrkästi vasemmalle ja talon kulman jälkeen eteen avautuu tie, jonka vieressä teollisuushalleja. Jatketaan matkaa kunnes päädytään Ormuspellontien numero 12 kohtaan. Mitä nyt? Vieressä on vain pelti- ja betonihalleja sekä syksyn pimeys. Kirpputori kyltti näkyy ison teollisuushallin päädyn seinässä, joten tähyilen toiselle puolelle hallia, josta pitäisi löytyä auki oleva ovi. Hallin perällä tosiaan on ovi auki, joten suunnistan sinne. Edessä on pimeä portaikko, mutta valokatkaisija onneksi löytyy oven suusta. Kapuan ylös toiseen kerrokseen ja portaiden loppupäässä alkaa kuulumaan tuttuja ääniä. Olen löytänyt oikeaan paikkaan.

Päädyin Suigoi nimiseen pelihalliin. Noin kolme viikkoa sitten Helsingin Malmilla avattu pelihalli ei ehkä ole tyylikkäin ulkoapäin, mutta hallissa raikaa pelien musiikki ja kolikkopelien armoton rämpytys. Sugoissa 5 euron pääsymaksulla pääsee pelaamaan aina 90-luvulta lähtien tuttuja kolikkopelejä ja löytyy joukosta myös uudempiakin koneita. Pelit ovat freeplay-tilassa, joten pelata voi pelkän sisäänpääsymaksun hinnalla niin paljon kuin jaksaa. Hallista löytyi monia mielenkiintoisia pelejä, mutta tällä kertaa mielenkiinnon veivät vahvasti F-zero AX ja sen jälkeen rytmipeli Beatmania IIDX 17 Sirius. Paljon muitakin koneita tuli kokeiltua aina eri tappelupeleistä banaanitatilla pelattavaan Super Monkey Ballin.

Vaikka paikka on hieman syrjässä, niin Malmin asemalta sinne kävelee vain reilu 10 minuuttia, eikä autollakaan paikalle ole kovin vaikea löytää. Tungostakaan ei ollut ainakaan vielä, joten pelaamaan pääsee helposti heti.

Katso lisätietoja ja ajantasainen pelivalikoima Sugoi Oy:n sivuilta ja käy tutustumassa! Tätä oli pelaaminen aikanaan erityisesti Japanissa, eikä pelihallit ole sieltä tietääkseni kadonneet tyystin vieläkään. Hienoa että moista kulttuuria on tullut nyt myös Helsinkiin.

Luola löytyy osoitteesta Ormuspellontie 12, 2. kerros, 00700 Helsinki.
















keskiviikko 4. marraskuuta 2015

The Witcher 3: Wild Hunt (PS4)


Witcher-sarja on ollut kehittäjälleen CD Projekt RED:lle pitkä projekti. Alun perin 2007 julkaistu sarjan ensimmäinen osa oli kuuleman mukaan haastava erityisesti teknisen toteutuksentason vuoksi. Itse pelasin ehostetun version Mac:llä, joka oli pienistä ongelmistaan huolimatta varsin viihdyttävä peli. Konsolipuolelle hyppy tapahtui Witcherin toisen osan myötä, joka julkaistiin 2011. Windowsin lisäksi peli tuli nimittäin myös Xbox 360 -konsolille, jolla sarjan toisen osan koin. Suurimmat ongelmat olivat poissa ja peliä oli tuunattu erinomaisesti konsolille sopivaan muotoon. Oli siis luonnollista, että vuonna 2015 päivänvaloon vihdoin päässyt trilogian kolmas osa nähdään myös PC:n ohella uusimmilla konsoleilla.

The Witcher 3: The Wild Hunt on massiivinen eeppos, joka päättää noituri Geraltin tarinan. Kolmas osa keskittyy toisen hetkittäin pelattavana olevan hahmon, Cirin ympärille. Geralt palkataan etsimään hallitsijan tytär, jonka perässä on Wild Hunt niminen ryhmittymä. He haluavat käyttöönsä Cirillä veressä kulkevat mahtavat voimat. Hyvin tiivistetysti Geralt lähtee ystäviensä avustuksella etsimään kadoksissa olevaa Ciriä ja vapauttamaan häntä pitkään jatkuneelta piiloleikiltä.

Pelin massivisuutta ei voi tekstissä tarpeeksi korostaa. Lääniä pelissä riittää vaikka kuinka ja tekemistä on oikeasti aivan liikaa. Täysin avoin maailma on alun jälkeen heti tutkittavana, vaikka reunoilla häämöttääkin näkymättömät laidat. Maailman reunaan eksyessä peli yksinkertaisesti kääntää Geraltin vain takaisin, vaikka maasto näyttää jatkuvan tasaisesti. DLC:lle on siis runsaasti tilaa laajentaa maisemia entisestään. Pääjuonessa pysyminen on haastavaa, kun eteen pusketaan jatkuvasti uusia hahmoja ja henkilöitä, joilla on tarvetta Witcherin palveluksille ratkaista ongelmia ja surmata kyliä piinaavia hirviöitä. Useinkaan sivutehtävät eivät edes ole mitään muutaman kymmenen minuutin pikaisia keikkoja, vaan laajenevat monihaaraiseksi tarinaksi useiden eri henkilöiden kesken. Lopputulos on myös hyvin usein täysin pelaajan vallassa. Kehen luotat oikeasti tällä kertaa? Puhutaan useista tunneista, kun yksinkertaiseksi luultu tehtävä henkilön auttamiseksi, onkin laajentunut kokonaiseksi isoksi omaksi tarinaosakseen ja vieläpä mielenkiintoiseksi sellaiseksi.

