torstai 29. elokuuta 2013

DuckTales Remastered



Tuo joka keskiviikkoinen riemun hetki, kun Aku Ankka -lehti kolahtaa postiluukusta. Se on edelleen osa arkea, kuten on ollut jo vuosia. Vuosia sitten tuli Roope-sedän seikkailuita lehden ohella seurattua myös pelimaailmassa. Paikkaa en tosin muista, koska en tietääkseni peliä itse ikinä omistanut. Kepillä hyppivä Roope-setä ja tyhjästä ilmestyvät timantit ovat kuitenkin säilyneet mielessä yhdestä NES koneen parhaista peleistä. DuckTales Remastered olikin pakkohankinta ja paluu junioriajan muistoihin.

Peli ei tuntunut aivan siltä mitä muistin syövereissä oli. Pomppiva Roope, piilossa olevat timantit, Karhukolpa ja muut tutut Roopen vastukset olivat sitä tuttua vanhaa, mutta kenttiä en muistanut enää lainkaan. Käytännössä en siis muista, mitä mahdollisesti pelistä on muutettu uusintaversiota varten ja mitä säilytetty koskemattomana hienomman ulkoasun kohentamana. Peli tuntuikin uudentutulta ja virkistävältä, jos vain ohjaus toimisi kunnolla.

Roopen kanssa kepillä pomppiminen on peruselementti pelissä ja jostain syystä jatkuvasti keppi katoaa, kun pompin esim. piikkien päällä. Nappi oli vuoren varmasti pohjassa joten lähes varma välitön kuolema useaan kertaan turhautti todella. Muutenkin peli on varsin haastava ja en tainnut läpäistä yhtään kenttää normal tasolla tutorialia lukuun ottamatta. Jatkuvasti aina uudelleen tulevat, varsin rasittavat dialogipätkät eivät auttaneet mukavan pelikokemuksen luomista. Onneksi ne pystyi ohittamaan, mutta sekin start valikon kautta.

Aloitin siis kaiken alusta easy:lla, jolloin välitallennuspisteet ja rajaton määrä elämiä on käytettävissä. Normal tasolla kun joutuu muutaman lisäelämän jälkeen aloittamaan kokonaan kentän aina alusta. Nykyään se ei tunnu enää inhimilliseltä, joten easy oli minulle sopiva vaikeusaste ja sillä pystyi pelistä jopa nauttimaan.

Muuten peli noudatti odotettua kaavaa. Hauskaa tasohyppelyä jalokiviä ja tarinan vaatimia esineitä etsien. 15 euron hintaan voi ehkä pitää hivenen korkeana, mutta ainakin voi suositella NES faneille vanhoja muistoja verestämään. Pelattavaa ei kuitenkaan riitä kuin illaksi tai korkeintaan pariksi.





Kuvat: GiantBomb.com

maanantai 26. elokuuta 2013

Pikmin 3



Kesälomat ovat jälleen takanapäin ja arkinen aherrus palaa kuvioihin tuonen normaalit rutiinit mukanaan. Tämä tarkoittaa myös blogin parissa jatkamista pienen kesätauon jälkeen. Aika alkaa käydä läpi mitä loman aikana on saatu pelattua. :)

Nintendo ei ole onnistunut Wii U konsolinsa kanssa yhtään niin hyvin kuin olisin toivonut. Parasta antia on ollut julkaisupelinä toiminut ZombiU ja isoja kovia nimiä odotellaan edelleen. Pikmin 3 olikin varsin toivottu uutuus koneen todella laihaan pelivalikoimaan.

Aikaisempia Pikminpelejä en ole itse ikinä omistanut, mutta kavereiden koneilla toki pelannut. Pienten kasvien käyttäminen erilaisiin tehtäviin oli siis tuttua puuhaa. Pikmin 3 on erittäin tyylikäs ja hiottu peli kuten Nintendolta odottaa saattaa. Kaikki toimii kuten pitää, eikä minkäänlaisia ongelmia pelin aikana ilmennyt. Siirtyminen TV ja Pad näyttöjen välillä tapahtuu alle sekunnissa ja molemmilla peli näyttää hyvältä. Ei ole tainnut Nintendo olla tottunut HD grafiikan tekemiseen koska tämä, kuten myös muita tekeleitä, ovat alkuperäisestä julkaistaan pahasti myöhässä.

Itse peli noudattaa tuttua kaavaa. Tarinaltaan varsin köykäinen peli kertoo kolmesta hahmosta, jotka lähtevät etsimään ruokaa oman planeettansa nälkää näkevälle kansalle. Kun tuo hedelmiä täynnä oleva planeetta viimein löytyy, niin laskeutuminen epäonnistuu ja alus hajoaa. Tehtävänä on siis löytää toverukset jotka sinkoutuivat eri osiin planeettaa, korjata avaruusalus ja viedä mukana tarpeeksi ruokaa.

Alueiden tutkiminen on rajattu noin 15min kerrallaan kestäviin päiviin. Päivän aikana tulee mahdollisimman nopeasti saavuttaa erilaisia asioita kuten rakentaa siltoja, kukistaa pomoja ja kerätä hedelmiä alukseen vietäväksi. Hedelmistä puristetaan päivän päätteeksi mehua ja yksi mehupullo kuluu joka päivä. Ajoittain aikaraja ja vähäinen ruokavarasto saavat aikaan pientä ahdistusta ja panikoinnin tuntua, mikä syö miellyttävää ja rauhallista pelitunnelmaa. Mielummin olisin rauhassa puuhastellut Pikminien kanssa ja tutkinut koko maailmaa läpikotaisin.

Peli vaatii muutenkin varsinaista multitaskingia, koska tehokkainta on kolmea hahmoa ohjata toisistaan erillä. Yhden hahmon ja kourallisen Pikminejä voi lähettää esimerkiksi rakentamaan siltaa, kun taas toisaalla toisen hahmon joukot hajottavat tiellä olevaa muuria ja kolmas hoitaa hedelmien kuskaamista alukseen. Pad näyttö, jossa on kartta alueesta toimii pelin hetkellisenä pysäyttäjänä. Kun karttaa liikuttaa sormella peli menee pause tilaan, ja aluetta voi tarkastella niin Padin kartalta kuin samaan tahtiin TV ruudulla liikkuvan pysäytetyn kuvan kanssa. Pad ruudulta voi myös laittaa hahmon kulkemaan automaattisesti haluttuun paikkaan, jolloin voi hetken aikaa keskittyä täysillä muuhun.

Odotin peliä jonkin verran, mutta se ei onnistunut luomaan mitään mahtavuuden tuntua. Nintendomainen karkkigrafiikka on siistiä ja nättiä, mutta äänimaailma varsin tönkkö ja musiikitkin saivat aina päivän päätteeksi lähinnä lievää ärsytystä tuntumaan. Puhetta ei ole lainkaan vaan hahmot mongertavat jotain samalla, kun tekstiä puskee ruutuun, sekin päivästä toiseen usein aina samaa, jos ei etene tarpeeksi rivakasti.

Hieman alkaa epäilyttämään onko Nintendolta ideat loppu vanhojen sarjojen suhteen. Pikmin 3 on toki ihan hyvä peli, mutta Wii U:n nykyisessä tilanteessa toivoisi oikeasti loistavaa ja upeaa tekelettä edes Nintendolta itseltään, kun muut näyttävät yksi toisensa jälkeen luovuttavan alustan suhteen. Ihan kiva ei vain yksinkertaisesti riitä nostamaan Nintendoa suosta.