tiistai 26. maaliskuuta 2013

DuckTales palaa!




DuckTales palaa! Viimeviikon lopulla uutisten seuraaminen jäi vähäiseksi Tahkon lautailureissun vuoksi, mutta alkuviikosta olen plärännyt uutisia nopeasti. Yksi uutinen on nostanut kyllä nostalgiaryöpyn sfääreihin.

DuckTales palaa! Vanhan kunnon Nintendon NES konsolin upea tasohyppely oli Marion ohella pelien parhaimmistoa kyseisessä lajissa ja se pelattiin yhä uudelleen ja uudelleen. Capcom tuo kyseisen pelin uudelleenjulkaisun uusilla höysteillä kesällä. Tämä menee ehdottomasti ostoslistalle! Hienosti toteutettu traileri katsottavissa alla. Ei kun nupit kaakkoon ja play. :)


tiistai 19. maaliskuuta 2013

The Groods




Rovion ja Dreamworksin yhteistyöpeli The Groods on ilmeisesti Rovion yritys tunkeutua Supercellin ominaiselle Free to Play alueelle. The Groods vaikuttaa nimittäin todelliselta HayDay kloonilta.

Vadelmapuska on ehtymätön ja kaiken perusta.


Idea on täysin sama, mutta eri aihepiirillä. The Groods on uuden animaatioelokuvan vanavedessä tuotu julkaisu. Kivikautinen kylä, jossa lähdetään kehittämään kylän ympärille tuottoisaa ”maataloutta”. Ensin häkkiin vangitaan ansalla eläimiä, jotka sitten kesytetään ruokaa antamalla. Kun eläin on kesy, niin se voi muuttaa omalle pesälleen, joka täytyy sekin tottakai rakentaa. Eläin alkaa sitten tuottamaan erilaisia hyödykkeitä, joita voidaan käyttää muiden eläinten ravinnoksi tai uusien eläinasumusten tekemiseen.

Tilan loppuessa puita ja kiviä raivataan ja kylässä olevan naisen sekä hänen soppapadan avulla saadaan tehtyä eri eläinten tuottamista hyödykkeistä rahaa sekä eläimien tuotantotehokuutta nostattavaa soppaa. Myös eläinten pesiä voi ehostaa, jolloin niihin varastoituu enemmän tuotteita, jos ei ehdi kokoajan seuraamaan pelin tilannetta.

Pelasin kesällä Supercellin HayDayta ja siihen tuli kyllästyminen muutamassa kuukaudessa. Tämä ei jaksanut kantaa täysin saman ideansa vuoksi edes viikkoa. Jos haluaisin farmikasvatusta, niin mieluummin jatkaisin HayDayn pelaamista. The Groodsissa halvin timanttisäkki – joilla voi tuttuun tapaan nopeuttaa tapahtumia – maksaa lisäksi 4,49 €, joka on jo kertaostoksena sen verran kova hinta mobiilipelille, ettei edes pelin tukeminen houkuttele.

Ansa valmiina laukaistavaksi.

Eläimiä tonkimassa omilla tiluksillaan.


torstai 14. maaliskuuta 2013

Google siivouksen uhrina - Google Reader




Google on harrastanut jo hyvän tovin vähänkäytettyjen palveluiden lopettamista. Todellisena yllätyksenä toisen kevätsiivouksen listalla on Google Reader. RSS syötteiden lukemiseen ja muuhun sisällön lukemiseen tarkoitettu palvelu. Tämä on ensimmäinen kerta kun Googlen siivous osuu omalle kohdalle ja vieläpä todella paljon käytössä olevaan palveluun.

Olen käyttänyt Readeria vuosia RSS syötteiden lukemiseen ja esimerkiksi iPhonessa on ollt ostettuna RSS lukija, joka hyödyntää nimenomaan Google Readeria pitämään syötteet synkronoituna eri laitteiden ja puhelimen välillä. Google tekee myös tämän ohjelman käyttämisen turhaksi ja jatkossa tulisikin etsiä uusi keino RSS syötteiden lukemiseen.



Internetissä on ainakin osittainen taistelu Googlea vastaan käynnissä ja hyvän palvelun sammuttamista vastaan kampanjoidaan mm. Change.org sivustolla jonka "Google Keep Google Reader Running" vetoomus kasvattaa nimimäärää hyvää vauhtia. Kerrankin toivon, että anomukset ja palautteet Googlea kohtaan tuottavat tulosta ja Google Reader saa jatkaa.

Olisiko kellään vinkkejä uudeksi RSS lukukeskukseksi, jos Google oikeasti lopettaa Readerin?

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

The Room




The Room on ollut alkuvuodesta pelikansan huulilla. Peli on yksi iOS pelikokemukseni parhaimpia pelejä, vaikka ei olekaan pituudella pilattu. Pelin pituus on toki suhteellinen käsite, koska kyseessä on mitä omaperäisin ja upein ongelmanratkaisuun keskittyvä peli. Jos hoksottimet toimivat, niin pelihän on varsin nopeasti koluttu läpi, mutta itse varsin hitaalla välillä käydessä, sain miettiä pulmia tuntitolkulla kertaakaan kyllästymättä.




The Room on huone, jossa on erittäin hyvin turvattu kassakaappi ja sieltä paljastuu mystinen rasia tai miksikä vekotinta sitten haluaakaan kutsua. Eri tasoihin piiloteltuja muistiinpanoja lukemalla pelissä on myös tarina, mutta se on täysin sivuseikka. Viehätys on nimenomaan nerokkaasti suunnitelluissa pulmissa. Mitä ihmettä rasia kätkeekään sisäänsä ja miksi se on lukittu niin monimutkaisesti?



Kontrollit ovat kenties pelin ainut heikkouksista. Rasian eri kohtiin voi keskittyä kaksoisnapauttamalla esimerkiksi tiettyä rasian jalkaa. Jos kohtaan voi zoomata, niin todennäköisesti jossain vaiheessa siinä täytyy jotain tehdä. Esimerkiksi pyörittää jalassa olevaa kultausta, jolloin paljastuu avain. Seuraavaksi voidaankin etsiä rasiasta avaimen mentävä kolo, mutta avainta saataa joutua tavaravalikossa pyörittään, jotta se sopii avainreikään. Ulospäin zoomaus tapahtuu sitten kahta sorma käyttämällä, joka tuntuu välillä kömpelöltä ja ei aina edes toimi. Myös kaksoisnapautus saattaa jostain yllättävästä syystä rekisteröidä halutun lähentymiskohteen rasian toiselle puolelle, jolloin saa ihmetellä mihin päätyi.

Alussa saadaan myös jonkinlainen linssi, jolla voidaan tutkia asioita eri näkövinkkelistä ja paljastaa asioita, jotka eivät plajaalla silmällä näy. Tätä käytetään varsin paljon pelin aikana.

Pelin grafiikka on todella uskomatonta. Hienoa ja erittäin tarkkaa. Rasia ja sen sisältä paljastuvat muut esineet ovat täynnä yksityiskohtia. Peli vaatiikin toimiakseen vähintään iPhone 4S:n. Akku kuluu iPhonella todella nopeasti, joten laturin on hyvä olla matkassa, jos pidempiaikaista ratkontaa haluaa harrastaa.

Musiikkimaailma on myös nerokas. Piinaavan jännittävä tunnelma luodaan hienosti synkällä taustalla ja upealla musiikilla. Loppupuolella salaperäiset kuiskaukset nostavat lievän pelon tunteenkin mukaan.

The Roomin ensimmäinen taso on ilmainen ja siitä saa hyvän käsityksen, mitä peli voi tarjota. 1,79 € arvoinen peli on ehdottomasti jokaisen sentin arvoinen ja peliä ollaan jatkokehittämässä edelleen, joten lisää pulmailua on varmastikkin luvassa. Ehdottomasti ehkä mielenkiintoisin iOS tekele, jota olen pelannut ja harkitsen pelin ostamista myös iPadille, jotta pääsisi uudelleen ratkomaan laatikon salaisuuksia isolla näytöllä.

SUOSITTELEN!




perjantai 8. maaliskuuta 2013

Ni no Kuni - Wrath of the White Witch



Japanista kajahtaa. Kun kuulin ja näin ensimmäisen kerran Ni no Kuni - Wrath of the White Witch –pelin olevan tulossa myös Eurooppaan, olin tiputtaa silmät päästä onnesta. Japanissa peli ei ole myynyt kovinkaan paljon, mutta lännessä menestystä on tullut. Olen vuosia ollut japanilaisen Hayao Miyazakin ja Studio Giblin elokuvien suuri ihailija. Tarinankerronta ja mielikuvituksellinen maailma ovat aina vieneet syvälle mukaansa. Elokuvia jaksaa katsoa yhä uudelleen ja uudelleen löytäen niistä aina jotain uutta ja mielenkiintoista. Kun tähän joukkoon lyödään upeita roolipelejä jo ennestään tehtaillut Level 5 studio, niin käsillä on mitä upein pari ainakin paperilla.



Ni No Kuni alkaa kuin mikä tahansa Giblin anime. Elävältä tuntuva pikku kaupunki ja siellä asuvan pojan, Oliverin taustoja avataan hiljalleen. Pian Oliver huomaa olevansa osa isompaa kokonaisuutta ja matkustavansa kahden eri maailman välillä, jotka ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Ni No Kuni on hieno tarina auttamisesta ja päämäärän tavoittamisesta. Oliverillä on mukanaan alusta asti Drippy niminen keiju.

Drippy on varin hauska heppu ja yksi iso osa pelin viehätyksestä on tämä hulvaton touhuaja. Välianimaatioissa, kun Oliver keskustelee henkilöiden kanssa, taustalla Drippy touhuaa milloin mitäkin. Vaarallisesti touhujen seuraaminen, tosin vie huomion itse dialogista, joka on hyvin toteutettu ja näytelty.



Noin 40 tunnin aikana ehdin kokea jos jonkinlaista ja ihastua vanhaan kunnon JRPG meininkiin. Nostalgisia tunteita vuosien takaa tuli varsinkin kun pääsi ensimmäistä kertaa matkustamaan maailmankartalla laivalla. Veteraanit varmasti tietävät, kuten minäkin, että loppupuolella koko maailma on koluttavissa lentäen. Kaikenlaiset JRPG –genreen kuuluvat asiat ovat mukana. Maailmankartta, hahmonkehitys, luolastot ilman tallennuksia ja muut isommat sekä vähän pienemmät asiat, jotka tekevät pelistä nimenomaan japanilaisen roolipelin. Unohtamatta tietenkään loistavaa musiikkia, joka on toteutettua Tokyo Philharmonic orkesterin soittamana.

Hahmojen kehitys povaa pitkälti pokemon tyylisiin Familar hahmoihin. Niitä voi olla hahmolla kerrallaan kolme mukana ja varastossa toiset kolme. Oliver saa mukaansa kaksi muuta apuria, joilla sitten omat kolme hahmoa. Lähes kaikki vastaantulevat monsterit voi muuttaa tietyissä tilanteissa omiksi lemmikeiksi, joita lähtee kehittämään. Itse pelasin pelin pääsääntöisesti heti alusta saaduilla kaveruksilla, jotka olikin saatu loppupuolella kehitettyä varsinaisiksi taistelijoiksi.



Tekoäly hoitaa kahden muun taiteiluissa mukana olevan hahmon käskyttämisen pelaajan antamien yksinkertaisten ohjeiden mukaan. Toimii varsin hyvin. Perus taistelut onnistuvat vain X painiketta rämpyttämällä, eikä vaadi kummoisiakaan toimia. Toinen luku on sitten pomotaistelut, joita tulee kiitettävään tahtiin. Pitäisi ehtiä hyökätä, parantaa, puolustautua pomon massiivisia iskuja vastaan ja huomata pitkin taisteluareenaa pomppivia energia sekä manahippuja. Tekemistä riittää ja taktiikoita on varmasti yhtä monta kuin on mukana olevia Farmilar yhdistelmiä.

Myöskään tekeminen itse pelissä ei lopu. Vaikka tarina itsessään jo vie useita kymmeniä tunteja, niin pelimaailma ja sen useat kaupungit ovat täynnä sivutehtäviä. Kaikkia niitä ei millään jaksa alkaa tehdä, varsinkin kun palkinnot ovat lähinnä pieniä parannuksia kartalla liikkumiseen tai taisteluihin. Enemmän maailmasta kiinnostuneen ja kaupunkialaisia auttavana pelitunteja saa varmasti kertymään lähemmäs sataa.



Ni No Kuni on valloittava seikkailu ja Oliverin positiivisuus on ihailtavaa. Vaikka tarinassa käydään läpi rankkojakin juttuja, niin iloisuus näkyy ja huokuu Giblin tyyliin koko pelin ajan. Asioita käsitellään suloisen lapsellisesti, mutta erittäin hauskasti ja mukaansatempaavasti. Ni No Kuni on varmasti yksi tämän vuoden merkittävimpiä pelejä ja ensimmäistä kertaa harmittelen, että en tullut tilanneeksi keräilyversiota. Drippy pehmolelu olisi ollut hauska lisä konsoleiden viereen.

Kuvat: http://ninokunigame.com/ ja http://www.uk.namcobandaigames.eu

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Ubisoft ja Assassin's Creed 4



Kyseisen firman logo tuntuu olleen viimeaikoina vähintään joka toisessa pelissä, jota olen pelannut. FarCry 3, Zombi U ja AC3, josta pidin varmaan enemmän kuin monet muut. Itseäni kiehtoi lähinnä sen tapahtumapaikkojen ja ympäristöt. Vaikka pelissä oli muutamia karkeita toteutuksia, niin meritaistelut olivat ehkä yksittäisistä alueista parasta antia koko seikkailun aikana. Sitä toivoin kovasti lisää myös pelistä kertoneessa kirjoituksessa.

Ilmeisesti tähän toiveeseen vastataan uudella Assassin's Creed IV: Black Flagin saapumisella, joka on hiljattain julkaistiin myös virallisesti. Meritaistelua toivottavasti lisää luvassa ja vieläpä piraatti aiheilla! Juuri se aihe mikä on jaksanut kiinnostaa niin Pirates of the Caribbean, One Piece animen kuin monen muun piraateista kertovan teoksen jatkuvaa uudelleen katsomista. Piraateissa vain on sitä jotain mikä kiehtoo kovasti. Toivottavasti Ubisoft on jälleen saanut hieman parempaa laatua irti ja firman upea viimevuosi jatkuu myös kuluvana vuonna. AC 4:stä paljon faktoja ja trailerit nähtävissä esimerkiksi Pelaajalehti.com:n sivuilla. Peliä on mm. työstetty jo useamman vuoden peräti kahdeksan studion voimin. Tällainen pirstaloitunut työskentely näkyy kyllä vuosittaisena AC tykityksenä, mutta saattaa kostautua AC3:n tapaan tiettyjen osa-alueiden karkeutena muuhun peliin nähden. Myös tarinankerronta ontui pahasti AC3:ssa, joten toivotaan parasta.



Peli julkaistaan jo lokakuussa, joten PS4 versio on varmaankin koneen julkaisuun tulossa. Saattaa hyvinkin olla, että säästelen tätä peliä tulevan konsolin ostopeliksi.

Loppuun sana vielä Ubisoftin toimivasta verkkokaupasta. Tilasin Ubisoftilta hupparin, mutta ikäväkseni hupparin taskusta löytyi reikä. Lähetin kuvan ongelmasta ja tiedustelua Ubisoftille mahdollisesta hyvityksestä tai vaihdosta. Sainkin lopulta koko ostosumman takaisin ja pitää viallisen hupparin! Voiko parempaa palvelua olla? :) Ubisoft on noussut pikkuhiljaa yhdeksi suosikki firmoista pelirintamalla. Toivottavasti laatu pysyy kovana myös jatkossa valtavista volyymeistä huolimatta.



maanantai 4. maaliskuuta 2013

Limbo





PlayStation Plus palvelu on ollut käytössä jo jonkin aikaa, mutta varsinaisesti tarjolla olevia pelejä en ole ehtinyt vielä pelailemaan. Ladattuna toki löytyy kuukausittaiset Plus pelaajille ilmaiset nimikkeet ja vihdoin sain aikaiseksi aloittaa ensimmäisen seikkailun.

