tiistai 25. marraskuuta 2014

Middle-Earth: Shadow of Mordor (XboxOne)


Joskus vastaan tulee pelejä, jotka ilmestyvät paitsi hiljaa hissukseen, niin myös yllättävät todella positiivisesti. Middle-Earth: Shadow of Mordor ei ehkä ihan hiljaa ilmestynyt, koska kehitystie on ollut vaihtelevia käänteitä täynnä, mutta itse en kehityksen kaarteista ollut tietoinen ennen lukemiani juttuja pelin ilmestymisen jälkeen. Lopulta Nelinpeli jätkien hehkutus pelistä ja heidän tekemä Mulkaisu-video (katsottavissa alla) herätti lopullisesti mielenkiintoni.

Kyseessä on Taru sormusten herrasta –maailmaan perustuva aito lisenssipeli, jossa nähdään pääsääntöisesti minulle vieraita henkilöitä. En siis ole varma ovatko he kirjoista tuttuja vai tarinaan keksittyjä, mutta myös tuttuja on mukana. Sivutehtävissä pääsee esimerkiksi kaksoiselämää viettävän Klonkkun seuraan.

Kirjoja ne ole lukenut ja elokuvatkin nähty ainoastaan pari kertaa, mutta maailma imaisee silti heti täysillä mukaansa. Tarina on hyvin suoraviivainen ja ennalta arvattavissa. Se sijoittuu aikaan ennen kirjoja (ja elokuvia). Alussa pelaajan mieltä koetellaan hyvin vahvasti, kun sankarimme perheineen tapetaan Sauronin, ilmeisesti oikeana kätenä tunnetun the Black Hand of Sauronin (jota ääninäyttelee Nolan North) toimesta. Sankarimme Talion ei kuitenkaan kuole, vaan jää eräänlaiseen henkimaailmaan vangiksi. Siellä hän tapaa matkakumppaninsa Celebrimborin, jota käytetään hienosti pelimekaniikassa jousiampujana Talionin hoidellessa miekkaa ja tikaria.

Pelimekaniikka ottaa vahvasti vaikutteita Batman ja Assassin’s Creed sarjoista lainaten niistä parhaimmat palat yhdistäen ne hiottuun omaan kokonaisuuteen. Kiipeily on Shadow of Mordorissa paljon helpompaa, kuin AC:ssa ja Batmanin kaltainen taistelusysteemi toimii erittäin hienosti.

Oman mausteensa tekijät kuitenkin tuovat Nemesis järjestelmänä tunnettuna systeeminä, jota varmasti tullaan myös tulevaisuuden peleissä kopioimaan. Sauronin örkkiarmejia koostuu nimittäin eritasoisista örkeistä. Joukossa on rivimiesten lisäksi eritasoisia kapteeneja ja sotapäälliköitä. Nämä ovat aluksi näkymättömissä erillisessä valikossa, mutta kuulustelemalla tavallisia örkkejä sekä enemmän tietäviä kapteeneita pelaaja saa selville Sauronin armeijan hierarkiaa.

Kapteenit ovat luonnollisesti tavallisia rivimiehiä vaikeampia vastustajia ja heillä onkin kullakin omat vahvuudet ja heikkoudet. Vain tiedot esiin kuulusteltuaan pelaaja voi hyödyntää oikeanlaista hyökkäystä helposti vahvojenkin vihollisten kukistamiseen.

Kuolema ei myöskään ole lopullinen vaan henkimaailman kytköksen ansiosta pelaaja palaa lähimpään alasintorniin (näköalatorni josta avataan AC-tyyliin karttaa). Kuolema tarkoittaa myös, että aika kuluu Mordorin maailmassa eteenpäin. Kapteenit taistelevat keskenään ja keräävät lisäjoukkoja, nousevat ylennysten ansiosta korkeammalle tasolle ja tulevat näin ollen vaikeammiksi vastustajiksi. Jos pelaajan tappanut örkki sattui olemaan tavallinen rivimies, niin hän saattaa löytyä pian kapteenien joukosta.

