keskiviikko 30. lokakuuta 2013

The Witcher 2 Assassins of Kings Enhanced Edition



Witcher 2 tuli pelattua läpi ennen GTA 5:sta, harmikseni en saanut kuitenkaan aikaiseksi kirjoittaa siitä aikaisemmin. 

Witcherin ensimmäinen osa tuli pelattua aikaisemmin iMac koneella, mutta jatko-osa löytyy onneksi konsoliversionakin. Ensimmäinen oli todella hyvä teknisistä puutteista ja pelattavuuden ongelmista huolimatta. Se kannattaa kuitenkin kokea ennen toiseen osaan hyppäämistä. Witcher 2 jatkaa käytännössä suoraan ensimmäisen osan tapahtumia. Witcher jätti tarinan täysin kesken, eikä vastauksia polttaviin kysymyksiin Geraltin historiasta juurikaan saatu.

Witcher 2 alkaa tutorial osuudella, jossa paitsi opetellaan Xboxille räätälöity ohjaus, niin käydään läpi keskeisiä henkilöitä. Lisäksi pohjustetaan alku tulevaan seikkailuun. Temarin kuningas Foltest murhataan ja siitä syyt niskoilleen saa tietysti ystävämme Geralt. Ainoa keino oikeasta tämä vääryys on lähteä salamurhaajan perään, saada heidät kiinni ja palauttaa oma kunnia. Toinen tärkeä tavoite on Geraltin unohtuneen muistin palauttaminen.

Witcher 2 on tunnelmaltaan ehkä aavistuksen valoisampi kuin edeltäjänsä, ainakin visuaaliselta puolelta. Witcherissä pääteemana oli pimeys ja synkkyys, eikä päiväsaikaankaan harmaan sävyiltä vältytty. Heti alusta alkaen, varmaan osin teknisemmän toteutuksen ansiosta, Witcher 2 erottuu edeltäjästään värikkäämpänä ja kirkkaampana. Se luo oudon tunnelman edellisen osan synkkyyteen tottuneelle.

Kun peli pääsee vauhtiin, niin huomaa kyseessä olevan kuitenkin ehta Witcher ansaitulla K-18 -leimalla. Peli on jälleen kerran nimenomaan varttuneemman aikuisen makuun tehty peli, eikä normaali hyvän ja pahan asetelma ole vieläkään läsnä. Valinnoissa vaikuttaa vahvasti pelaajan moraali, ei mikä on oikein tai väärin. Julmuutta ja raakuutta esiintyy tehtävissä varsin paljon, eikä Geralt ensimmäisen osan tapaan tisseiltä tietysti voi välttyä, miksipä tosin haluaisikaan?

Witcher 2 toimii erittäin hyvin Xbox ohjaimella ja käännöstyö PC-maailmasta on erittäin onnistunut. Peli jopa vaatii, että pelaajalla on kiinnostusta alkaa tutkimaan tarkemmin valikoita ja opetella itse mitä kaikkea pelissä voikaan tehdä. Perus asiat opitaan tutorial osuudessa, mutta opettelemalla erilaisten juomien tekemistä ja suunnittelemalla vaikeampia taisteluita etukäteen, saa niistä paljon mielenkiintoisempia. Aluksi vaikealta tuntunut taistelu muuttuu läpihuutojutuksi, kun jaksaa hieman panostaa ja suunnitella tilannetta etukäteen.

CD Projekt Red on parantanut suoritusta huimasti ensimmäiseen osaan nähden ja kolmonen on tulossa ensivuonna uudelle konsolisukupolvelle. Witcher 3 tuleekin olemaan tulevaisuuden yksi odotetuimpia nimikkeitä ja se toivottavasti saattaa Geraltin tarinan arvoiseensa päätökseen. Sitä ennen en voi muta kuin lämpimästi suositella tutustumaan yhteen pelihistoriani mielenkiintoisimmista peleistä.





 Kuvat: Giantbomb.com

tiistai 29. lokakuuta 2013

2UP Girls


Pelialan naiskuva on ollut jo pitkään tapetilla. Esimerkkinä nyt vaikka suhteellisen tuore GTA 5, joka on saanut kovaa arvostelua pelin antamasta naiskuvasta. Toisaalta taas viimevuosina on paljon julkaistu loistavia pelejä, joissa nimenomaan naiset ovat olleet pääroolissa, kuten Tomb Raider, The Last of Us ja Beyond: Two Souls.

Epäilyksistä huolimatta naisetkin pelaavat! Pelijournalismin puolella naiset alkavat myös tuoda omaa näkökulmaa esiin ja erilaisissa lähteissä naisten kirjoittamia arvosteluita peleistä alkaa mukavasti näkyä. Virkistävää naisnäkökulmaa pelaamiseen tuo myös uusi kotimainen 2UP Girls videoshow, joka pyörii viikoittain Youtubessa.

MoonTV:n Gamerin studiolla kuvattua ohjelmaa tähdittävät Daniela Wnuk ja Noora Etula. Muutaman jakson verran materiaalia on jo ulkona ja ensimmäisenä syynistä löytyy uusi Batman Arkham Origins. Jakso katsottavissa alta ja lisätietoja löytyy mm. seuraavista paikoista:




perjantai 25. lokakuuta 2013

The Wolf Among Us Episode 1: Faith


Tiesitkö että sadut voivat olla totta? New York Cityssä asustaa satuolentojen yhteisö, Fabletown. Satuhahmot saapuivat kauan sitten, kun heidät oli kartoitettu omista saduistaan. Taikavoimat suojelevat heidän salaista yhteisöään tavalliselta maailmalta. Sheriffi Bigby Wolf, paremmin tunnettu nimellä Iso Paha Susi, suojelee puolestaan satuhahmoja toisiltaan. Tämä siis Bill Willinghamin sarjakuvissa ja viimevuoden ällistyttävän The Walking Dead pelin tekijä Telltale ammentaa Willinghamin tarinoita uudessa pelissään.

Peli noudattaa Walking Deadista tuttua kaavaa. Seurataan tarinaa ja välissä päästään tekemään valintoja ruudulla näkyviin eräänlaisissa tapahtumapisteissä. Keskusteluissa tehdään valintoja todella tiukan aikarajan puitteissa tai käydään läpi esimerkiksi tappeluita quick time eventien muodossa. Näistä tulee pelin pari miinusta. En yksinkertaisesti ehdi nähdä mitä pitää tehdä, kun se olisi jo pitänyt toteuttaa. Toinen ongelma on liian nopeat dialogivalinnat. Ehdin lukea kaksi vaihtoehtoa, kun päätös jo pitää tehdä. Kolmantena tekniset kömmähdykset. Peli tökkii todella pahasti lataustaukojen jälkeen, mutta pyörii toisaalta sen jälkeen varsin hyvin. Hiomista olisi vaadittu, mutta neljälle alustalle julkaistu teos ei ole varmaankaan saanut kaikille tarvittavaa optimointia.

Tunnelmallinen selviytymiskauhu on jätetty suosiolla edelliseen peliin ja uusi ottaa täysin uuden suunnan. Sarakuvamaailma sopii erinomaisesti pelin tyyliin ja vaikka ensimmäiset minuutit pelistä voivat tuntua hieman tylsiltä, niin tapahtumat lähtevät erittäin nopeasti liikkeelle. Luvassa on murhamysteerin selvittäminen ja siihenhän liittyy paljon väkivaltaa, mielenkiintoisia tapahtumia ja kauniita naisia. Miten tätä lähdetään ratkomaan on pelaajasta kiinni. Valinnat vaikuttavat oikeasti tapahtumiin ja ainakin ensimmäisen jakson jälkeen tuntuu siltä, että kuka tahansa hahmo voi poistua näyttämältä koska vain.

Hahmot ovat muutenkin erinomaisia ja tutuista saduista on ammennettu hienoja persoonia. Sarjakuvat eivät ole minulle tuttuja, joten en osaa sanoa kuinka paljon luovuutta Telltale on käyttänyt hahmoihin, mutta miltä suhdekriisin partaalla oleva Kaunotar ja Hirviö tai murhamysteereissä auttava Lumikki kuulostavat? Hahmot eivät ole mitenkään tuttuihin lastensatuihin yhteydessä muuten kuin nimeltä, mutta ovat kuitenkin jollain oudolla tavalla tunnistettavissa.

Fables: The Wolf Among Us Episode 1: Faith on uskomaton timantti ja se todella täytyy kokea. Sarja on vasta saatu käyntiin, mutta jos ensimmäisen osan lopetus aiheuttaa pelin loppumisen jälkeen tuskanpuuskahduksen loppumisellaan, LISÄÄÄ! Telltale Games on selvästi löytänyt oman tyylinsä tehdä hienoja tarinoita ja jaksoja tullaan odottamaan taas kielipitkällä yli puoli vuotta.

Kannattaa muuten huomioida, että Xbox 360:llä Season Pass ei sisällä kuin 2-5 episodit. Ensimmäinen episodi on ostettava erikseen, joten kannattaa ostaa ensimmäinen osa ensin ja KUN haluat lisää, niin osta Season Pass. Se säästää lopuista jaksoista yhden jakson verran.









torstai 24. lokakuuta 2013

Beyond Two Souls



Kun mainitaan Quantic Dream, ensimmäisenä minulle tulee mieleen muutaman vuoden takainen Heavy Rain ja origamit. Heavy Rain oli upea peli vaikka se on enemmänkin interaktiivinen elokuva. Etenkin perheellisiin tarina upposi varmasti syvästi. Quantic Dream ja David Cage lähti jatkamaan tutulla tiellä ja panostamaan kunnianhimoa pursuavaan Beyond Two Souls peliinsä.

Heavy Rain oli menestys ja uutukaisessa ääninäyttelijöinä kuullaan mm. Oscar ehdokkuuksia saaneet Ellen Page ja Willem Dafoe. He antavat myös kasvot pelissä esiintyville hahmoilleen. Hype Beyondin kohdalla on ollut voimakas ja sitä onkin monella taholla odotettu kovasti. Todettakoon kuitenkin heti, että Beyond Two Souls ei onnistu täysin vastaamaan isoihin odotuksiin. Etenkin yksi iso ongelma esiintyy jatkuvasti ja syö pahasti pelin flowta, käsikirjoitus.

Se nimittäin ontuu välillä todella pahasti, mutta käydään tarkemmin läpi kohta. Itse tarina ei ole ongelma, vaikka se pomppii oikeastaan kolmen ajanjakson välillä. Päähahmo Jodie Holmesia seurataan hänen ollessa lapsi, CSI agentti ja pakomatkalla koko CSI ja poliisikaarti perässään. Ei suinkaan kronologisessa järjestyksessä vaan aina välillä sieltä täältä. Mielenkiintoista ja toimivaa, mutta hetkittäin sekavaa. Hienoja ahaa elämyksiä kuitenkin pääsee syntymään, kun saa tietää myöhemmin syitä aikaisemmin pelissä tapahtuneisiin asioihin. Peli on myös tekstitetty suomeksi, mikä omalta osaltaan helpottaa tarinan seuraamista lataustaukoina esiintyvän aikajanan lisäksi.



Jodiella on erikoinen ystävä kokoajan matkassaan. Aideniksi kutsuttu jonkinlainen henkiolento, joka on kytköksissä Jodieniin. Pelaaja voi siirtyä pelaamaan Aidenilla kolmiolla ja Aidanin kykyjä käytetään runsaasti pelin edetessä. Aiden voi kulkea tietyin rajoituksin talojen seinien läpi, ottaa henkilöitä hallintaan, paiskoa tavaroita tai hakkeroida tekniikkaa. Hän ei ole piilossa oleva taruolento vaan esimerkiksi CSI on tietoinen hänen olemassaolostaan ja kiinnostuukin kovasti Jodiesta. Willem tekee vahvan roolin Nathan Dawkins nimisenä tutkijana, joka yrittää päästä selville Jodien henkimaailman kytköksestä.

Mikä sitten käsikirjoituksessa niin tökkii? Yksi esimerkki ontumisesta on kohtaus, jossa Jodie menee viettämään samassa tutkimuslaitoksessa työskentelevän naisen tyttären syntymäpäiviä. Pelaaja saa tehdä valintoja kohtauksen aikana ja voi yhdessä vaiheessa päättää näyttääkö hän Aidenin kykyjä vai piilottaako kokonaan hänen olemassaolon. Huolimatta siitä mitä pelaaja valitsee, kohtaus jatkuu aivan yllättäen lahjojen jakamiseen, vaikka äskettäin olisi ollut ikkunoita ja pöytiä helistelevä näkymätön henkiolento huoneessa läsnä.

Kyseisen kohtauksen jälkeen alkaa myös Jodieta kohtaan oikea noitavaino ja hänet teljetään komeroon. Kyseiset tapahtuvat ovat täysin ristiriidassa valintojeni kanssa ja tulevat todella yllättäen. Ensimmäisellä peluukerralla valitsin myös musiikkia bileisiin ja muistaakseni valinta osui rock musiikkiin. Hetken päästä juhlissa oleva tyttö tulee sanomaan, että laitetaan mieluummin poppia. Kokeilin toisella kerralla laittaa poppia tulemaan ja sama kohtaus toistui uudelleen. Tyttö irvailee minulle musiikin laadusta ja sanoo, että laitetaan mieluummin kunnon poppia. Kuinkahan oudolta moinen olisi tuntunut ensimmäisellä peluukerralla, jos olisin laittanut heti poppia soimaan?



Vastaavia tilanteita on pelin käsikirjoitus täynnä. Valinnat eivät isolta osin vaikuta mihinkään muuhun, kuin jaksojen jälkeen saataviin Trophy palkintoihin.  Ensimmäisellä peluukerralla on siis täysin mahdoton saada kaikkia pelin tarjoamia palkintoja, mikä tuo ainakin teoreettisen syyn pelata peli uudelleen toisella tavalla. Katkera totuus kuitenkin paljastuu hyvin pian. Vaikka tekee erilaisia valintoja tai jättäisi valinnat kokonaan tekemättä, niin peli pakottaa etenemään tiettyyn suuntaan ja samat kohtaukset toistuvat uudelleen. Täysin riippumatta siitä, mihin suuntaan pelaajan oli tarkoitus tapahtumia viedä.

Onneksi peli ei ole täysin näin mustavalkoinen. Jotkut valinnat jopa vaikuttavat tapahtumiin, mutta vain tietyn jakson sisällä. Peli etenee ennalta sovitusta pisteestä A pisteeseen B, riippumatta siitä mitä pelaaja valinnoillaan tekee. Valintojen tuloksena tosin matka B:n voi olla tietyissä tilanteissa hieman erilainen. 

Esimerkiksi alkupuolella tulevassa junakohtauksessa Jodieta etsivät poliisit astuvat junaan tarkastamaan matkustajia. Jos pelaaja ampaisee paikaltaan ja lähtee karkuun päädytään toimintakohtaukseen junan katolle. Vaihtoehtona on myös jäädä paikalleen ja tulla pidätetyksi. Peli ei kuitenkaan pääty tähän vaan jatkuu toisella tavalla junan sisätiloissa. Lopputulema on kuitenkin sama, Jodie päätyy hyppäämään junasta ulos samaan pisteeseen B, joka oli ennalta määrätty. Uudelleen peluun kannalta edes osittaiset muutokset tietysti lisäävät arvostusta valintoja kohtaan.

Toinen hyvähuono ominaisuus on toimintakohtaukset. Peliin tulee suhtautua oikeasti interaktiivisena elokuvana, eli kaikki tapahtumat ovat käytännössä tiettyyn aikaan napin painalluksia tai ohjaintattien tiettyyn suuntaan painamisia. Myös taistelut ja takaa-ajot ovat vastaavalla mekaniikalla toteutettuja. Jodien juostessa metsässä vastaan tuleva kaatunut puu hidastaa pelikohtauksen ja antaa pelaajalle hetken aikaa reagoida Jodien liikkeeseen. Liikettä olisi tarkoitus seurata esimerkiksi alaspäin, jolloin Jodie menee ketterästi puun alta. Jos pelaaja painaa väärään suuntaan tai ei ollenkaan, pamahtaa Jodie kompuroiden puuta päin, mutta pääsee kuitenkin jatkamaan. Pelissä on ilmeisesti mahdotonta saada Game Over, sillä jollain tavalla peli vie tapahtumia pelaajasta riippumatta eteenpäin. Kyse tuntuu olevan vain siitä tekeekö pelaaja kuin on tarkoitus, vai antaako pelin korjata möhläykset.



Toisaalta, jos kerta pelikin alkaa vasta myöhemmästä vaiheesta on turha odottaa, että peli päättyisi jostain syystä aikaisemmin. Eihän Jodie voi kuolla, jos kerta edellisessä kohtauksessa oli elossa, kun käsiteltiin nykyisestä hetkestä katsottuna tulevaisuuden tapahtumia.

Aiden antaa toimintakohtauksiin oman panoksensa kyvyillään. Jodie pystyy tietyissä tilanteissa etenemään omatoimisesti tai vaihtoehtoisesti turvautumaan Aidenin apuun. Usein peli kuitenkin pakottaa käyttämään Aidenin kykyjä. Varsinaisesti peli on putkijuoksua ja paljon vaihtoehtoja sooloiluille ei ole.

Tarina on pelin vahvin osa käsikirjoituksen oikuista huolimatta. Beyond Two Souls on ehdottomasti hyvä ja kokemisenarvoinen peli. Voisin kuitenkin suositella pelin pelaamisen jättämisen vain yhteen kertaan, jolloin usko valinnoiden laajemmasta vaikutuksesta säilyy. Oletin, että pelin olisi voinut pelata läpipeluun jälkeen helposti kronologisessa järjestyksessä. Aina uuden osion jälkeen aikajanalta näkee, missä kohtaa tapahtumia seuraava osa tulee tapahtuman. Lukuja voi käynnistää yksitellen, mutta kokonaista pelikertaa aikajanan järjestyksessä ei pysty pelaamaan. Uuden pelin aloittaminen poistaa edellisen tallennuksen ja aikajana on koottava alusta uudelleen.