Päätarina on kuitenkin jatkuvasti olemassa erikseen merkityiden tehtävien muodossa. Sivutehtäviä ei ole halutessaan pakko tehdä kovinkaan paljon pystyäkseen pelaamaan päätehtävää ja edetäkseen tarinassa. Noin puolessa välissä totesin itse täydellisen läpipeluun liian isoksi palaksi haukattavaksi ja jätin sivutehtävien tekemisen sikseen. Etenin tarinassa mahdollisimman suoraviivaisesti, koska alussa itse päätarinan tapahtumat meinasivat unohtua tyystin tehdessä sivutehtäviä ja tutustuessa jatkuvasti eteen tuleviin uusiin hahmoihin. Välillä en ollut edes aivan varma mihin tehtävään keskustelut liittyivät, kun sama hahmo saattoi olla osallisena useassa tehtävässä lyhyen ajan sisällä. Lopulta peliin käytettyjä pelitunteja voi vain arvailla, kun PS4 ei niitä suoraan missään halua vieläkään näyttää.

Tekninen toteutus oli ongelma ensimmäisessä osassa. 360:n toinen osa oli paremmin toteutettu, mutta jälleen kolmannen osan valtava yhteen punottu tilkkutäkki meinaa välillä pahasti revetä liitoksistaan. Pelimaailma tuntuu toisiinsa liitetyiltä palasilta, jotka toimivat itsenäisinä objekteina pelimoottorin yrittäessä hallita tilannetta. Useasti ennalta määrättyjä välivideoita tulee sotkemaan satunnaisesti paikalle eksyneet kauriit tai kylän ihmiset. Tämä pilaa tunnelman hetkittäin varsin täydellisesti.

Jostain syystä pelimaailmassa on lisäksi jatkuva syysmyrsky käynnissä. Siellä tuulee tauotta ympäri vuorokauden, enkä kovinkaan montaa kohtausta pelissä muista, jossa ei olisi puut tai hahmojen vaatetukset heiluneet tuulen voimasta. Tuuli on osana usein myös sisätiloissa, kun esimerkiksi Cirin maatessa sängyssä hänen vyötäröllään oleva laukku lepattaa villisti, kuin se olisi tuulen riepoteltavana. Muutamaan kertaan peli myös täydellisesti kaatui tai muuten vain lataaminen sekosi täysin, eikä seuraava kohtaus onnistunut halutulla tavalla. Paras esimerkki oli hevoskilpailun alkaminen, joka päättyi häviöön, koska itse kilpailu ei edes ikinä alkanut. Minut vain todettiin häviäjäksi hevosen villiinnyttyä harmaata taustaa vasten ja seuraavaksi ladattiin ”hävisit kisan” -kohtaus.

Moitittavaa löytyy myös itse pelaamisesta. Geralt jää hetkittäin outoihin paikkoihin jumiin ja halutun kohteen tutkiminen on yllättävän haastava tehtävä. Vaikka olet aivan esineen vieressä ja ruudulla on selvästi X-merkki, niin jostain syystä kohteen aktivoituminen tapahtuu vasta usean X-painalluksen jälkeen. Pahimmillaan vasta sitten, kun olet pariin kertaan kävellyt ohi kohteesta rämpyttäen X-nappia, eikä peli vain tajua että haluat siihen koskea.

Pelisysteemi itsessään on Witcherin tuttua, mutta inventaario ja kehityspuut ovat varsin kömpelöt. Huomasin ainakin itse, että mahdollisimman vähän aikaa halusin niissä viettää. Lähinnä vain pakollisiin varusteen vaihtoihin, tavaramyyntiin, kehitykseen ja satunnaiseen alkemiaan Witcherin elintärkeiden liemien tekemiseen. Taistelut ovat kuitenkin mukavan taktisia ja omaa urakkaa helottaakseen ennen isompia kohtaamisia vastustajasta pyritään keräämään mahdollisimman paljon tietoa. Näiden tietojen avulla voidaan sitten varustaa aseet erilaisilla öljyille, varautua käyttämään tietynlaista taikavoimaa tai pommeja heikentääkseen vastustajaa. Avain asemassa on kuitenkin nopea ja ketterä liikkuminen, jonka jälkeen oikein ajoitettu iskut.

Loput puhuttavat myös usein ja niin tälläkin kertaa. Witcher 3:n kaltaiset isot trilogiat joihin käytetään satoja pelitunteja kenties jo yhtä osaa kohti, luovat pelaajalle tietynlaisen käsityksen hahmoista ja maailmasta. Jopa hyvin syvällisen sellaisen, ja hahmoihin ehtii jollain tasolla jo kiintymään. Witcher 3 antaa myös matkan aikana paljon vapaasti valittavia suuntimia omalle tarinalleen ja Geraltin persoonan luonnille. Lopetus onkin siis näin pitkään jatkuneen pelaamisen jälkeen erittäin haastava tehtävä, eikä CD Project siinä onnistu mielestäni kovinkaan hyvin. Se nimittäin jää mielestäni todella torsoksi ja koin itse suurta pettymystä pelin lopun suhteen. Spoilereiden välttämiseksi en tarkemmin pysty asiaa läpi käymään, mutta olisin kaivannut enemmän tarinan lopetukselta, jota on kasvatettu ja viety moneen eri suuntaan useamman pelin ajan.