Pelaaminen ja vapaan maailman paikkojen sekä tapahtumien tutkiminen on niin mielenkiintoista, että varsinainen tarina on täysin sivuseikka. Itse tarina on kuitenkin käytännössä iso tutorial, jonka edetessä saa esiin uusia kykyjä. Itse pelasin viimeiset tehtävät vasta aivan lopussa, kun ensin olin tutkinut kaiken muun. Tämä oli osaltaan virhe koska mielenkiintoinen osa Nemesis järjestelmää paljastuu vasta loppupuolella.


Peli on yksi parhaimpia tänä vuonna pelaamiani pelejä ja noin 30 tunnin läpipeluukestonsa aikana siihen ei kyllästynyt kertaakaan. Lievää turhautumista aiheuttavat vääriin vihollisiin tähdätyt ilmahyökkäykset tai kiipeilyt väärään paikkaan, mutta moisista pikkuseikoista ei näin toimivassa kokonaisuudessa jaksa marmattaa. Alussa erilaisia asioita on syytä pelätä ja karkuun juokseminenkin on erittäin toimiva strategia, mutta lopussa taitojen ja voimien kertyessä mikään ei ole upeampaa, kuin kohdata kymmenittäin vihollisia kerralla ja kukistaa heidät erittäin helposti arvoasteikkoon katsomatta.



keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kirjastolta apua pelitulvaan

Marraskuu on pelaajalle karmaisevaa aikaa, mutta toisaalta taas mitä parhainta. Isot peliyhtiöt puskevat massiivisia pelejä liukuhihnalta markkinoille ja jopa samalta yhtiöltä usean pelin voimin, kuten Ubisoft AC ja Far Cry –sarjan peleillään. Siis, LIIKAA PELEJÄ!

Työssäkäyvän ja edes vähän muutakin harrastavan ihmisen aika yksinkertaisesti ei riitä kaikkeen lompakon kestävyydestä puhumattakaan. Arkeen löytyy kuitenkin tässä tapauksessa helpotusta varsin läheltä ainakin PK-seudulla.

Jo muutama vuosi sitten kuulin ensimmäisen kerran Helsingin kaupungin kirjastopalvelusta, joka voisi kiinnostaa myös pelaajan näkökulmasta. Kyseessä on tietysti pelien lainaaminen kirjastosta.

2014 marraskuun pelitulvan keskellä innostuin myös itse vihdoin kokeilemaan palvelua ja se sai minusta heti uuden ystävän.

Homma lähtee käyntiin HelMet.fi sivustolta, johon rekisteröidytään kirjastokortin avulla. Kortin saa tietysti kirjastosta. HelMetin tietokannasta etsitään sitten haluttua peliä. Niitä on saatavilla varsin mukavasta ja jopa uusia tekeleitä, kuten Thief, Destiny tai oma ensimmäinen pelilainani, Middle-Earth: Shadow of Mordor.

Suomi on PlayStation maa, joten varaustilanteissa näkyy erittäin hyvin PS4:n ylivoima. Mordorin PS4-versiosta on tätä kirjoitettaessa varauksia 25 kpl ja XboxOne-versiosta 4 kpl. XboxOne omistajat tulevat siis saamaan pelinsä kirjaston kautta käyttöön paljon nopeammin ja omat tulevat varaukset on myös tehty XboxOne-versioista.

Pitkät jonot voivatkin olla ikävä este, jos pelin haluaa heti. Tulen eniten haluamani pelit jatkossakin ostamaan kaupasta, mutta iso osa peleistä jatkossa varmasti jää suosiolla myöhemmäksi, joko kokonaan tai kun ne kirjastosta on varaustilanteen mukaan saatavissa.

Noutoaika varauksen omaan kirjastoon tullessa on 1 viikko ja laina-aika 2 viikkoa. Varauksesta veloitetaan 50 senttiä noudon yhteydessä. HelMet-sivuston kautta varauksen voi myös uusia, jos lainatulle tuotteelle ei ole varauksia.