Näyttelijät tekevät odotetun vahvan suorituksen, eikä ääninäyttelijän tuominen peliin tuo arvoa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Peli yrittää olla aivan liikaa vain elokuva, jossa pelaaja pienin liikkein vie tarinaa eteenpäin. Elokuvamaisuuden huomaa jopa pelissä olevissa animaatioissa, jotka on toteutettu elokuvia kunnioittaen hienoina "kamera-ajoina". Tämä sai minut tuntemaan itseni hetkittäin pahoinvoivaksi kun kamera heilui ja huojui milloin mihinkin suuntaan.

Pidin pelistä kovasti vielä ensimmäisen peluukerran jälkeen ja tapahtui jotain mitä ei yleensä tapahdu. Teki mieli aloittaa toinen läpipeluukerta. Valinnoilla pystyy vaikuttamaan, mutta ei lopulta siinä määrin, kuin peli antaa ymmärtää. Epäselvät toimintakohtaukset annetun suunnan suhteen sekä käsikirjoituksen lapsukset syövät tehokkaasti peli-iloa. Hetkittäiset pelin jäätymiset sekunniksi eivät myöskään nosta teknisiä suorituspisteitä. Beyond Two Souls on mysteerinen teos. En ole varma voiko sitä luonnehtia suoraan hyväksi peliksi, koska se ei ole oikeastaan peli. Se on kuitenkin konsolilla tuotettu hyvä viihdetuote, joka välillä yskii pahasti omaan näppäryyteensä. Tarina ja kokemus kuitenkin kannattaa kokea, kun ei odottaa liikoja.



maanantai 21. lokakuuta 2013

PlayStation vuodesta 1995

PS4:n julkistuksesta lähtien Sony on markkinoinnin puolella vienyt Microsoftia kuin pässiä narussa. Äskettäin julkistettu #4ThePlayers since 1995 jatkaa tyylikästä markkinointikampanjaa ennen PS4:n julkaisua. Sony keräsi #PlayStationMemories hastagilla ainakin Twitteristä pelaajilta parhaimpia PlayStation muistoja. Nyt niistä on tehty hauskasti koostettu video PlayStation taipaleesta. Taustalla vaihtuu niin tyyli, tekniikka, seinäjulisteet, kuin ulkona olevan kaupungin kehitys. Huone tosin taitaa säilyä samana, joten pelaajat ei muuta pois kotoa koskaan?

Video toi itselle ainakin muistoja mieleen alkaen siskolle hankitusta PlayStationista ja siitä, kuinka päädyin sängyllä pelaamaan pienestä putkitelevisiosta esimerkiksi Final Fantasy sarjan ensimmäisiä PSX:n osia.

Video katsottavissa alla.


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

GTA 5 - kulkuneuvot




Kulkuneuvoja GTA 5:stä löytyy aivan laidasta laitaan. Perinteisen auton ja moottoripyörän lisäksi pääsee niin helikoptereiden, lentokoneiden, hävittäjän, sukellusveneen, polkupyörän tai vaikkapa vesiskootterin kyytiin. Matkaa voi halutessaan taittaa esimerkiksi nousemalla helikopterilla yläilmoihin ja syöksyä sieltä haluttuun paikkaan liitovarjoa apuna käyttäen.

GTA:ssa autot on kuitenkin ollut aina se ydin juttu liikkumisen kannalta. Autoja saa niin ostamalla, kuin kadun varsilta tai vaikka liikennevaloihin pysähtyneeltä kaupunkilaiselta. Poliisit lähtevät perään vain ryöstötapahtuman nähdessään. Eipä sinilakkeja juuri teillä näy, joten varsin vapaasti lähimmän auton voi halutessaan napata itselleen.

Kaikki kolme hahmoa omistavat myös oman ”nimikkoauto”, joka on yleensä aina jossain lähellä, kun vaihdetaan hahmojen välillä. Näitä autoja voi kustomoida paitsi pelin sisällä, niin myös iOS laitteisiin ladattavan iFruit ohjelman avulla. Omat rekisterikilvet olivat mukava lisä omaan kustomoituun ajoneuvoon, joiden luonti onnistui iFruit ohjelmalla.



Kustomointi onkin oma iso alueensa. Vaihdettavaa tavaraa nimittäin löytyy todella paljon alkaen väreistä ja vanteista, aina moottoriin asti. Ongelma vain on oman kulkuneuvon sälytettävyys. Kuinka saa kustomoidun oman ihanneauton pysymään pelissä mukana?

Itse olen kahdesti kadottanut oman tuunatun ajoneuvon. Teoriassa ainakin kadonneet ja teidenvarsiin jätetyt autot löytyvät poliisin hellästä huomasta, josta ne voi lunastaa itselleen 250 dollarin hintaan. Jos autoja ehtii kuitenkin romuttaa ja kadottaa liikaa, niin rakkaat menopelit saattavat olla kadonneita iäksi.

