torstai 21. helmikuuta 2013

PlayStation 4




Sony teki sen vihdoin. Aloitti isojen poikien pelin uuden sukupolven koneiden kanssa ja varsin näyttävästi aloittikin. Yöllinen PlayStation Meeting 2013 New Yorkissa tarjoili varmistuksen tulevasta PS4:sta. Itse konetta ei vielä nähty, mutta hype on noussut ainakin minun päähän jo mukavasti.

Olin varsin skeptinen Sonyn tilaisuuden suhteen. PS3:sta tuotiin vasta hilajttain uusia versioita myyntiin ja oletin, että tilaisuus olisi kaikesta ennakkokohusta huolimatta jotain muuta kuin PS4:sta. Ihanaa olla väärässä ja uutta konsolia odotetaan taas kunnolla. Sony on ainakin ennakkotietojen mukaan varsin hyvällä tiellä uuden tulokkaan kanssa.

X86-suoritin, pc:n grafiikkaprosessori, 8 GB:n verran GDDR5 muistia ja erillinen siru hoitamaan uutta streamaus ominaisuutta. Raudan puolesta uusi PS4 vaikuttaa erittäin lupaavalta, eivätkä ominaisuudetkaan jääneet jälkeen. Eri asia sitten kuinka pelaamisen jatkaminen Vitan ruudulta tai pelaamisen aikana tapahtuva streamaus toimii.


DualShock4 on saanut varovaisen tyylikkään uudistuksen ainakin sivusta katsottuna. Ylhäältä päin en kovasti kehuja antaisi. Ohjain näyttää lähinnä pullistuneelta uuden teknologian kuten kosketusnäytön, kuulokeliitännän ja valopaneelin vuoksi. Toivottavasti pelituntuma on parempi kuin edeltäjässä. Ohjaimen Share nappulan toimintaa näkisi mielellään käytännössä.

PlayStation Storesta hankitun pelin suora aloittaminen alkulatauksen jälkeen on erittäin tervetullutta ja varmasti uudempi langaton kortti auttaa parantamaan PlayStationin verkko-ominaisuuksia. Ainakin omalla PS3:lla pelien lataaminen on todella hidasta puuhaa verrattuna vaikkapa Xbox 360:n kanssa.

Peleistäkin toki puhuttiin ja tilaisuudessa nähtiin niin uusia nimi, kuin vanhoja uutukaisia. Watch Dogs todella herätti kuolavanan suupieleen. Kyseinen peli on tulossa tosin myös PS3:lle, joten riitääköhän siinä pontta myymään rautaa? No minulle ei tarvitse paljon myydä. :)

Sony tuo Kinect tyylisen 3D kameran PS4:n myötä.

Lopussa lisäksi maininta ”tulossa jouluksi 2013”, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin Eurooppa saa oman versionsa vasta 2014 vuoden puolella. Peli on kuitenkin avattu ja innostuneena otin uutiset vastaan. Sonylla on oikeasti taidettu miettiä asioita, mutta tuleeko hinta nousemaan tällä raudalla liian korkeaksi?

Watch Dogs PS4:lla siintää jo horisontissa ja Microsoftin vastausta odotellaan kovasti. Tämän kesän E3:sta on varmasti tulossa yksi kaikkien aikojen upeimmista! :)

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Skyrim



En ole aikaisemmin lainkaan pelannut The Elder Scrolls sarjan pelejä. Tosin en ymmärrä miksi, koska Skyrim edustaa tasan tarkkaan sitä, mitä eniten rakastan pelimaailmassa. Roolipelaamista, magiaa, fantasiaa ja taruolentoja. Aloitin oman Skyrim kokemukseni alkusyksyllä Xbox360:lla. Peli vei minut kertaheitolla maailmaansa noin 40 – 50 tunnin ajaksi, jonka jälkeen seurasi useamman kuukauden mittainen tauko. Paljon mielenkiintoista pelattavaa tulee jatkuvaan tahtiin, joten yhteen peliin on vaikea kuluttaa valtavia määriä tunteja kerralla. Jatkoin Skyrim seikkailua ja pääsin 100 tunnin rajan toiselle puolelle. Nyt on taas tauko menossa Ni No Kunin ja muiden alkuvuoden pelien vuoksi.


Skyrim on alusta asti ollut todella upea kokemus. Pelimaailma on iso ja se avautuu mielenkiintoisella tavalla tutkimalla paikkoja ja kulkemalla tehtävältä toiselle. Kaikille voi puhua ja lähes kaikilta saa jonkinlaista tehtävää tai tekemistä. Ajoittain hukkuukin varsinainen päätarina tekemisen runsauteen ja se on yksi pelin ongelmista. Ei minun päässäni pysy kaikki tieto mitä peli sysää eteen. Tarina vaikuttaa pirstaleiselta, kun useamaa ”isoa” tarinaa ratkoo ja samalla pitäisi auttaa eri kylien ihmisiä ja kuulla heidän elämästään. Tekemistä on siis valtavasti ja jopa liikaakin. Pelaajahan lopulta toki päättää mitä lähtee tekemään, mutta entä jos maailma on vain niin mielenkiintoinen että haluaa nähdä ja kokea kaiken, mutta ei vain pysty muistamaan kaikkea?