Erittäin toimivaa ja hyvää palvelua Helsingin kirjastolta ja pitkän tauon jälkeen olen tainnut päätyä jälleen kirjastojen vakioasiakkaaksi.



perjantai 7. marraskuuta 2014

Destiny (PS4)


Destiny on mielenkiintoinen tapaus. Se on eittämättä syksyn puhutuimpia pelijulkaisuja. Halo sarjalla mainetta niittänyttä Bungien uutta tulokasta odotettiin innolla ja peli onkin rikkonut paitsi myyntiennätyksiä, niin esimerkiksi noussut PS Storen tuottoisammaksi julkaisuksi.

Vastaanotto on kuitenkin ollut erittäin ristiriitainen ja ainakin omiin korviin kantautuneiden puheiden mukaan julkaistuja pelaajalukuja voi pitää kenties pienenä ihmeenä. Peli pitää hyvin otteessaan siitä pitävät ja karkottaa yhtä tehokkaasti luotaan ne, jotka eivät yksinkertaisesti vain innostu pelin tarjonnasta. Itse ymmärrän oikeastaan molempia osapuolia ja pelaajana asetun sulavasti siihen väliin.

Destiny pyrkii olemaan varsin uudenlainen pelikokemus, joka pohjimmiltaan on Bungien laadukasta, hauskaa ja erittäin toimivaa FPS-räiskintää sekä MMO-peleistä tuttua hahmon kehitystä ja lootin metsästämistä. Jälkimmäisen toteutus onkin yksi syy, miksi osa pelaajista lähtee hetkessä pois.

Tarina on myös mitäänsanomaton. Pelaaja on alussa kuollut. Tuntematon Ghost-robotti herättää pelaajan hahmon henkiin. Mitään ei turhia selitellä vaan lähdetään taistelemaan universumissa olevia rotuja vastaan. Pelin edetessä, jatkuvalla syötöllä tulee ruutuun kehotuksia lukea lisätietoa maailmasta ja sen taustoista bungie.net -sivustolta. Arvatkaa vaan riittääkö kiinnostus? Tarina etenee noin lvl20 asti, joka on niin sanottu softcap, eli vihollisia tappamalla ja tehtäviä tekemällä saadusta kokemuspisteellä voi hahmon nostaa lvl 20 tasolle. Tämän jälkeen alkaa endgame osuus.

Se onkin sitten mielipiteitä ja kiivasta keskustelua herättänyt osa. Destinyn hahmolla maksimitaso on tällä hetkellä 30, mutta 20 tasolta sinne päästäkseen täytyy saada varusteita, jotka sisältävät lightia. Parhaimmat lightia sisältävät varusteet ovat legendary tai exotic tason varusteita. Näitä jahdataan pääasiassa erilaisista tehtävistä saatavilla endgram-esineillä, jonka voi muuttaa satunnaisesti generoiduksi tavaraksi. Hyvin harvoin myös mikä tahansa vihollinen voi moisen aarteen tipauttaa.

Systeemi oli aluksi todella pahasti rikki, koska erittäin erittäin harvinaiset liilat, eli legendary engramit  saattoivat tuoda pelaajalle niin sanottua sinisiä varusteita. Näistä ei endgamen alkua pidemmällä ole mitään hyötyä. Bungie onneksi reagoi tähän ja nyt liila droppi on oikeasti legendary tason varuste tai tuurilla exotic. Toisaalta mahdollisuus saada sellainen on taidettu pudottaa entistäkin alemmaksi. Sininen varuste voi myös olla legendary, mutta oman Destiny urani aikana näin on tapahtunut vain muutaman kerran.

Onko systeemi sitten todella liian julma? Mielestäni ei. Peli on luonteeltaan enemmän MMO ja tarkoituksena on nimenomaan tehdä samoja tehtäviä uudelleen ja uudelleen esineiden toivossa. Juuri sitä mitä MMO-pelit ovat. Pelissä on mahdollista saavuttaa varusteita ja nostaa niiden tasoa nimenomaan pelaamalla sitä, ja paljon. Kaikkein parhaimmat varusteet ovat Raideista saatavia varusteita, joihin ei ole asiaa kuin kokeneella tiimillä, jolla sujuu yhteispeli.