Useammin kuin kerran olen joutunut ostamaan uudelleen moottoripyörän tai auton, ja tuunaamaan sen uudelleen. Nyt komistus sitten makaakin autotallissa, josta se ei toivottavasti katoa.

Pelistä tuntuisi puuttuvan yksi minua lämmittävä ominaisuus. Haluaisin kovasti vaihtaa esimerkiksi Franklinin nimikkoauton omaan uuteen tuunattuun malliin, mutta se ei näytä onnistuvan. Online puolella tämä taitaa olla toteutettavissa kustomointipaikkojen avulla. Miksihän samaa ei ole yksinpelipuolella?

Surfilauta taitaa olla ainut kapine, jota ei ole pystynyt pelissä käyttämään. Tosin ne ovatkin lojuneet vain rannalla. Muuten kaiken vastaantulevan on voinut ottaa omaan käyttöön ja ennen kaikkea ne ovat olleet mukavia käyttää. Rockstar onkin hionut myös jokaisen kulkuvälineen sellaiseksi, kun sen olettaisi olevan. Helikopteri varmaan vaikein hallittava aluksi, mutta harjoittelun myötä sekin sujuu jo erittäin hyvin.

Sama se kulutatko kumipyöriä, siipiä tai sukellatko syvyyksiin. Aina löytyy vaihtoehtoja liikkumiseen. Monipuolisuus on taas se sana, jota voi hyvin käyttää kuvastamaan GTA 5:ssa tapahtuvaa liikkumista. Kenties potkulauta seuraavaan versioon? Saisi tungettua vielä GTA:n maailmaan vanhan kunnon Tony Hawk pelailua. Muutenhan eri peligenret onkin erittäin hyvin edustettuna ja ennen kaikkea, erittäin hyvin toteutettuna.










keskiviikko 16. lokakuuta 2013

HayDay - Halloween päivitys



Yli puolet Supercellistä on myyty hiljattain Japaniin, mutta pelien kehitys ei tietenkään pysähdy. Hayday ainakin jaksaa polskia edelleen eteenpäin miljoonista Hayday kalastajista huolimatta… niin tai oikeastaan juuri heidän ansiostaan.

Tuorein päivitys peliin julkaistiin tänään. Halloween ja syksy aiheinen teema tuo mukanaan paitsi uuden logon, tyylin ja eläimille uudet asut, niin myös joitain todella miellyttäviä parannuksia itse peliin.

Event board tuo uudenlaisia henkilökohtaisia tehtäviä, joiden suorittamiseen tarvitaan tiettyä tuotetta paljon. Tiettyyn pisteeseen päästyä voi ottaa osaa maailmanlaajuiseen, ilmeisesti vastaavaan tehtävään. Kovin henkilökohtaisesta ei kuitenkaan ole kyse, koska tuotteita ei tietenkään loputtomasti riitä. Itselläni on ensimmäisenä munapekonia tarve kerätä. Ennen sitä on ollut ylitarjontaa marketissa, mutta eihän sieltä nyt niitä enää löydy. Moni muukin siis saanut saman tuotteen tilaukseen. :)

Toinen miellyttävä uudistus on kunkin tuotantolaitosten ja kyseisen laitoksen tuotteiden koskettamisen kautta näkyviin tuleva luku, joka osoittaa kuinka paljon tuotetta on varastossa. Helpottaa huomattavasti ylituotantoa, kun näkee heti onko tuotetta tarvetta tehdä lisää vai tekisikö mieluummin jotain muuta.


Lukuisia muitakin pienempiä uudistuksia päivitys toi mukanaan, joista voi lukea tarkemmin Haydayn foorumeilta. Eikun jatkamaan farmausta. :)






tiistai 15. lokakuuta 2013

GTA 5 - maailma



Ennen GTA 5:n julkistusta muistelen nähneeni jossain uutisessa kuvan San Andreasin koosta aikaisempiin Rockstarin tuotoksiin verrattuna. Todellisuudessa miljöön koko ei tule vertailukelpoisena mieleen, koska muistan vain että esim. GTA 4 kaupunki tai Red Dead Redemptonin aavikko olivat laajoja alueita, mutta kuinka laajoja oikeasti? Eiköhän GTA 5 kuitenkin vie maailmallaan voiton kilpailijoistaan läänin määrässä. Jopa nopealla autolla saaren eteläpäästä pohjoiseen menee hyvä tovi. Puhumattakaan että lähdet pyörällä tai jalkaisin vaikka vuorta kapuamaan.