Tarina alkaa kun hahmoa, jonka ulkomuodon ja rodun pelaaja voi lähes täysin ise valita, ollaan viemässä mestattavaksi. En edes muista enää miksi, mutta juuri ennen kuin terä on leikkaamassa sankarimme niskan, niin jo kuolleiksi luultu lohikäärme hyökkää kaupunkiin. Ne ovatkin tulleet siis takaisin. Yksi on omiaan tappamaan lohikäärmeitä ja oppimaan niiden erikoisia huutoja. Tiedät varmasti kuka?


Peli on laajuudestaan huolimatta hyvin toimiva. Mihin tahansa kartalla liikkuukaan, niin mielenkiintoista koettavaa löytyy. Jos luulet meneväsi tekemään tehtävää pisteeseen A, niin todennäköisesti päädyt sinne pisteiden B, C ja D kautta. Kunhan olet saanut ensin tehtyä matkalla tulleet tehtävät. Niittyjä, metsiä, vuoria, lunta, vettä, puroja, meri… Skyrimistä löytyy kaikkea ja maisemat eivät tunnu lainkaan samanlaisilta, kun uutta aluetta on tutkimassa. Vaihtelua siis riittää ja usein tulee ihasteltua näkymiä, kuten auringon laskuja tai yötaivaalla pohjoisessa kiiltäviä revontulia. Skyrim voisi melkein olla kuin suomalaisesta erämaasta, ilman vuoria tosin.



Pelattavuus on varsin hyvällä tasolla. Pidän kovasti magiasta ja se onkin ollut alusta asti käytössä. Lisäksi jousi on kovalla kulutuksella ja yhdistämällä näitä kahta, onkin matka edennyt kiitettävää tahtia. Miekkojen tai nuijien heiluttelua tulee välillä harrastettua, mutta lähinnä tasokokemuksen nostamisen toivossa. Jokapaikkaan ei voi rynnätä suinpäin tai noutaja tulee armotta.

Skyrim on ominut mielenkiintoisen hahmonkehityksen, jossa kaikkea voi parantaa käyttämällä. Kun käytät jousta, niin jousitaso nousee. Tuhoamiseen tarkoitetuilla loitsuilla saa taas kyseistä taitoa kasvatettua ja parannusloitsuilla parantamiseen tarkoitettua. Haarniskoilla on omat tasot, kuten myös vaikka varastamisella tai hiiviskelyllä. Aseita parantamalla ja tekemällä nousee Smithing ja siihen olen panostanut kovasti. Olenkin saanut jo hyvän aikaa sitten tehtyä lohikäärmeiden luista itselleni hyvät haarniskat, joten oma tekeminen ja kädenjälki näkyvät selkeästi pelin edetessä. Kun jokin yksittäinen asian taso nousee, niin samalla hahmon leveli hiipii hieman ylöspäin. Kekseliästä, mutta osittain ongelmallista. Tasonousu hidastuu merkittävästi, ellei vaihda esimerkiksi juuri käytössä olevaa asetta. Kuinka mukavaa sitten on oikeasti pahoja vihollisia alkaa mätkimään alatason kilpitaito suojanaan?

Valtava peli tuo myös tietysti ongelmia valtavan kokonsa vuoksi. Bugeja esiintyy hauskoillakin tavoilla, eikä vuorien väliin jumiutumiseltakaan ole välttynyt. Tallentaminen onkin tärkeää ja se meinaa usein unohtua. Peli kun tallentaa vain karttaa vaihtaessa, joten pitkä tutkimusmatka Skyrimissa saattaa päättyä ikävään uudelleenlataamisen tunnin tai parin päähän. Luolastoja myös piisaa vaikka kuinka ja yleensä ne ovat kokoonsa nähden varsin autioita. Porukkaa tulee kyllä vastaan jatkuvasti, mutta iso osa luolasta on vain hiiviskelyä tyhjässä tunnelissa. Tuntuu tyhmältä ajanhaaskaukselta kaluta luolaa tuntitolkulla, kun vain hetkittäin vastaan tulee pari pahista ja hieman isommat väli- sekä loppupomo. Varsinkin kun luolastoja on lähes jokaisessa nurkassa.

Eri paikat ovat kuitenkin sen verran tunnelmallisia ja yksityiskohtaisia, että tutkiminen pääsee harvoin todella ärsyttämään. Valmiita ruumiita läjä levällään olevien aseiden vieressä kertoo muinaisesta taistelusta. Kirjoja tai muistiinpanoja lukemalla voi saada vihiä tapahtumista, mutta pääsääntöisesti pelissä on paljon sellaista mitä ei vain jaksa tehdä. Runsaudenpula on positiivinen ongelma, mutta se vaivaa pahasti Skyrimin maailmassa. Jos suoralta kädeltä peliin saisi upotettua vaikka 300 tuntia, eikä olisi hinku pelata vuoden aikana muita julkisuuteen ponnahtaneita pelejä, niin todellinen timantti olisi käsillä. Nykyisellään koen Skyrimin yhdeksi parhaista peleistä, jota en välttämättä tule ikinä saamaan päätökseen. Harmillista, mutta silti niin ristiriitaisen antoisaa.

Odotan innolla taas jonkinlaisen tauon jälkeen pääseväni tutkimaan lisää lohikäärmeiden salaisuuksia ja kenties jonain päivänä kukistamaan itse valtiaan.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Nintendo Wii U



Wii U on ollut nyt tovin käytössä ja koneella on tullut pelattua ZombiU, Rayman Demo ja Nintendo Land -pelejä. Sisältöä on hieman tullut tutkittua muutenkin ja nyt on jonkinlaisen tuomion aika.



Aloitetaan hyvillä asioilla:

GamePad on mielestäni mukava ja erilainen piristys pelaamiseen ja sitä tullaan todennäköisesti matkimaan jollain tavalla muidenkin toimesta. Nintendollehan kosketusnäyttö ei ole uutta, koska se on ollut taskukone DS:ssä jo pitkään. GamePad on mukavan kevyt ja käyttökelpoinen laite, kun sitä käytetään oikealla tavalla. ZombiU osoitti mielestäni järkevää käyttöä Padille ja se syvensi pelikokemusta hienosti. Nintendo Land puolestaan rikastaa kokemusta valtavasti näyttämällä kuinka monella eri tavalla ohjainta voikaan käyttää ja etenkin usean pelaajan kanssa samassa huoneessa.

Miiverse on ideana erinomainen! Kyseessä on eräänlainen Nintendo Wii U:n sisäinen Facebook. Kun käynnistää Wii U:n, TV ruudulle tulee heti kokoelma koneella olevia Wii kanavia ja pelejä, joiden alle kerääntyy muiden pelaajien hahmoja. Syvemmälle omaan kanavaan pääsee haluttua ohjelmaa tai peliä painamalla ja eteen avautuu Facebookin tyylinen seinä. Seinälle tulee muiden pelaajien kommentteja sekä piirustuksia pelistä. Siellä voi kysyä myös apua kyseiseen peliin screenshotien kera.


Peleissä Miiverse voi toimia myös sisäisesti kuten Nintendo Landissa. Pelin oma aukio täyttyy alun jälkeen muilla pelaajilla ja heidän puhekuplissa olevilla kommenteilla. Hauska idea ja mielellään odottaa mitä Miiversen kehitys tuo tullessaan. Etenkin padin kosketusruutu ja kynä näyttävät tuoneen uuden taiteilijakunnan esille.

Zombi U:n Miivarse kanavan etusivu.

Pro Controlleria ei ole päässyt juurikaan kokeilemaan, koska pelien täytyy sitä erikseen tukea. Raymanin Demossa ohjain oli tuettuna moninpelissä ja se tuntui varsin hyvältä kädessä. Erittäin lähellä Xbox360:n ohjainta, mutta oikean tatin ”väärä” sijoitus nappeihin nähden tuo hieman tuskaa. Tottumus kysymys kuitenkin ja muutaman väärän painalluksen jälkeen sormet löytävät taas oikeille napeille, joten erilainen nappiasettelu ei ole riittävä mielestäni tuomitsemaan ohjainta. Täytyisi päästä sitä käyttämään enemmän.

Pro Controller.

Entäs ne pahat asiat?

Hitaus. Wii U on todella tahmainen lataamaan. Jo pelkästään koneen asetuksiin pääseminen kestää ainakin 15s ja sama toistuu ihan mitä tahansa tehdessä. Aina ladataan ja odotetaan, vaikka sitten pelistä tai ohjelmasta paluuta päävalikkoon. Valkoinen latausruutu, joka pimeässä huoneessa on varsin kirkas ja ikävä, ilmestyy jatkuvasti eteen. Huomaa että koneessa on laskentatehossa säästelty tai sitten ohjelmisto on vielä todella pahasti vajaa. Nintendo on jo luvannut kevään ja kesän aikana kaksi järjestelmäpäivitystä, joten toivottavasti latausajat lyhenevät.

