torstai 29. toukokuuta 2014

Mario ja Mersu?



:D

maanantai 19. toukokuuta 2014

Rayman Jungle Run (iOS)


Rayman on monelle tuttu hahmo jo vuosien takaa. Ubisoft on tuonut kotikonsoleille kovasti kehuja saaneita tasoloikkia ja mobiililaitteiden yleistymisen myötä propellipää on päätynyt myös puhelin ja tablet laitteiden ruuduille.

Tovi sitten ensimmäinen vastaan tullut Rayman peli iOS:llä oli Rayman Fiesta Run, joka julkaistiin tietääkseni viimevuoden puolella. Samoihin aikoihin Ubisoft laittoi ilmaiseen tarjoukseen aikaisemman Rayman pelin, eli Rayman Jungle Runin. Kyseinen tuotos yllätti erittäin positiivisesti.

Rayman Jungle Run on yksinkertaisesti parasta tasoloikkaa iOS:llä ainakin toistaiseksi koetuista peleistä. Peli pyörii 5S:llä erittäin sulavasti ja näyttää hienolta hyödyntäen retinanäytön jokaisen pikselin.

Peli on tuttua Raymania. Go napin painamisen jälkeen Rayman lähtee juoksemaan, eikä etenemistä voi pysäyttää. Alussa käytössä on vain hyppy, jolla ylitetään ensimmäisen maailman haasteita, eli rotkoja ja erilaisia esteitä.

Maailma kerrallaan mukaan tulee uusia kykyjä, kuten hetkellinen lentäminen, seinäjuoksu sekä lyönti. Jokainen uusi kyky tuo mukanaan uudenlaisia haasteita ja eri kykyjä joutuu kentissä yhdistelemään varsin monipuolisesti.

Alussa maailmoja on neljä, joissa jokaisessa kymmenen kenttää. Ladattavissa on lisäksi yksi ylimääräinen maailma ja kahden lisämaailman paketti, joka peliin on saapunut päivityksenä. Uudet maailmat ovat ladattavissa ilmaiseksi pelin sisältä ja jokainen maailma tuo 10 uutta kenttää läpäistäväksi. Yhteensä siis 70 kenttää juostavana! Vaikka kenttiä on varsin runstaasti, niin kyllästymään ei päässyt missään vaiheessa. Kenttäsuunnittelu on onnistunutta ja vaihtelua sekä mielenkiintoisia uusia haasteita tulee jatkuvasti eteen.

Kentän läpäisy itsessään ei välttämättä ole kovinkaan haastavaa, mutta tasoloikkamestari haluaa luonnollisesti kerätä matkalta myös pieniä Lum-ötököitä. Näitä on jokaisessa kentässä 100 ja täydellinen suoritus vaatii juoksun aikana kaikkien keräämistä. Kovinkaan helppo tehtävä ei aina ole, vaan kentissä vaaditaan oikeanaikaisia kontrolleja ja kekseliäisyyttä, jotta löytää tai tavoittaa tietyistä paikoista Lumseja.

Maailmojen viimeinen kenttä on puhtaasti kelloa vastaan juoksemista tavoitteena vain päästä kenttä läpi. Nämä ovat huomattavasti haastavampia ja uusintayrityksiä tulee paljon, jotta kentän oppii ulkoa ja sitäkautta saavuttamaan maaliviirin.

Rayman Jungle Run on täydellistä viidettä hetkittäisiin tylsiin hetkiin kuten bussiin. Yhden kentän voi helposti pelata alle minuutissa ja sitten siirtyä taas muihin askareisiin. Vaihtoehtoisesti voi toki viettää illan sohvalla makoillen kunnes puhelimen akku on kulutettu loppuun.

Musiikki ei kauheasti kehuja kerää, eikä se aina tunnu tilanteeseen sopivankaan. Eihän sitä toki mobiilipelejä kovinkaan usein edes musiikki päällä pelata.

Peli kustantaa nykyisellään tarjouksesta vain vaivaiset 0,89 euroa ja se sietäisi olla jokaisen tasoloikkaystävän taskussa.

Rayman Jungle Run
Rayman Fiesta Run







maanantai 12. toukokuuta 2014

Child of Light (PS4)


Child of Light vangitsi ensimmäisistä kuvista asti kauneudellaan ja taiteellisuudellaan. Pienen ryhmän taiteelliset pelit ovat olleet todella vaikuttavia tuotoksia, joista hyvänä esimerkkinä Journey. En tosin ole varma kuinka paljon porukkaa kyseistä peliä tai Child of Lightiä on ollut tekemässä, mutta isoista AAA-luokan peleistä ei ole kysymys.

Child of Light on toteutettu Ubisoftin UbiArt –pelimoottorilla, joka herättää ohjelmoijien ja taiteilijoiden kyvyt esiin luoden uskomattoman hienoa maalattua grafiikkaa. Child of Light näyttää pelattavalta maalaukselta.