Kaikesta näistä mieleen jääneistä negatiivisista asioista huolimatta, CD Projekt on onnistunut luomaan hurmaavan taideteoksen, jonka haluaisi koluta jokaista pikseliä myöten ja nähdä kaiken, mitä kylän asukkailla on oikein mielessään. Ongelmistaan huolimatta Witcher 3 on ehdottomasti kaikkien aikojen yksi parhaista peleistä ja erittäin vahva ehdokas vuoden 2015 parhaaksi peliksi varmasti monen pelimedian listauksissa. Siinä riittää tekemistä omaan makuun aivan liikaa. Maailma ja tunnelma sekä mielenkiintoinen vaihteleva tekemisen meininki ovat läsnä joka käänteessä. Pelaajaa ei pakoteta missään vaiheessa mihinkään ja valinnat ovat täysin oman moraalin ja maailmankuvan vallassa. Mielenkiintoisista hahmoista tai tarinoista kun Witcherin maailmassa ei ole pulaa.

Trilogian pitkä historia ja alustojen vaihtelevuus on tosin pienoinen ongelma täydellisen pelikokemuksen saavuttamiseksi. Moni asia kolmosessa nimittäin vaatisi aikaisempien osien tuntemista, jotta kaiken ilon hahmoista, repliikeistä ja kertomuksista saa irti. Sellaisenaankin Witcher 3 on kuitenkin ehdottomasti kokemisen arvoinen, vaikka aikaisempiin osiin ei olisi koskaan tutustunutkaan.




keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Paavi teki sen!


Paavo ”Paavi” Niskala teki sen. Antaa Microsoftin tiedotteen puhua puolestaan:

HELSINKI, Suomi 28.10.2015 - Sunnuntaina 25.10. alkanut videopelimaraton päättyi eilen tiistaina 27.10. onnellisiin tunnelmiin, kun Paavo ”Paavi” Niskala teki uuden GUINNESS WORLD RECORDS -maailmanennätyksen pelaamalla Halo-pelejä Xbox One -konsolilla yhteensä 50 tuntia ja 4 minuuttia. Guinnessin ennätyksen vahvisti Englannista Suomeen saapunut virallinen GUINNESS WORLD RECORDS -tuomari Fortuna Burke.

Halo 5: Guardians -hittipelin lanseerauksen kunniaksi järjestetyssä ennätystempauksessa pelattiin läpi yhteensä viisi Halo-peliä (Halo: Combat Evolved, Halo 2, Halo 3, Halo 4 ja Halo 5: Guardians). Peliaikaa maailmanennätysmies Paavo Niskalalle kertyi yhteensä 43 tuntia ja 16 minuuttia ja taukoja hän piti Guinnessin sääntöjen mukaisesti yhteensä 6 tuntia ja 48 minuuttia. Lopulliseksi GUINNESS WORLD RECORD -ennätysajaksi merkittiin 50 tuntia 4 minuuttia.

”Olisin voinut jatkaa vielä pelaamista,” sanoi Paavo Niskala maailmanennätyksen tehtyään. ”Pallo on nyt haastajilla - ainakin seuraavan Halon julkaisuun asti.”

Paavon ei tarvinnut pelata yksin Kauppakeskus Forumissa järjestetyssä ainutlaatuisessa tapahtumassa, koska useat julkkisvieraat ja tähtitubettajat kävivät kannustamassa ja pelaamassa hänen kanssaan. Lisäksi paikan päälle Helsinkiin saapui kahden päivän aikana satoja ihmisiä kannustamaan Paavoa ja koko tapahtuma lähetettiin suoratoistona Internetiin, jossa tuhannet fanit seurasivat ja kannustivat häntä ennätysyrityksen ajan. Twitterissä ja Instagramissa ennätyksestä keskusteltiin aktiivisesti hashtagin #HaloWorldRecord voimin.

Kyseessä on virallinen GUINNESS WORLD RECORDS -ennätys, jota varten Englannista saapui paikalle sitoutumaton tuomari Fortuna Burke. Lisäksi koko maratonin ajan paikalla oli useita virallisia todistajia, jotka raportoivat kaikesta näkemästään. Paavo sai pitää 10 minuutin tauon jokaista 60 minuutin pelaamista kohti. Käytännössä ennätyskandidaattimme sai pelata siis vaikka 6 tuntia yhtäjaksoisesti, ja pitää sitten tunnin tauon.

Tieteisseikkailuista ja videopeleistä pitävä Paavo on ollut Halo-videopelisarjan fani jo yli kymmenen vuoden ajan. Hän on pelannut ”Haloja” useita satoja tunteja kaikkien näiden vuosien aikana. Idea huimasta maailmanennätysyrityksestä syntyi syksyllä 2015 uuden Halo 5: Guardians -pelin julkaisun lähestyessä. Microsoftin Xbox-tiimi innostui ja lähti auttamaan Paavoa pelimaratonin järjestelyissä. GUINNESS WORLD RECORDS:lta selvisi, että maailmanennätykseen vaadittiin vähintään 24 tunnin Halo-pelimaraton, mutta kunnianhimoiselle suomalaisellehan se ei riittänyt, joten ennätys on nyt asetettu huimaan 50 tuntiin ja 4 minuuttiin.

Onnea vielä Paavi!

lauantai 24. lokakuuta 2015

Helsingin Forumissa jahdataan maailmanennätystä


Paavi, joka on tuttu mm. eri pelilehtien tekstien takaa, KonsoliFIN podcastistä, Trials taiturina ja ties mistä lähtee yrittämään tekemään Halo-pelaamisen maailmanennätystä. Tarkoituksena on Helsingin Forum-kauppakeskuksessa järjestettävässä tapahtumassa pelata kaikki viisi Halo-sarjan järjestysnumeroa kantavaa peliä läpi. Mukaan lukien uusi Halo 5. Ei muuta kuin onnea tekemiseen! Pelailu kestää tämän tiedon mukaan sunnuntaista tiistaihin, joten täytyy käydä ennätystehtailijaa moikkaamassa jossain välissä.

Täältä pääset lukemaan tarkemmin maailmanennätysyrityksestä ja ennätysyritystä voi seurata livenä osoitteesta http://www.haloworldrecord.com/



keskiviikko 7. lokakuuta 2015

The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D (3DS)

1998. Vuosi joka on oman pelihistorian yksi suurimpia kohokohtia. The Legend of Zelda: Ocarina of Time ilmestyi Nintendo 64:lle ja toi mukanaan valtaisan haljaksiin aukeavan avoimen maailman. Mielessä on vieläkin ne hetket kun hyppäsin Nintendo 64 ohjaimella Linkiä käskyttäen pienestä puuhun kyhätystä asunnosta ja lähdin tutkimaan ympäröivää Kokiri-kylää. Kyseinen peli on edelleen ehdottomia suosikkejani ja 3DS julkaisun myötä käsikonsolin hankkiminen oli todella lähellä.

Se kuitenkin jäi tuonnemmaksi, mutta lopulta 3DS:n hankittuani tuli ostoslistalle pian myös Ocarina of Time 3D. Peli jaksoi pitää otteensa vielä lähes 20 vuotta ensimmäisen julkaisunsa jälkeen. Moni luolastojen ja maailman salaisuus oli painautunut syvälle muistiin, mutta pelissä riitti silti tutkittavaa ja pulmia, joiden ratkomiseen täytyi hetken aikaa käyttää oikeasti aivojaan. Lyhykäisyydessään Link joutuu matkalle monimuotoiseen Hyrulen maailmaan, jossa Link seikkailee niin lapsena kuin nuorena aikuisena. Ganondorf on aikeissa hallita maailmaa ja samalla Hyrulen kuningaskunta on vaarassa. Linkin tehtävä on luonnollisesti estää Ganondorfin aikeet ja siinä sivussa pelastaa maailma tuholta.

Musiikki ja pelin tunnelma ovat edelleen läsnä, vaikka eivät aivan yhtä vahvasti kuin isommalta ruudulta pelattaessa. Seikkailuvietti pysyy kuitenkin hyvin vahvana ja eteenpäin ajaa ajatus kokoajan kehittyvästä hahmosta. Link saa jatkuvasti uusia luolastoja tutkiessaan erilaisia varusteita, joiden avulla eteen tulevat pulmat ratkaistaan eivätkä ne aina ole välttämättä kovinkaan yksinkertaisia. Pelin läpipeluun jälkeen maailmassa voi edelleen metsästää puuttuvia salaisuuksia tai kokeilla taitojaan entistä haastavammassa Master Quest –versiossa. 3DS-versiota voi suositella niin sarjan isoimmille faneille kuin myös uusille ystäville.






keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Angry Birds 2 (iOS)


Rovio yrittää ja yrittää. Vihaisten lintujen uljain lento on loppunut jo ajat sitten ja uusia Angry Birds versioita pusketaan ulos tasaiseen tahtiin. Vaikka pelejä on jo useita niin virallinen jatko numeroiden muodossa, eli Angry Birds 2 tuli ulos kesällä. Kyseessä on tutulla tekniikalla toimiva peli, mutta mukaan tuodaan Free to play –mallin pelitapoja. Yrityksiä on maksimissaan 5 kappaletta ja ne latautuvat puolen tunnin välein. Jos epäonnistut kentässä, niin menetät yhden yrityksen.

Tätä käyttävät useat pelit nykyään, joten ilmaisuus ei ole ainut uudistus. Linnut ovat nyt eräänlaisia pelikortteja ja paljon pisteitä keräämällä saa yhden satunnaisen lintukortin lisää kentän kesken suorittamisen. Mukana on myös erikoiskortteja, joilla voi tehdä erilaista tuhoa ympäri kenttää possujen kokoamiin torneihin. Kenttä ei koostu enää myöskään vain yhdestä päämäärästä, vaan kentät on jaettu osiin. Ennen kuin kenttä on lopullisesti suoritettu voi joutua pelaamaan neljä tai viisikin eri tasoa ja tietyllä määrällä lintuja. Niiden erikoiskykyjä onkin käytettävä harkiten, jos meinaa päästä kentän kaikki tasot loppuun asti.

Pelattavaa ainakin on runsaasti. Yli 200 kenttää ja lisää tulee kokoajan. Tätä kirjoitettaessa päivitykset ovat näköjään tuoneet kenttiä jo lähemmäs 300, joten tekeminen ei aivan heti lopu kesken. Ongelmana tosin on toistuvuus. Kentät eivät ole täysin uniikkeja ja noin 100 kenttää pelattuani huomasin pelaavani samoja kohtia useamman kerran. Kentät eivät ole myöskään jokaisella pelikerralla samanlaisia, vaikka saman numeron kenttä onkin kyseessä. Sama strategia uudelleen yrityksessä ei siis toimi, etenkin kun myös käytössä olevat linnut vaihtuvat. Rovio onkin pyrkinyt selvästi tuomaan peliin pitkää jatkuvuutta ja uusien yritysten myötä toivottavasti tuloja mikromaksujen muodossa. Itse ehdin jo kyllästyä ennen kuin edes harkitsin rahallisen panostuksen antamista, joten laihaksi jäi omalta osalta innostus uusiin lintuihin.






torstai 17. syyskuuta 2015

Rocket League (PS4)


Rocket League on jo ilmiö. Ilmaiseksi PlayStation Plus käyttäjille tovi sitten jaossa ollut peli on saavuttanut hetkessä isomman yleisön suosion. Pelin parissa ei tarvinnut kauaakaan viettää, kun ymmärsi pelin koukuttavan vaikutuksen. Pelaaminen pienillä autoilla ja jättimäisellä fysiikanlakeja rikkovalla pallolla on kertakaikkisen hauskaa.

Yksinkertaisuudessaan peli on jalkapalloa, isolla pallolla ja autoilla. Radio-ohjattavat autot, joita pääsee tuunaamaan visuaalisesti yrittävät saada vauhdin, ilmahyppyjen sekä oikein ajoitettujen kierteiden voimalla ilmeisesti heeliumia sisältävän pallon vastustajan maaliin. Pallon painovoima on todella outo ja siihen tottuminen vie aikaa. Pallon on oltava kokonaan maaliviivan takana, joten upeita pelastuksia viimehetkellä kiihkeänkin pelin temmellyksessä on koettu. Pääsääntöisesti olen pelannut 3 vs 3 pelaajan pelejä, jossa taktikointi ja pelaajien yhteen pelaaminen pääsee oikeuksiinsa, mutta pelaaminen ei ole vielä täysin kaaottista. Puolustusasemiin ryhmittyminen muiden hyökätessä on varsin suositeltava taktiikka ja monesti maalin tekijä onkin taustalta oikeaan aikaan pallon kimppuun syöksynyt salainen agentti. Pelkästään haroittelu on myös mahdollista sekä samalla koneella kavereiden kanssa vääntäminen 1 vs 1, 2 vs 2 ja 4 vs 4 pelimuotojen lisäksi.

Vaikka peruspelaaminen on helppoa ja yksinkertaista, niin pelin taitaminen vaatii todellakin harjoittelua. Rocket League on peli, jonka oppii nimenomaan vain ja ainoastaan pelaamalla, pelaamalla parempien kanssa ja oppimalla taktiikoita sekä oikeita ajoituksia. Pallon kontrolli on hyvin vaikeaa aluksi, joten muiden seuraamista oman toilailun ohella kannattaa suosia. Yksinkertainen ajattelutapa on, että ole siellä minne pallo on tulossa, älä välttämättä yritä seurata sitä. Ennakointi onkin avain asemassa onnistuneisiin suorituksiin ja yksikin erittäin taktisesti pelaava pelaaja voi ratkaista joukkueelle voiton.

Suositellen ehdottomasti tutustumaan erityisesti silloin, jos peli on ostettujen listalla, mutta peliä ei ole vielä tullut ladattua omaan konsoliin.



Kuvat: Kuvakaappauksia PS4:stä


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Uudistuneen Nelinpeli-sivuston vieraana


Nelinpelin kalju- ja karvaklaanin olen maininnut aikaisemminkin blogissani, mutta mainitaan nyt vielä uudemman kerran.

Hiljattain Nelinpeli-sivusto koki muodonmuutoksen ja kesätauolta paluun jälkeen uusille sivuille on alkanut kertymään kaikenlaista mukavaa selattavaa. Blogit on myös pyöräytetty käyntiin täysimääräisesti ja minä sain kunnian olla ensimmäinen kuukausittain vaihtuva Vierailija Nelinpelin Painava sana –osiossa.

Vierailijan lisäksi tekstiä ilmestyy Nelinpelin vakiokasvoilta Jasonilta viikoittain ja Sebulta, Samilta sekä Spektaattoreilta kerran kuukaudessa. Videot tuuttun tapaan kaksi kertaa viikossa ja kerran viikossa sarjakuvaa unohtamatta tietenkään joka toinen viikko ilmestyvää podcastiä!


Käy tutustumassa uusiin sivuihin ja kirjoituksiin Nelinpeli.com:ssa!

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Super Mario 3D Land (3DS)


Mario pelit ovat edelleen yksi lämpimimpiä muistoja keräävä sarja, joka kantaa aina pelaamisen alkuaikoihin asti. Viimevuosina ja oikeastaan Nintendo Wii:n myötä Mario on kuitenkin enemmän menettänyt merkitystään. Kaukana ovat ne ajat kun Mario 64 ja Galaxy -pelit tempaisivat maailmaansa ja salpauttivat hetkeksi jopa hengityksen rikkailla maailmoillaan.

Wiit saivat toki omat Mario-pelinsä, mutta sivuttain rullaava maailma ei ole jaksanut innostaa. Haluaisin edelleen sen oikean ison uuden Marion, mutta Nintendolle ei tunnetusti raha kelpaa. 3DS kuitenkin on saanut oman 3D-version Mariosta, mutta siitä puuttuu se jokin. Super Mario 3D Land on toki hyvä tasoloikkapeli, mutta kentät ovat vain yhdessä pötkössä niin kutsutulla kartalla, eikä oikeastaan yksikään kenttä onnistu säväyttämään juuri millään lailla. Toisaalta ei peli yritä edes olla mitää muuta, kuin sitä mitä se tarkalleen ottaen on. Kenttien läpi juoksemista.

Wiin New Super Mario -peleistä tuttuun tyyliin jokaisesta kentästä kerätään kolme isoa kolikkoa matkalla kentän loppuun. Nämä oli totta kai pakko saada kaikki talteen, ennen kuin suostui siirtymään seuraavaan kenttään. Pelaamista riitti mukavasti, vaikka suuria haasteita edes kolikkojen löytämisessä ei ollut. Lisäksi peli tuuttasi eteen vielä uudelleen Luigin housuissa samaiset kentät, mutta siihen en jaksanut enää lähteä.

Super Mario 3D Land on käsikonsolilla juuri sitä mitä sen odottaakin olevan. Mukavaa tasoloikkaa ilman minkäänlaista isompaa koukkua. Wii U sai toki omanlaisensa version samaisesta pelistä, mutta missä on oikeasti se 3D Mario, johon totuttiin jo ennen vuosituhannen vaihtumista? Voi Nintendo, kuinka kauan vielä annat meidän odottaa?




torstai 6. elokuuta 2015

Kirjastoille tulossa isompi pelivalikoima


Joulukuussa kirjoitin pelien lainaamisesta kirjastoista loppuvuoden pelitulvan keskellä. Ongelmana on varsin suppea valikoima, vaikka se tosin yllätti ainakin minut jo nyt positiivisesti. Tosin jonot ovat pitkiä, koska pelejä on vain muutama kappale koko Helmet-alueella.

Euroopan Unioni on tehnyt päätöksen koskien pelien tekijänoikeuksia lainaamisen suhteen. Jatkossa pelejä tullee olemaan kirjastojen valikoimassa entistä enemmän.
Espoon kaupunginkirjaston aineistojohtaja Miika Miettunen kertoo, että ainakin Espoon kaupunginkirjasto aikoo nyt täydentää konsolipelien kokoelmaansa takautuvasti. "Monet kokoelmista puuttuneet klassikot ja huippupelit saadaan nyt kirjastojen hyllyille. Sekä mikä tärkeintä, tulevaisuudessa uutuuspelejä pystytään hankkimaan huomattavasti aiempaa kattavammin. Kirjasto tukee pelikulttuuria ja osallistuu sen rakentamiseen monella rintamalla: konsolipelien lisäksi kirjastosta löytyy lautapelejä ja pelikavereita."

Taitaa minut löytää pian taas kirjastojen pelihyllyjä tutkimasta (tai netistä varaamasta).

Lähde, lainaus ja kuva: Nyt voimme alkaa hankkia ja lainata enemmän konsolipelejä

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Luigi’s Mansion 2 (3DS)


Luigi’s Mansion oli yksi Game Cuben lempi peleistä. Vihdoin isoon valokeilaan pääsi Marion vähemmän nähty vihernuttuveli. Olinkin siis kovasti innoissani, kun vuonna X E3:ssa Nintendo kertoi julkaisevansa Luigi’s Mansion 2:n. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, koska peli oli tekeillä 3DS:lle.

Next Level Gamesin kehittämä ja Nintendon julkaisema peli tuli markkinoille maaliskuussa 2013, mutta en omistanut tuolloin vielä käsikonsolia. Zelda bundlen myötä, oli Luigi’s Mansion 2 heti ensimmäisenä hankintalistalla Zeldan jälkeen. Pelaaminen on tapahtunut kuitenkin lähinnä matkoilla, joten varsin pitkään kesti päästä peli läpi. Osittain toki myös siksi, että peli on kohtuullisen pituinen ja tekemistä riittää.

Professori E. Gadd on jälleen pulassa kummitusten kanssa. Iso paha kummitus King Boo on hajottanut Dark Moonin palasiksi ja vallannut kaikki kiltit haamut hallintaansa tekemään tihutöitä. Samalla mystinen sumu laskeutuu laaksoon, jossa kartano sijaitsee.

Peli koostuu oikeastaan useasta kartanosta. Kaikkiaan viiteen kartanoon päädytään matkan aikana ja jokaisesta kartanossa edetään episodimaisesti eteenpäin. Gadd lähettää Luigin yksittäisille tehtäville, joiden aikana ei voi tallentaa. Tehtävän kestosta ei ole lainkaan tietoa, joten pelihetkelle kannattaa varata aikaa. Jos satut niin sanotusti heittämään veivit, niin kyseinen tehtävä alkaa alusta. Erillisiä välitallennuspaikkoja ei ole. Tämä on kenties toisen osan ärsyttävin suunnittelumoka. Pitkällisen työn tuloksena on erittäin rasittavaa menettää henkensä ja tehdä kaikki äsken toteutetut pienet tavoitteet ja pulmat uudelleen. Onneksi näin ei usein tapahdu, koska onhan peli tuttuun Nintendo tyyliin suhteellisen helppo. Onneksi sentään isommat pomotaistelut on lohkottu erillisiin jaksoihin, joihin pääsee Gaddin piilopaikan kautta, jossa peli tallentaa itsensä. Niissä kun tulee läpsytystä oikealta ja vasemmalta huomattavasti useammin.

Jokaisen tehtävän lopussa saadaan yhteenveto tehtävän onnistumisesta ja arvosana. Vähän samaan tapaan kuin ensimmäisessä osassa pomotaistelun jälkeen rahatilanne tulee näytölle ja kerrotaan napattujen haamujen määrä. Se on nyt viety entistä pidemmälle ja ankarammalle tasolle. Luigi tutkii kartanoa tehtävä kerrallaan ja jokaisen kartanon läpikäynnin jälkeen kohtaa vähän isomman pomon, jonka kukistamisen jälkeen pääsee eteenpäin kartanolistalla.

Itse ainakin olisin toivonut enemmän vapaata tutkiskelua kartanoissa, eikä edestakaisin juoksemista piilopaikan ja kartanoiden välillä. Nyt jokaisen jakson jälkeen saa pistemäärän, joten tavoitteena on saada pelaaja pelaamaan samat tehtävät uudestaan ja uudestaan paremman arvion toivossa.