Toisaalta huomasin hiljattain, että ei esim. Sonyn PS3:lla Storeen pääseminen kestä yhtään sen vähemmän. Nykyisin ehkä jopa enemmän aikaa, mutta kyllä uudelta raudalta odottaisi Nintendon puolesta sulavampaa toimintaa.

Loading...

Nintendo ID. Sinällään nykypäivää, että Wii:n ystäväkoodista on päästy eroon ja kaverin voi hakea nimimerkillä. Lukeman mukaan eShopista tehdyt ostokset ovat kuitenkin konekohtaisia, eivätkä tunnuskohtaisia. Toivottavasti Wii U on kestävää rautaa, tai muuten varmaan menettää kaikki ostokset?

Aluksi luulin, ettei koneeseen voi tehdä Mii hahmoa ilman, että luo samalla Nintendo ID:n tilin verkkoon. Tämä kuitenkin osoittautui vääräksi ja Mii hahmon voi luoda erikseen koneelle ja jättää liittämättä se Nintendo ID tunnukseen. Olisi kuitenkin kivaa päästä omalla hahmolla pelaamaan myös kaverin koneella, eikä tehdä aina uutta hahmoa. En ole varma onko tämä mahdollista, mutta toivottavasti Nintendo on sen ymmärtänyt tehdä.

Kone toki sisältää myös guest hahmoja, jotka ovat Nintendon tekemiä, mutta niiden muokkaamiseenkaan ei ole löytynyt mitään keinoa. Näitä hahmoja käyttämällä saa eteen jatkuvasti muistutuksia, etteivät pelitiedot tallennu näille hahmoille. Kirjautuminen, hahmot ja tunnukset tuntuvatkin jotenkin hieman sekavilta.

Tallennustila. Premium mallin 32 GB ja Basic mallin säälittävää 8 GB tallennustilaa on vaikea ymmärtää. En haluaisi koneeseen mitään ulkoista kiintolevyä, joten mahdollisesti muistikortin hankkiminen on pakollista jossain vaiheessa. Tilan puute tulee olemaan valtava, kun päivityksiä peleihin tulee näköjään ihan hyvää tahtia. eShop kauppapaikasta on myös isoja kokonaisia pelejä tarjolla. Yksi iso peli täyttää helposti puolet tilasta, koska järjestelmä vie jo useamman gigan itselleen. Tallennustilan puute yhdistettynä tahmeaan käytettävyyteen riittää kyllä ajamaan pelaajat Microsoftin ja Sonyn konsolien kimppuun.

eShop voisi kuulua myös positiivisiin, koska se on toteutettu varsin tyylikkäästi ja navigointi on helppoa. Ikävä seikka löytyy K-18 merkinnän saaneista peleistä, joiden tietoja ei voi edes katsoa päivällä tai illalla. Ainoastaan yön pimeinä tunteina, koska Nintendon päämaja on Saksassa ja siellä on naurettavat lait pelien myynnin suhteen. Onnea vaan Nintendolle huippupelien myytiin, koska nehän ovat järjestäen K-18.

eShop etusivu.

Trine2 pelin tietosivu, josta hoituu osto myös euroilla.

Assassin's Creed 3:n tietojen katsominen ei onnistu illalla.

Saavutukset loistavat poissaolollaan. Vaikka en itse niistä kamalasti välitä, paitsi joidenkin todella hyvien pelien kohdalla, niin monelle ne ovat tärkeitä. Ihmettelen kovasti ettei niitä ole tuotu Mii hahmojen kylkeen tai vaikka rintanapeiksi hahmoon.

Yhteenvetona voisi todeta, että Wii U täyttää paikkansa Nintendon laitteena. Se tuo Nintendon tyyliin uusia tuulahduksia pelirintamalle, mutta samalla pitää Nintendon kilpailussa omassa sarjassaan. HC pelit pysyvät edelleen muilla koneilla ja Wii U:lle hankitaan vain yksinoikeuspelit, eli lähinnä Nintendon omat tekeleet. Pikmin 3, Zeldat, Metroid ja kunnon 3D Mario ovat odotuslistallani. Todennäköisesti Wii U tulee olemaan olohuoneen partykone, sekä Nintendon pelien pelaamiseen tarkoitettu laite, eikä siihen oikein muusta ole. Partypelejä ja DLC:tä esimerkiksi Nintendo Land peliin toivoisi kovasti, koska GamePad on vahvoilla Nintendo Landin esittelemissä pelimuodoissa. Nintendo on Nintendo, eikä se muuksi taida muuttua. Wii U kuuluu olohuoneeseeni ja hankin sille ehdottomasti kiinnostavat pelit, mutta pääasiallisena pelikoneena pysyy edelleen muut konsolit.