maanantai 15. syyskuuta 2014

Final Symphony Tampereella


Tampereella tehtiin omasta mielestä historiaa viimeviikonloppuna kun maailmalla kiertänyt pelimusiikkikonsertti Final Symphony rantautui suomeen ja Tampere-taloon. Jonne Valtosen sovituksia päästiin kuulemaan Tampereen filharmonisen orkesterin voimin. Konsertti oli toki ennakkoon tuttu niin Saksan Wuppertalin ensiesityksen, Lontoon, kuten myös ainakin Tokion konserttien tiimoilta. Kuultiin musiikkia Final Fantasy –sarjan kuudennesta, seitsemännestä sekä kymmenennestä osasta.

Luvassa olikin siis itselle varsin tuttuja säveliä. Kutonen on jäänyt väliin sarjan tiimoilta, joten ”uutta” musiikkia pääsi myös kuulemaan. Kuitenkin ensiten säväytti esimerkiksi FF7:sta Main Theme sekä JENOVA, jotka saivat korvat hörölle ja mielen matkaamaan jälleen tuttujen pelien maailmaan.

Mielenkiintoista kuitenkin on se kuinka hetkittäin mielessä oleva tuttu sävel rikkoutuu uudenlaisen sovituksen myötä. Sovitukset tekevät konserteista ainutlaatuisia ja niillä saadaan upeaa leikkisyyttä erilaisten variaatioiden ja soittimien käytön myötä, mutta useamman konsertin jo kiertäneenä voisi mieltä lämmittää kovasti konsertti, jossa kuulisi kenties alkuperäisiä tai vain vähän muutettuja versioita livenä orkesterin soittamana.

Kiinnostaisi kovasti tietää, miten itse reagoisin. Kaikista peleistähän löytyy musiikit albumeina, joten niitä pääsee kuulemaan koska tahansa, mutta unelma - joka tuskin koskaan täytyy - olisi mahtipontinen konsertti, jossa soitettaisiin vain tuttuja kappaleita FF7-11 sekä The Legend of Zelda –sarjasta. Ne ovat kuitenkin pelejä, joiden kanssa aikanaan on vietetty eniten aikaa ja musiikki on jäänyt syvälle takaraivon uumeniin. Helsingin konsertti osoitti sen, että uusilla peleillä ei näin vanhemman koulukunnan pelaajalle ole suurtakaan arvoa. Musiikit ovat joko pois päältä tai yhtä tiettyä peliä ei pelaa enää niin paljon, jotta musiikki jäisi tarkasti mieleen ja aiheuttaisi myöhemmin kuunneltuna valtaisaa tunteiden ryöppyä.

Itse Tampereen konsertti oli varsin mainio ja vaikka ajoittain omasta mielestä ontuvan rytmityksen vuoksi hiljaisia hetkiä oli varsin paljon, niin koko orkesterin pauhun ja voiman tuntu pääsi hyvin esiin. On se vain upeaa nähdä kuinka soittajat ovat täysillä mukana ja kapellimestari pistää parastaan pitäessään nuotit kohdillaan. Lopun seisaaltaan annettujen aplodien pauhu oli myös varsin mielekästä kuultavaa tulevaa ajatellen.

Konsertti oli loppuunmyyty mitä auttoi varmasti erittäin edulliset lippujen hinnat. Toivottavasti menneet ja etenkin tämä Tampereen konsertti herätti vihdoin musiikkikonserttien vuotuisen esiinmarssin suomessa ja konsertteja pääsee myös jatkossa kuulemaan. Pelimusiikin esiinmarssia ainakin omalta osaltaan tuo myös Helsingin Jäähalliin viitteillä oleva VideoGamesLive keikka!

http://www.spielemusikkonzerte.de/konzerte/final-symphony/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti