maanantai 27. toukokuuta 2013

Catherine



Catherine on PS Plus palvelun kuluvan kuukauden yksi ilmaisista peleistä. Japanissa jo 2011 julkaistu peli saapui fanien painostuksesta lopulta Eurooppaan asti vuosi myöhemmin, viimevuoden alussa. Jo tuolloin kiinnostus peliä kohtaan oli olemassa, mutta se jäi kuitenkin muiden julkaisujen varjoon. Uuden IP:n ongelmahan on juuri se, ettei tarkkaan tiedä mitä odottaa.

PS Plus teki kuitenkin pelille ison palveluksen ja toi sen myös minun koneeni kovalevyä täyttämään, eikä todellakaan syyttä. Kyseessä on varsin erinomainen, hermoja raastava puzzleseikkailu höystettynä aimo annoksella ihmissuhdedraamaa. Varsinkin jälkimmäinen osa peliä hyvin toimivan tarinavetoisuuden vuoksi on omiaan kasvattamaan jatkuvasti mielenkiintoa peliä kohtaan.

Päähenkilömme Vincent on vakaasta elämästä nauttiva mies, jolla on kaikki suhteellisen hyvin. Työ, kaverit ja tyttöystävä, Katherine. Suuri osa pelistä vietetään Vincentin ja hänen kavereiden kantapaikassa, Stary Sheep baari, jossa kaverukset istuvat iltaa syöden, juoden ja keskustellen. Stary Sheepin sisätiloissa voi liikkua vapaasti, jutella kaikkien ihmisen kanssa, tutkia puhelinta ja vastailla siihen tuleviin tekstiviesteihin sekä nauttia erilaisia alkoholijuomia.

Vincentin tyttöystävä haluaisi avioon ja hankkia jopa lapsia. Vincentin ajatukset tulevista vastuista eivät ole kristallin kirkkaat ja mukaan soppaan tulee vieläpä osittain tahtomatta Catherine niminen uhkea blondi, jonka Vincent erään illan jälkeen löytää viereltään. Tässä onkin sitten ainekset mojovan ilmisuhdesopan ratkomiseen.

Peli kyselee jatkuvasti pelaajalta erilaisia asioita, joihin vastaamalla tietyllä tavalla, ”moraalimittari” värähtää tiettyyn suuntaan. Varsinaisesti oikeaa tai väärää vastausta ei ole vaan pelaaja tekee valinnan oman ajatusmaailman mukaan. Lopputulema vaikuttaa pelin loppuratkaisuun, joita on tiettävästi useita.

Toinen osa peliä on unimaailma. Vincent alkaa nähdä öisin painajaisia, jotka koostuvat eräänlaisten rakennelmien kiipeämisestä. Pelaajan tehtävä on ratkaista kuhunkin kenttään liittyvät puzzlet, jotta pääsee etenemään ylöspäin laatikoiden muodostaman tornin päälle. Samalla torni murenee jatkuvasti alhaaltapäin, joten aikailemaan ei kannata jäädä. Laatikoita voi vetää ja työntää erisuuntiin. Lisäksi pelin edetessä erilaisia erikoislaatikoita tulee vastaan yhä enemmän. Jotkut syöksevät piikit sisuksistaan, toiset räjähtävät, murenevat alta tai ovat liukasta jäätä, joka syöksee Vincentin kuolemaan.

Apukeinoina on erilaisia esineitä, jotka poistavat muut kiipeilijät tai vaikkapa muuttaa kaikki palikat normaaleiksi. Erilaisia tekniikoita kiipeämiseen voi kysellä muita unia näkeviltä ja niistä onkin oikeasti hyötyä. Peli ei nimittäin ole todellakaan helppo vaikka vaikeustasona oli Normal. Easy olisi ollut suotavampi, koska useammin kuin kerran useiden yritysten ja v -sanojen jälkeen päädyin kaivamaan kyseisen kentän Youtubesta. Halusin tarinaa kovasti eteenpäin, enkä raastaa hermojani yhden palikkatornin kanssa, jota en päässyt eteenpäin. Lopultahan ratkaisu oli varsin nerokas, mutta eihän se sillä hetkellä tullut mieleen. Tähänkö tämä nykyisin on siis mennyt? Ei pääse pelaaja edes peliä läpi? Toista se oli vanhaan hyvään aikaan kun pelit olivat oikeasti vaikeita, eikä ollut ongelmia.

Tasot koostuvat pelin edetessä useammasta osasta ja aina viimeisessä osassa Vincentin alitajunta tuo painajaiseen mukaan jonkun pelottavan hirviön, kuten sekopäisen morsiamen tai moottorisahavauvan. Nämä edelleen hankaloittavat kiipeämistä ja tekevät sopivan reitin löytämisestä todella hankalaa.

Uudella tavalla toteutettu pulmailu yhdistettynä mielenkiintoiseen tarinaan on toimiva kokonaisuus. Loppupuolen ärsyttävän pitkiä kiipeilykohtauksia ja pitkään venytettyä loppuratkaisua lukuun ottamatta peli tarjosi noin 15 h ajaksi takuuvarmaa ja kiinnostavaa viihdettä, jota ei kannata ohittaa varsinkaan, jos pelitililtä löytyy PS Plus jäsenyys.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti