torstai 24. lokakuuta 2013

Beyond Two Souls



Kun mainitaan Quantic Dream, ensimmäisenä minulle tulee mieleen muutaman vuoden takainen Heavy Rain ja origamit. Heavy Rain oli upea peli vaikka se on enemmänkin interaktiivinen elokuva. Etenkin perheellisiin tarina upposi varmasti syvästi. Quantic Dream ja David Cage lähti jatkamaan tutulla tiellä ja panostamaan kunnianhimoa pursuavaan Beyond Two Souls peliinsä.

Heavy Rain oli menestys ja uutukaisessa ääninäyttelijöinä kuullaan mm. Oscar ehdokkuuksia saaneet Ellen Page ja Willem Dafoe. He antavat myös kasvot pelissä esiintyville hahmoilleen. Hype Beyondin kohdalla on ollut voimakas ja sitä onkin monella taholla odotettu kovasti. Todettakoon kuitenkin heti, että Beyond Two Souls ei onnistu täysin vastaamaan isoihin odotuksiin. Etenkin yksi iso ongelma esiintyy jatkuvasti ja syö pahasti pelin flowta, käsikirjoitus.

Se nimittäin ontuu välillä todella pahasti, mutta käydään tarkemmin läpi kohta. Itse tarina ei ole ongelma, vaikka se pomppii oikeastaan kolmen ajanjakson välillä. Päähahmo Jodie Holmesia seurataan hänen ollessa lapsi, CSI agentti ja pakomatkalla koko CSI ja poliisikaarti perässään. Ei suinkaan kronologisessa järjestyksessä vaan aina välillä sieltä täältä. Mielenkiintoista ja toimivaa, mutta hetkittäin sekavaa. Hienoja ahaa elämyksiä kuitenkin pääsee syntymään, kun saa tietää myöhemmin syitä aikaisemmin pelissä tapahtuneisiin asioihin. Peli on myös tekstitetty suomeksi, mikä omalta osaltaan helpottaa tarinan seuraamista lataustaukoina esiintyvän aikajanan lisäksi.



Jodiella on erikoinen ystävä kokoajan matkassaan. Aideniksi kutsuttu jonkinlainen henkiolento, joka on kytköksissä Jodieniin. Pelaaja voi siirtyä pelaamaan Aidenilla kolmiolla ja Aidanin kykyjä käytetään runsaasti pelin edetessä. Aiden voi kulkea tietyin rajoituksin talojen seinien läpi, ottaa henkilöitä hallintaan, paiskoa tavaroita tai hakkeroida tekniikkaa. Hän ei ole piilossa oleva taruolento vaan esimerkiksi CSI on tietoinen hänen olemassaolostaan ja kiinnostuukin kovasti Jodiesta. Willem tekee vahvan roolin Nathan Dawkins nimisenä tutkijana, joka yrittää päästä selville Jodien henkimaailman kytköksestä.

Mikä sitten käsikirjoituksessa niin tökkii? Yksi esimerkki ontumisesta on kohtaus, jossa Jodie menee viettämään samassa tutkimuslaitoksessa työskentelevän naisen tyttären syntymäpäiviä. Pelaaja saa tehdä valintoja kohtauksen aikana ja voi yhdessä vaiheessa päättää näyttääkö hän Aidenin kykyjä vai piilottaako kokonaan hänen olemassaolon. Huolimatta siitä mitä pelaaja valitsee, kohtaus jatkuu aivan yllättäen lahjojen jakamiseen, vaikka äskettäin olisi ollut ikkunoita ja pöytiä helistelevä näkymätön henkiolento huoneessa läsnä.

Kyseisen kohtauksen jälkeen alkaa myös Jodieta kohtaan oikea noitavaino ja hänet teljetään komeroon. Kyseiset tapahtuvat ovat täysin ristiriidassa valintojeni kanssa ja tulevat todella yllättäen. Ensimmäisellä peluukerralla valitsin myös musiikkia bileisiin ja muistaakseni valinta osui rock musiikkiin. Hetken päästä juhlissa oleva tyttö tulee sanomaan, että laitetaan mieluummin poppia. Kokeilin toisella kerralla laittaa poppia tulemaan ja sama kohtaus toistui uudelleen. Tyttö irvailee minulle musiikin laadusta ja sanoo, että laitetaan mieluummin kunnon poppia. Kuinkahan oudolta moinen olisi tuntunut ensimmäisellä peluukerralla, jos olisin laittanut heti poppia soimaan?



Vastaavia tilanteita on pelin käsikirjoitus täynnä. Valinnat eivät isolta osin vaikuta mihinkään muuhun, kuin jaksojen jälkeen saataviin Trophy palkintoihin.  Ensimmäisellä peluukerralla on siis täysin mahdoton saada kaikkia pelin tarjoamia palkintoja, mikä tuo ainakin teoreettisen syyn pelata peli uudelleen toisella tavalla. Katkera totuus kuitenkin paljastuu hyvin pian. Vaikka tekee erilaisia valintoja tai jättäisi valinnat kokonaan tekemättä, niin peli pakottaa etenemään tiettyyn suuntaan ja samat kohtaukset toistuvat uudelleen. Täysin riippumatta siitä, mihin suuntaan pelaajan oli tarkoitus tapahtumia viedä.