Uusi osa tekee kuitenkin ison osan lopulta hieman paremmin ja monipuolisemmin, kuin ensimmäinen Game Cube -peli. Erilaisia vihollisia on muutamia ja niiden heikkoudet täytyy oppia tuntemaan. Pulmia on jatkuvasti edessä ja jokainen ovi ei ole heti auki. Taskulamppua, imuria ja kentistä löytyviä objekteja joutuukin käyttämään kekseliäästi, jo pelkästään tarinan eteenpäin viemiseen.

Luigi’s Mansion 2 on ehdottomasti suositusten arvoinen ja erityisesti edellisen osan pelanneille. Harmi vain että peli päätyi käsikonsoliversioksi, sillä mieluusti näin laadukasta pelattavaa ottaisi Nintendolta myös kotikonsoleihin.



perjantai 26. kesäkuuta 2015

Monument Valley päivittyi ilmaiseksi (iOS)


Mikä iloinen yllätys kohtasikaan eilen, kun katselin AppStoren automaattisesti päivittyneiden sovellusten listaa. Huikean suosittu ja aivan älyttömän hyvä pulmapeli Monument Valley on saanut aikaisemmin sovelluksen sisäisen ostona tarjotun Ida's Dream -lisäkentän.

Kyseessä on yksi kenttä, tuulimylly jonka huipulle olisi päästävä. Sinne kavutakseen täytyy kuitenkin ratkaista useampi erillinen pulmapähkinä, joten lisäosa koostuu oikeastaan useammasta pienemmästä kentästä.

Ida's Dream on taattua Monument Valley laatua, eikä sen pulmien ratkomista halunnut lopettaa ennen kuin tie huipulle oli auki.

Lisäosa ei ole täysin sama kuin aikaisemmin osana Applen hyväntekeväisyys kampanjaa osana ollut lisäosa. Tuolloin saatavilla oli värimaailmaltaan punainen versio lisäosasta, kun taas nyt julkaistu ilmainen versio saapuu paitsi iOS:n lisäksi myös Android versioon, niin se on yhtenevä värimaailmaltaan muiden tasojen kanssa.

Tarkistapa siis puhelimesi ohjelmien päivitykset!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

E3 2015

Kesä tekee tuloaan vaikka ei ehkä lämpötiloista huomaa. E3:n lehdistötilaisuudet kuitenkin olivat ja menivät tuonen mukanaan jatkuvasti kasvavaan ”tahdon pelata” -listaan taas mukavasti nimiä. Osittain toki vahvistaen listaan jo kuuluvien pelien siellä olemassaoloa, mutta mielestäni E3 oli tänä vuonna todella antoisa.

Tässä hieman ”tiivistettynä” mietteitä ja listaus lehdistötilaisuuksien kohokohdista, jotka nostattivat jonkinlaisia villakarvoja pystyyn.



Microsoft:

Varsinaisten peli nimikkeiden puolella Microsoftin tilaisuus ei päässyt juhlimaan kovinkaan antoisasti ja suurimpana kiinnostukset olivat jo ennestään tiedossa. Eniten huomiota Microsoft toikin esiin rautapuolella, jossa julkistettiin uusi mielenkiintoinen Elite-ohjain. Xboxin ohjain on edelleen mielestäni konsoleiden paras ja onkin erittäin mielenkiintoista, jos kyseisestä ohjaimesta saadaan tuotua vielä entistäkin parempi versio. Nähtäväksi tosin jää riittävätkö uudistukset ja lisäherkut innoittamaan kenties hintavankin ohjaimen ostamiseen.

Taaksepäin yhteensopivuus Xbox 360:n kanssa oli yllättävä ja kiinnostava lisä, mutta osoittautui kuitenkin vain valittujen pelien ominaisuudeksi. Esimerkiksi ainuttakaan omistamaani fyysistä peliä ei listalla ollut ja oikeastaan ainoa nimike, jonka pariin voisin vielä joskus harkita palaavani on Skyrim. Sekin kuitenkin vain, jos tallennuksien siirtäminen onnistuu vaikka pilvipalvelun kautta, jossa ne ovat jo varmuuskopioituna.

Isoin ja upein yllätys oli kuitenkin ehdottomasti Hololensin toiminta Minecraft pelissä. Tätä todella täytyy päästä kokeilemaan käytännössä, eikä mielikuvitus varmaan edes riitä kuvittelemaan mihin kaikkeen Holoa vielä voikaan käyttää pelatessa. Toisaalta en ole yhtään varma onko se todellisuudessa niin upeaa ja ihmeellistä, vaikka pelimaailman saisikin pöydästä kohoamaan esiin. Teknisesti toki upea ja hieno harppaus, mutta tuoko se lopulta sitä käytännöllisyyttä ja tutkimisen sekä kaivamisen riemua juuri Minecraftiin, kun et itse pääse olemaan hahmon silmissä, vaan pyörittelet sitä pöydällä?

Fallout4 on toki myös pelilistalta mielenkiintoinen, mutta mielenkiintoisempi osuus oli PC-puolella tehtyjen modien tuominen konsolipelaamiseen, eli XboxOnelle. Onko tämä oikeasti totta vai rajoitetaanko modien tuomista jollain tavalla? Esimerkiksi visuaalista ilmettä parantavat modit tuskin saavat revittyä Xboxin tehoista yhtään sen enempää irti, kuin kehittäjät ovat jo pelissä tehneet. Modit tahtovat myös välillä rikkoa peliä, joten päästääkö Microsoft konsolilleen jotain, jonka toiminnasta ei ole kunnolla takeita. Jonkinlaista karsintaa ja esitestausta kenties Microsoftin puolelta luvassa?