Pelaaja astuu lapsen saappaisiin, joka herää mystisestä maailmasta ja kaipaa kovasti vanhempiaan. Tyttö, joka tunnetaan nimellä Aurora saa pian huomata, että Lemuria-nimisen maailmaa uhkaa pahuus. Yön kuningatar on hävittänyt auringon, tähdet ja kuun. Ne on siis palautettava omien henkilökohtaisten tavoitteiden lisäksi.

Tarinaltaan peli ei ole kovinkaan erikoinen, mutta toteutus on omaa luokkaansa. Tarinaa viedään eteenpäin jatkuvasti vuoropohjaisten ja tekstimuotoisten keskusteluiden saattelemana, mutta tarinan kerronta on toteutettu runollisesti. Hahmojen keskustelut ovat runollisia, mikä tuo todella hienolla tavalla esiin pelin taiteellista tunnelmaa ja peleissä harvemmin nähtyä erilaista otetta.

Auroralla saa matkaansa pienen tulikärpäsen. Igniculus voi parantaa Auroraa valollaan sekä taisteluissa se toimii tärkeänä taktisena elementtinä hidastaessaan kirkkaalla valollaan vihollisten hyökkäyksiä.

Child of Light on varsin yksinkertaistettua vanhanajan japanilaista roolipelaamista. Taistelut ovat vuoropohjaisia ja alapalkissa näkyy tilanne hyökkäämisvuorossa olevien taistelijoiden suhteen. Järjestykseen pystyy vaikuttamaan paitsi Igniculusin avulla, niin myös erilaisin kyvyin ja loitsuin. Taktisena mielenkiintoisena elementtinä taistelun viimeinen Cast-osuus on arka paikka. Jos silloin esimerkiksi vihollinen lyö omaa hyökkäystä valmistelemaa hahmoa, niin valmistelu keskeytyy, ja hahmo palaa takaisin Wait-tilaan odottamaan seuraavaa mahdollisuutta tehdä hyökkäys. Sama pätee tietysti myös vihollisiin ja oikein ajoitetuilla keskeytyksillä viholliset on mahdollista kukistaa ilman, että tarvitsee vastaanottaa ainuttakaan niiden hyökkäystä.

Myös muut klassiset elementit roolipeleistä ovat mukana. Kokemuspisteitä kertyy taisteluista ja tasot nousevat. Niiden ansiosta saa uusia ja vahvempia kykyjä käyttöön erillisessä kehityspuussa, jossa voi valita halutun suunnan hahmoilleen. Tavaroita myös tipahtelee, joita voi käyttää auttamaan taisteluissa. Aarteita ja pieniä piilopaikkoja arkkujen löytämiseksi täytyy tutkia ja sivuttain rullaavassa maailmassa Aurora pääsee lentelemään varsin vapaasti saatuaan heti pelin alussa siivet selkäänsä. Alussa peli voisi näyttää sekoittavan myös tasoloikintaa, mutta siivet tuovat täysin uuden ulottuvuuden pelaamiseen sekä ahtaiden käytävien tutkimiseen.

Matkan aikana mukaan tarttuu kokonainen joukko mielenkiintoisia hahmoja omine mielenkiintoisine twisteineen. Kerrallaan taistelussa voi olla vain kaksi hahmoa ja hahmojen varusteiden kehitystä hoidetaan käytännössä erilaisilla jalokivillä. Sininen timantti aseeseen tarkoittaa, että hyökkäystä on terästetty vesi elementillä, eikä se ole kovinkaan hyvä vesivihollisia vastaan. Tällöin kannattaakin vaihtaa taistelija toiseen.

Child of LIght ei ole älyttömän pitkä, joten kehitys on todella nopeaa, eikä pelaaminen itsessään ole kovinkaan haastavaa Normal-vaikeusasteella. Itse en kuollut kertaakaan koko pelin aikaan.

Musiikki on todella upeaa ja tunnelmallista pelin jokaisena hetkenä. Harmillisesti videoiden jakaminen PS4:n jako-ominaisuutta hyödyntäen ei viitsi tehdä, koska jonkinlainen bugi estää videoleikkeisiin äänen tallentumisen. Sama ongelma on myös kun lähettää PS4:llä streamia kyseisestä pelistä, eli pelin äänet eivät mene streamiin.

Child of Light on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, eikä 14,95 euron hintaan edes ole kukkaron päälle käyvä tuotos. Satumaisen kaunis peli, upeilla musiikilla ja vanhempaan JRPG, meiningistä pitävälle erittäin hyvä ostos. Hiemankaan haastetta etsivän kannattaa kenties suosiolla ottaa vaikeampi vaikeusaste heti alussa.

Lopussa harmittamaan jäi ainoastaan platina ja kulta  -trophyjen loistaminen poissaolollaan.






perjantai 9. toukokuuta 2014

PS4 1.70 päivitys


Pelaajan entinen päätoimittaja Thomas Puha on omalla Youtube-kanavallaan tehnyt loistavan esittelyvideon, joka kannattaa katsastaa alla olevasta linkistä. Videolla Thomas käy läpi tiiviistii, mutta selkeästi uuden päivityksen tuomia uutuuksia sekä muutamia hieman piilossa olevia ominaisuuksia.

https://www.youtube.com/watch?v=DviSOFUEaLo

maanantai 5. toukokuuta 2014

Jonne Valtonen ja Final Symphony Tampereelle


Mm. Saksassa Final Fantasy sovituksillaan ihastuttanut Jonne Valtosen tuotoksia kuullaan syksyllä myös Suomessa! Turun pelimusiikkikonsertti aloitti nähtävästi buumin ja Helsingin musiikkitalon tulevan kotimaisen pelimusiikkikonsertin lisäksi syksyllä Tampereen valtaa Final Symphony, kun Valtosen sovittamia Final Fantasy -sarjan kappaleita kuullaan Tampere Filharmonia –orkesterin soittimista.

Luvassa on musiikkia Final Fantasy VI, Final Fantasy VII ja Final Fantasy X –peleistä. Ei muuta kuin lipunostoon jälleen ja perjantai 12.9 kalenteriin!

Lisätietoja: http://www.tampere.fi/filharmonia/kausi2014-2015.html

Liput Lippu.fi:stä.

perjantai 2. toukokuuta 2014

Trials Fusion (PS4)


Trials on ollut suosittu pelisarja koko 2000-luvun PC:n Javapeleistä lähtien ainakin omassa kaveripiirissä. HD-version myötä konsoleille siirtynyt sarja on vain kasvattanut suosiotaan ja tehnyt jokaisesta Trials julkaisusta eräänlaisen merkkipaalun, jolloin hakataan peliä taukoamatta ja kilpaillaan ainakin muutaman viikon ajan kovimman kuskin tittelistä.

Suomalaisen Redlynx studion moottoripyöräpeli löysi tiensä myös uuden sukupolven konsoleille ja PS4:llä Trials Fusion onkin ensimmäinen kosketukseni kyseiseen sarjaan. Trials hullutus ei ole siis iskenyt vielä kertakaan, vaikka toki muutamia kertoja sarjaa on tullut kokeiltua. Nyt annoin kuitenkin mahdollisuuden.

Trials Fusion on käsittääkseni varsin samaa tavaraa, kuin aikaisemmin. Tiettyä linjaa kulkevalla radalla yritetään pitää pyörä tasapainossa ja ajoittaa vauhti oikein, jotta hypyissä ja esteissä vauhti pysyy optimaalisena. Kaatumiset eivät luonnollisesti ole hyvä asia, joten huippusuoritukseen täytyy paitsi olla nopea, niin myös pysyä pystyssä.

Radat ovat varsin monipuolisia ja pyörän hallintaa opitaan kokoajan lisää. Alussa radat ovat luonnollisesti varsin helppoja, mutta harmiksi tiettyä vaikeustasoa ei kestä kovinkaan kauaa. Vaikeustaso lähtee hurjaan nousuun ainakin sarjaan ennen tottumattomalle ja Hard tasojen pelkkä läpäisy tuottaa suuria ongelmia. Extreme tasoissa puolestaan ei juuri alkua pidemmälle pötkitty, kun lähemmäs 200 epäonnistumisen jälkeen turhautuu ja siirtyy muiden pelien pariin.

Yksin kiinnostus ei siis kovin kauaa jaksanut kestää, mutta porukalla hupia varmasti voisi saada tiukoista kisoista. Riippuu toki varmasti myös vastustajasta. Jo pelkästään yksinpelissä haamuajajat, jotka ovat siis oman kaverilistan hahmoja, painavat hyvä tovi edellä. Onneksi haamukuskit saa halutessaan poiskin, kuten myös jonkinlaista tarinaa höpöttävän kertojankin.

Futuristinen ympäristö ja peli ovat varsin upean näköisiä eikä menevä musiikkikaan ole pahitteeksi hyvää fiilistä luomaan. Uutuutena pelissä on pyörillä tehtävät temput, joihin muutama kenttä per vaikeusaste täysin keskittyy. Tavoitteena on vain saada mahdollisimman hyvä combo temppuja isoja hyppyreitä sisältävillä radoilla.

Trials Fusion on peli, jonka pariin voi hetkeksi helposti palata. Sen vuoksi se saattaa pysyä varsinaisesti pelilistalla pitkäänkin, mutta tuhannesosien viilausta tai harmaita hiuksia vaikeimmista radoista en todellakaan aio alkaa toteuttamaan. Jääköön se kyseisen genren ammattilaisille.

Kuvat: Giantbomb.com