Jos ajatellaan ”oikeita” MMO-pelejä, niin niissä tapetaan useiden kymmenien henkilöiden voimalla valtavia hirviöitä, jotka todennäköisesti eivät tiputa, kuin muutamalle osallistujalle jotain. Näin ainakin ennen FFXI aikoinani. Samaa vihollista tapettiin uudestaan ja uudestaan kunnes kaikilla halukkailla oli haluttuja tavaroita ja tähän meni jopa vuosia. Eli aivan sama mitä Destinyssä, paitsi että ei niin raadollisesti.

Destiny mahdollistaa asioiden tekemisen 1-6 hengen ryhmässä, eli maksimissaankin tarvittava pelaajamäärä on varsin pieni. Yksinpelaajanakin on mahdollista päästä todella pitkälle, joskaan kaikken vaativampia asioita ei voi tehdä ilman puheyhteyttä kavereiden kanssa. Nämä ovat siis edellä mainittuja Raideja ja oman kokemuksen mukaan näiden tuloksena on aina jotain hyvää tavaraa. Itse ainakaan en ole tehnyt ainuttakaan isoa runia, jolla en olisi saanut vähintään legendary tavaroiden päivittämiseen tarvittavia esineitä. Palkkiota siis tulee jos jaksaa pelata ja todelliseen MMO pelaamiseen verrattuna mielestäni kohtuullisesti.

Olen nyt level 28 Warlock, ja kaikki armorit joissa lightia, ovat peräisin ihan muista asioista kuin tuurilla saaduista dropeista. Destiny sisältää sisäänrakennettuna useaa erillaista ”valuutta”, jolla pystyy eri NPC-hahmoilta ostamaan tavaraa. Mitä enemmän teet erilaisia asioita uudelleen yksin tai kavereiden kanssa, niin sitä enemmän tienaat erilaisia tapoja päästä pelissä eteenpäin. Loppu on tottakai hidasta, mutta se on juuri se yksi pieni viehätys, joka niin kovasti puree entisen MMO-pelaajan takaraivoa. Tämä kun yhdistetään Bungien äärettömän toimivaan FPS-taisteluun, niin on lopputulos mielestäni erittäin mainio.

Destinyn budjetilla olisi toki odottanut kenties paremmin hiottua kokonaisuutta etenkin tarinan suhteen. Pelaaminen on hauskaa ja ääniyhteydellä tuttujen kanssa tehtävien tekeminen ja paikkojen tutkiminen on jopa jännittävää. Maisemat ovat upeat ja äänimaailma huikea. Ongelma vain tuntuu olevan toistaiseksi joidenkin mielestä sisällön puute. Pientä tekemistä riittää kyllä, mutta kun päivästä toiseen tekee samoja bounty tehtäviä, alkaa väkisinkin kyllästyttää. Alun kompuroinnin seurauksena kaverilistakin tuntuu yhä tyhjemmältä etenkin, kun oma pelaaminen on muiden harrastusten ja menojen vuoksi rajattu vain muutamaan arki-iltaan sekä viikonloppuihin. Yritäpä siinä sitten saada isompia tehtäviä tehdyksi. Ne kun vaativat tuttua porukkaa, jotta tehtävän läpäisy on jollain lailla edes mahdollinen.

Jatkan toistaiseksi Destiny maailman parissa satunnaisia iltoja vietellen, mutta loppuvuoden pelisato saattaa jyrätä lopulta Destinyn yli. En voi millään ilmeellä sanoa peliä huonoksi. Asioita oltaisiin voitu tehdä paremmin, mutta MMO-pelinä (vaikka tekijät eivät sitä sellaiseksi ilmeisesti edelleenkään myönnä) Destiny tulee saamaan niin ilmaista kuin maksullistakin lisäsisältöä ja kehittyy jatkuvasti. Haluanko maksaa kuitenkaan enää yhtään enempää pelistä jää nähtäväksi. Räiskintä on kuitenkin Destinyn kantava voima ja se herätti todella kiinnostuksen pian julkaistavaa Halon juhlaversiota kohtaan. Kenties Destiny joutuu väistymään Bungien maineeseen nostaneen pelisarjan tieltä.