Limbo on Tanskalaisen Playdeadin tuotos ja indie pelien ehdotonta kärkeä. Vaikka se on julkaistu jo pari vuotta ennen upeaa Journey seikkailua, niin viehätys on lähes samalla tasolla. Limbon erikoisuus on sen synkkä maailma. Väreinä ovat ainoastaan musta ja valkoinen. Pimeissä kentissä kohtaa niin isoja pelottavia hämähäkkejä, sirkkeleitä, ansoja, railoja ja kaikenlaisia muita kuolemaan johtavia asioita. Peli onkin tasoloikkaa ja ongelmanratkontaa.


Ohjeita tai dialogia ei ole. Äänimaailma on myös hyvin rajoittunut. Kuten Journey, peli pohjaa vahvaan visuaaliseen antiin ja tunnelmaan. Ei niin väliä miksi tai miten. Eteenpäin on päästävä ja ongelmat ovat varsin selkeitä, mutta ajoittain useamman yrityksen tarvitsevia.

Peli on varsin lyhyt, mutta muutaman tunnin kesto on kuitenkin todellista herkkua. Uudelleenpeluuarvoa ei kuitenkaan juuri ole, ellei halua lähteä yrittämään viimeistä trophyä. Pelaa peli läpi enintään viidellä kuolemalla. Onnea vaan yritykseen. :) Suosittelen ehdottomasti hankkimaan, jos ei ole tullut kokeiltua.

Kuvat: http://limbogame.org/

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Apple TV - uusi tuleminen



Viime vuoden puolella tuomitsin Apple TV:n turhakkeena. iMac koneen hankkimisen myötä päätin antaa laitteelle uuden mahdollisuuden ja olen onnistunut toteamaan laitteen sittenkin varsin hyödylliseksi.



Muuton jälkeen suunnittelin sisustusta olohuoneeseen ja koneen saaminen television lähelle ei ollut kovinkaan helppoa. Johtoja on niin paljon jo pelkästään pelikonsoleiden vuoksi, joten en kaivannut enää tietokoneen ja television välille ainuttakaan piuhaa. Apple TV tarjoaa mahdollisuuden AirPlayn avulla kuvan ja äänen siirtoon koneesta, iPhonesta tai iPadista WLAN -verkon avulla televisioon. Tämä onkin toiminut pääsääntöisesti hyvin.

Lisäksi aikaisempaan kokemukseeni verraten, Apple on saanut kehitettyä AirPlay toimintoa. iPadilla katsoessa esimerkiksi Youtubesta tai vaikkapa suomalaisten televisiokanavien nettitelevisioita, voi pelkästään videon kuvan laittaa AirPlayn avulla televisioon. Esim. puhelinta voi jopa käyttää muuhun, kun se toistaa videota televisioon.



Aikaisemmin sain homman toimimaan vain koko ruudun peilauksella televisioon ja tuloksena olivat mustat palkit sivuilla. Nyt niitä ei ole näkynyt. Lisäksi Sonyn televisiossani on tainnut olla aina päällä joku outo kuva-asetus, koska nykyisin kuva on rajattu niin kuin pitääkin.

iMac:n kanssa streamaus on myös helppoa, koska koneen yläpalkkiin ilmestyy AirPlay kuvake. Myös äänivaihtoehdoista on mahdollista vain ääni saada Apple TV:n kautta äänijärjestelmään, joka on ollut kätevä esimerkiksi Spotifyn käytössä. Toimii hienosti vaikkakin langattoman verkon ruuhkasta tai mahdollisesti laitteiden etäisyydestä johtuen välillä hieman tökkien. Varsinkin HD tai FullHD laadulla toistettua videokuvaa on toisinaan lähes mahdotonta katsoa pätkimisen vuoksi. Suosituin AirPlay toiminto onkin ollut iPadillä Ruutu.fi tai YleAreena sovelluksella ohjelmien katsominen jälkikäteen. Etenkin Ruutu.fi tarjoaa varsin hyvän kuvanlaadun.



Uudistusten ja televisioasetusten kuntoon laittamisen myötä Apple TV on löytänyt paikkansa olohuoneessa. Lisäksi se toimii mainiona Netflix koneena, joka on nopeasti aina käynnistettävissä.