Jos on rahaa saa tekijöitä, jos on tekijöitä, niin joukkoon mahtuu myös taitoa. Maailman kalleimman viihdetuotteen budjetti todella näyttää, mitä voidaankaan saada aikaan, kun on rahaa resursseihin. GTA 5:ssa on uskomattoman hienoa vain painaa kaasu pohjaan ja nauttia vaihtelevista maisemista kaupungin lentokentästä, horisontissa siintävään vuorenhuippuun asti. Matkalla voi jäädä ihastelemaan niin metsää, järveä, jokia, tehtaita, kaivosta, pilvenpiirtäjiä tai vaikka kokonaista farmia muista lukuisista yksityiskohdista puhumattakaan. Vesi on yksi ehkä upeiten toteutetuista pelihistoriassa. Etenkin hieman edempänä rannasta merellä olevat aallot ja vaahtopäät tuovat upeaa tuntua veneellä tai vesiskootterilla ajamiseen. Tai entäs sitten auringonlaskut ja illan pimennyttyä kaupungin valomeren tuike ilmasta käsin?

Jokainen pelissä näkyvä yksityiskohta on tehty todella asiaan paneutuen. Se erottaakin GTA:n monista muista peleistä. Budjetti näkyy ennen kaikkea yksityiskohdissa, hiottuina kokonaisuuksina ja äänimaailmassa. Radiot tuuppaavat tuttuun tapaan hyvää musiikkia ja musiikkimausta löytyy varmasti kaikkialle sopivaa tavaraa. Aseet, autot, veneet, dialogi, eläimet… kaikki kuulostaa hyvältä! Jokaiseen osa-alueeseen on lisäksi tehty toimiviksi. Sama se ajatko autoa, moottoripyörää, ammutko aseella vai lennätkö. Jokainen toiminto on suhteellisen tarkkaan mietitty ja tehty kuin FPS tai ajopeliin keskittynyt teos sen toteuttaisi.

Maailman yksityiskohdat kuitenkin veivät oman huomioni varmaan ensimmäisenä. Ihmisiä on joka paikassa touhuamassa omia askareitaan, autoissa voi vaihtaa pitkät valot halutessaan, meret on täynnä erilaisia hylkyjä ja korallialueita…ääääh en edes osaa selittää mitä kaikkea pientä pelistä on löytynyt matkan varrella!

Mutta mutta, sitä mitä pidemmälle peli ehti, niin sitä enemmän havahduin siihen, että vaikka lääniä ja yksityiskohtia riittää, niin maailmahan on vain laajaa kuorta. Kuinka moneen rakennukseen esimerkiksi oikeasti pääsee? Suurin osa ellei kaikki niistä taidetaan käydä läpi tarinan ja tehtävien aikana. Varsinaisesti tutkittavaa ei ole kuin ulkomaailmassa, joka se tosin on kyllä paljon. En kuitenkaan ole GTA:n parissa varsinaisesti valtavia löytämisen riemuja kokenut. Toki etsittävää on kirjeiden ja avaruusromun muodossa, mutta tuoko 50 saman esineen etsiminen jollekin jonkinlaista valtavaa tyydytystä? Muuten ei ole löytynyt kuin aseita ja joitain randomeja rahasalkkuja.

Himan hahmon kehitystä on mukana eri taitojen karttumisen muodossa ja kaikkia aseitakin voi parannella kaupasta saatavilla varusteilla. Itselle ainakin heräsi pieni kehitystoivomus GTA 6:sta silmälläpitäen. Eikö olisi hienoa jos löytämisen riemua pääsisi oikeasti kokemaan erilaisten tavaroiden muodossa, joita voisi sitten käyttää aseisiin tai vaikka autoihin? Taloon kuin taloon voisi mennä tutkimaan millainen perhe tai Trevorin hullu sukulainen siellä oikein asustaakaan. Silloin laajan ja upean maailman tutkiminen saisi aivan uuden merkityksen. Nyt se on ollut lähinnä maisemien ihastelua ja henkeäsalpaavista harrastusaktiviteeteista nauttimista.

Niin tai näin. Jotain kitisemisenaihettahan peleistä aina löytää, vaikka ne olisivat kuinka täydellisiä. GTA 5 on uskomaton teos ja sen saumaton laajuus jaksaa hämmästyttää jokaisella pitkällä reissulla. Etenkin kun kyseessä on edelleen nykygenen peli. Eikä vähiten suihkukoneella kiitäessä kohti korkeuksia kaupungin peittyessä pilvien alle auringon laskiessa vieressä värjäten kaiken upeaan punakeltaisen värikirjoon.







sunnuntai 13. lokakuuta 2013

GTA 5 - hahmot


Olisikohan aika jo kirjoittaakin jotain. ☺ Hiljaiseloa blogin parissa on ollut tovi, mutta syy on varsin selvä. Lähestulkoon jokainen ilta ja viikonloppu edellisestä kirjoituksesta lähtien Boxissa on hyrrännyt GTA 5. Peli on koluttu varsin perusteellisesti Online osiota lukuun ottamatta. Eiköhän ole aika hieman alkaa jo purkamaan tuntemuksia pelistä ja aloitetaan hahmoilla.

GTA 5:n tarinahan koostuu kolmesta eri hahmosta, joita voi pelaamisen aikana vaihdella varsin vapaasti. Tämä herätti jo alussa varsinaista mielenkiintoa, mutta osittain myös kauhua. Kuinka vapaa vaihtaminen voi muka toimia ja miten tarina pysyy koossa? Töitä Rockstar on varmasti tehnyt kovasti, jotta kaikkien kolmen hahmon tarinoiden läpiviemiseen omina osinaan ja samalla nidoten ne yhdeksi kokonaisuudeksi onnistuu. Varsin hyvin työ on tehty, mutta paikoin käsikirjoitus tuntuu kompastelevan omaan mahdottomuuteensa. Pääosin kuitenkin tehtävät ja tarina tuntuvat varsin todentuntuisilta ainakin omalla pelityylilläni pelattuna.


Autokaupassa työskentelevä Franklin on vielä kotosalla asuva poika, joka haluaa päästä eteenpäin ja itsenäistyä kunnolla. Franklin on omalla tavallaan ehkä mielenkiintoisin hahmo. Siinä käydään kasvutarina huonoista oloista ja tummaihoisten jengien taisteluissa karaistuneesta nuoresta miehestä, josta tulee osa jotain suurta.


Puolestaan hermolomaa ja psykiatrin palveluita tarvitseva, entinen suurrikollinen, Michael on tarinan isähahmo, jolla on jo ehtinyt siunaantua kokonainen perhe. Pelin lukuisten tilastojen valossa Michael on ollut minulle vähiten pelattu hahmo. Tarina on tasapaksua vuoristorataa perheen, menneisyyden ja rikollisuuden välillä. Äkkipikainen tytär ja kotona löhöävä poika tuovat joogaopettajan kanssa viihtyvän vaimon ohella Michaelin tarinaan oman säväyksensä.


Trion kolmanteen konnaan, eli Trevoriin tutustutaan vasta hetken pelaamisen jälkeen. Hahmo on kuitenkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen, vaikka tuleekin mukaan hieman jälkijunassa. Trevor on yksi pelimaailman sekopäisimmistä hahmoista. Michaelin vanha tuttu hivuttautuu tarinaan mukaan väkisin ja tuo oman räväkän panoksensa kolmikkoon. Jatkuva viinan ja aineiden käyttö tuo yllätyksiä myös varsinaisten tehtävien ulkopuolella.

Pelihahmon vaihtaminen on todellakin yksi mielenkiintoisimmista elementeistä pelissä. Tehtävien ulkopuolella hahmoa voidaan vaihtaa koska vaan ja moni tehtäväkin pohjautuu kolmikon erikoistaitojen hyödyntämiseen omissa osuuksissaan. Hahmot kuitenkin jatkavat omaa elämäänsä mikä näkyy parhaiten juuri Trevorin toilailuina. Michael ja Franklin yleensä löytää erilaisten aktiviteettien parista tai vain kotona oleskelemasta, mutta Trevoriin vaihto saattaa tietää ongelmia. Tyypillinen tilanne Trevorin kelkkaan hypätessä on suoraan poliisit perässä takaa-ajo. Vaihtoehtoina voi olla myös vuoren huipulle täydessä humalassa saapuminen tai vaikka autiolle saarelle pelkät alushousut jalassa.

Muitakin hahmoja toki nähdään useita ja enemmän tai vähemmän taustoja valoittavien tapahtumien kanssa. Riippuu toki paljon pelaajasta itsestään kuinka peliä haluaa pelata. Sivutarinoita, hahmoja ja tapahtumia on pelimaailma pullollaan. Kaikkien kolmen elämään voi vaikuttaa paljon yksinkertaisesti pelaamalla päätehtävän ulkopuolella ilmestyviä pieniä ja isoja tehtäväkokonaisuuksia, jotka luovat omalla tavallaan hahmoille persoonallisuutta.

Olin hieman epäileväinen kolmen eri hahmon laittamisesta peliin, mutta näin pelin jälkeen koen sen ehdottomaksi isoimmaksi vahvuudeksi GTA 5:ssä. Se tuskin olisi sitä mitä se nyt on, ilman kaikkien kolmen hahmon panosta siihen.