For the players


Sony puolestaan toteutti erittäin hyvin PS4:n kanssa lanseerattua ”For the players” –slogaania omassa pressissään. Kuten Microsoft, niin myös Sony oli täysin sivuuttanut business osuudet, eli menestyksen hehkuttamisen sekä tulos ja talouslukujen näyttämisen. Keskityttiin täysillä nimenomaan siihen mitä yleisö E3-messuilta haluaa. PELEJÄ!

Ja mielenkiintoisia tekeleitä Sonyn tilaisuudessa riittää:
Huomionarvoista todellakin se, että kaikki ovat nimenomaan pelejä. Vaikka virtuaalitodellisuus oli hieman läsnä myös Sonyn tilaisuudessa, niin siitä ei sen enempää omaan mieleen jäänyt. Peleistä kuitenkin poimintana ehdottomasti The Last Guardian, joka näyttää viimein elonmerkkejä. Projekti on ehditty jo tuomita kuolleeksi monesta lähteestä, mutta Sony on itse kokoajan vakuutellut, että projekti etenee edelleen. Näytetystä pelikuvasta en varsinaisesti ole ihan varma mitä sanoa, mutta ei se ainakaan huonolta näyttänyt. Hämmentävältä tasoloikinnalta enemmänkin, mutta kenties lisävuodet paljastaa pelistä lisää, tai sitten vaivutaan taas pitkään ja ikuisuudelta tuntuvaan horrokseen.

FF7: Remake oli ehkä isoin pommi, jota on tosin odotettu myös hartaasti. En ehkä itse niinkään innokkaasti, mutta nyt kun se kerta on oikeasti tulossa ja ainakin teaserin perusteella oikeasti hyvin tehtynä, niin kyllä pelihistorian yhden merkkipaaluteoksen pelaa aivan varmasti mielellään uudelleen. Toivottavasti kyseessä on kuitenkin vain kasvojen kohotus, eikä itse pelimekaniikkaan ole pahemmin koskettu. Nähtäväksi kuitenkin jää.

Sonyn pressi kokonaisuudessaan

Voi Nintendo minkä taas teit.


Nintendo on outo lintu, joka yrittää kalastaa liian syvällä. Toki muutama mielenkiintoinen nimike on tulossa:

  • Star Fox
  • Uusi 3DS Zelda
  • Xenoblade

Nintendo on aina mennyt omia polkujaan ja sen huomaa jo lähetyksessä. Nukkeshowlla esitellään pelejä maailman isoimman mediarummutuksen yhteydessä? No Japani on Japani, myös yritysmaailmassa ja maailmanlaajuisessa esittelyissä. Anti jäi erittäin torsoksi, vaikka mahdollisuudet räjäyttää pankki Nintendolla on kerta toisensa jälkeen.

Japanin peliteollisuuden murros näkyy vahvasti Nintendon tekemisessä. Lähes kaikki pelit olivat 3DS:lle, eikä uusi Star Fox jostain syystä aivan täysillä saanut puntteja tutisemaan, vaikka alun perin uskoin niin tapahtuvan. Kenties Nintendo on todennut, että Wii U:lle kehittäminen ei ole HD-grafiikan vuoksi niin helppoa kuin se kenties alun perin kuvitteli. Voisin jopa tässä vaiheessa veikata erittäin vahvasti, että seuraava iso Zelda, kuten myös kenties Mario tulevat vasta seuraavalle konsolisukupolvelle, jos ovat tulossa lainkaan. No Zelda ehkä, koska siitä on jo muutama vuosi puhuttu, mutta Nintendon osalta suuntaus on oikeasti enemmän ja enemmän nimenomaan taskupelaamisessa sekä yksinkertaisempien tekeleiden esilletuomisessa. Tällä tarkoitan esimerkiksi villaista Yoshi seikkailua, joka tekee tutusta tasoloikinnasta uutta vain uudenlaisella kuorrutuksella.

Square Enix:

  • Uusi Nier
  • Kindom Hearts 3
  • Deus Ex
  • Project Setsuna

Square Enix toi kenties yhden mielenkiintoisemmista peleistä julki vihdoin kunnolla. Kingdom Hearts –sarja on yksi ihailluimpia sarjoja, mitä tiedän. Jonkinlaisena Disney fanina Soran ja kumppaneiden seikkailut ovat vetäneet todella kovaa mukaansa ensimmäisen ja toisen osan myötä, joten tuleva kolmas osa onkin kenties tämän hetken odotetuin peli. Uudet nimikkeet Nier ja Project Satsuna olivat myös ensivilkaisuissa mielenkiintoisia, mutta oikeastaan niistä ei tiedetä kuitenkaan vielä mitään. Square Enix kuitenkin näyttää tekevän vahvaa paluuta RPG-pelien rintamalla ja siellähän pelitalon ydinosaaminen on ollut jo pitkään.

Pelaajan kannalta E3 oli menestys. Vaikka iso osa tiedettiin jo etukäteen, niin Sony ja Microsoft paukuttivat henkseleitään omilla vahvuuksillaan. Julkaisijat puolestaan toivat esiin laajemmin tulevia pelejään ja pelaajan kannalta hyvä uutinen oli, että suurin osa peleistä on tulossa jo tänä tai viimeistään ensivuonna. Joulusta 2015 näyttää olevan tulossa varsin kiireinen, joten taas voi kysyä onko pelaajalla menossa kulta-ajat vai jääkö liian moni nimike vailla huomiota yksinkertaisesti vain siksi, että kaikkea ei pysty yksi ihminen millään pelaamaan?