Onneksi peli ei ole täysin näin mustavalkoinen. Jotkut valinnat jopa vaikuttavat tapahtumiin, mutta vain tietyn jakson sisällä. Peli etenee ennalta sovitusta pisteestä A pisteeseen B, riippumatta siitä mitä pelaaja valinnoillaan tekee. Valintojen tuloksena tosin matka B:n voi olla tietyissä tilanteissa hieman erilainen. 

Esimerkiksi alkupuolella tulevassa junakohtauksessa Jodieta etsivät poliisit astuvat junaan tarkastamaan matkustajia. Jos pelaaja ampaisee paikaltaan ja lähtee karkuun päädytään toimintakohtaukseen junan katolle. Vaihtoehtona on myös jäädä paikalleen ja tulla pidätetyksi. Peli ei kuitenkaan pääty tähän vaan jatkuu toisella tavalla junan sisätiloissa. Lopputulema on kuitenkin sama, Jodie päätyy hyppäämään junasta ulos samaan pisteeseen B, joka oli ennalta määrätty. Uudelleen peluun kannalta edes osittaiset muutokset tietysti lisäävät arvostusta valintoja kohtaan.

Toinen hyvähuono ominaisuus on toimintakohtaukset. Peliin tulee suhtautua oikeasti interaktiivisena elokuvana, eli kaikki tapahtumat ovat käytännössä tiettyyn aikaan napin painalluksia tai ohjaintattien tiettyyn suuntaan painamisia. Myös taistelut ja takaa-ajot ovat vastaavalla mekaniikalla toteutettuja. Jodien juostessa metsässä vastaan tuleva kaatunut puu hidastaa pelikohtauksen ja antaa pelaajalle hetken aikaa reagoida Jodien liikkeeseen. Liikettä olisi tarkoitus seurata esimerkiksi alaspäin, jolloin Jodie menee ketterästi puun alta. Jos pelaaja painaa väärään suuntaan tai ei ollenkaan, pamahtaa Jodie kompuroiden puuta päin, mutta pääsee kuitenkin jatkamaan. Pelissä on ilmeisesti mahdotonta saada Game Over, sillä jollain tavalla peli vie tapahtumia pelaajasta riippumatta eteenpäin. Kyse tuntuu olevan vain siitä tekeekö pelaaja kuin on tarkoitus, vai antaako pelin korjata möhläykset.



Toisaalta, jos kerta pelikin alkaa vasta myöhemmästä vaiheesta on turha odottaa, että peli päättyisi jostain syystä aikaisemmin. Eihän Jodie voi kuolla, jos kerta edellisessä kohtauksessa oli elossa, kun käsiteltiin nykyisestä hetkestä katsottuna tulevaisuuden tapahtumia.

Aiden antaa toimintakohtauksiin oman panoksensa kyvyillään. Jodie pystyy tietyissä tilanteissa etenemään omatoimisesti tai vaihtoehtoisesti turvautumaan Aidenin apuun. Usein peli kuitenkin pakottaa käyttämään Aidenin kykyjä. Varsinaisesti peli on putkijuoksua ja paljon vaihtoehtoja sooloiluille ei ole.

Tarina on pelin vahvin osa käsikirjoituksen oikuista huolimatta. Beyond Two Souls on ehdottomasti hyvä ja kokemisenarvoinen peli. Voisin kuitenkin suositella pelin pelaamisen jättämisen vain yhteen kertaan, jolloin usko valinnoiden laajemmasta vaikutuksesta säilyy. Oletin, että pelin olisi voinut pelata läpipeluun jälkeen helposti kronologisessa järjestyksessä. Aina uuden osion jälkeen aikajanalta näkee, missä kohtaa tapahtumia seuraava osa tulee tapahtuman. Lukuja voi käynnistää yksitellen, mutta kokonaista pelikertaa aikajanan järjestyksessä ei pysty pelaamaan. Uuden pelin aloittaminen poistaa edellisen tallennuksen ja aikajana on koottava alusta uudelleen.

Näyttelijät tekevät odotetun vahvan suorituksen, eikä ääninäyttelijän tuominen peliin tuo arvoa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Peli yrittää olla aivan liikaa vain elokuva, jossa pelaaja pienin liikkein vie tarinaa eteenpäin. Elokuvamaisuuden huomaa jopa pelissä olevissa animaatioissa, jotka on toteutettu elokuvia kunnioittaen hienoina "kamera-ajoina". Tämä sai minut tuntemaan itseni hetkittäin pahoinvoivaksi kun kamera heilui ja huojui milloin mihinkin suuntaan.

Pidin pelistä kovasti vielä ensimmäisen peluukerran jälkeen ja tapahtui jotain mitä ei yleensä tapahdu. Teki mieli aloittaa toinen läpipeluukerta. Valinnoilla pystyy vaikuttamaan, mutta ei lopulta siinä määrin, kuin peli antaa ymmärtää. Epäselvät toimintakohtaukset annetun suunnan suhteen sekä käsikirjoituksen lapsukset syövät tehokkaasti peli-iloa. Hetkittäiset pelin jäätymiset sekunniksi eivät myöskään nosta teknisiä suorituspisteitä. Beyond Two Souls on mysteerinen teos. En ole varma voiko sitä luonnehtia suoraan hyväksi peliksi, koska se ei ole oikeastaan peli. Se on kuitenkin konsolilla tuotettu hyvä viihdetuote, joka välillä yskii pahasti omaan näppäryyteensä. Tarina ja kokemus kuitenkin kannattaa kokea, kun ei odottaa liikoja.



Ei kommentteja: