Nutty Fluffies

Muistatko Rollercoasterin? Pelin jossa vuoristoradan vaunut piti saada ehjänä maaliin mitä ihmeellisimmistä radoista. Tätä tuli pelattua joskus peruskoulu aikoina, joten ”todella” kauan sitten.

RedLynx on tuonut uusioversion pelistä söpöjen eläinten kera. Idea on kuitenkin vanha tuttu. Sinulla on vuoristoradan vaunut, olet jarrumies ja tarkoitus saada vaunu ehjänä radan läpi. Mieluiten niin, että eläinhahmoilla vaunuissa on hauskaa, jolloin saa enemmän sydämiä. Eri eläimet pitävät eri asioista, kuten esimerkiksi alamäestä tai hypyistä. Junan kasvaessa vaunujen saaminen maaliin ei ole välttämättä kovinkaan helppoa, koska painovoima on lähes olematon. Juna irtoaakin raiteilta varsin helposti, mikä tosin mahdollistaa todella pitkät ilmalennot.

Ihan viihdyttävää ja pelattavaa riittää mukavasti. Kentissä on myös paljon vaihtelua, joten ratojen puolesta ei pääse heti tylsistymään.

iMac

Joulukuun alussa tuli hankittua ensimmäinen Applen tietokone. Uusin versio iMac mallistosta ja sen halvin mahdollinen kokoonpano.

Windowsista siirtyminen OS X ympäristöön on sujunut erittäin kivuttomasti ja käyttöjärjestelmä tuntuu hyvältä ja erittäin toimivalta. Totuttelua se kyllä vaatii, mutta kokeilemalla ja Googlen avulla on löytynyt aina tarvittavat toiminnot. Juuri nyt hyppy Windows maailmasta OS X maailmaan ei tunnu yhtään sen kummallisemmalta, kuin hyppy Windows 7:sta Windows 8:n.

iMacin mukana tullut mininäppäimistö on yksi totuttelua vaativa asia ja etenkin cmd näppäin. Sen kautta kun hoidetaan kaikki tutut pikakomennot, kuten kopiointi. Ctrl nappi löytyy, mutta kopiointi ei suinkaan ole ctrl + c, vaan cmd + c.

Ohjelmien asennus on hoidettu mukavasti Mac Storen kautta tai internetistä lataamalla. Suurin osa ohjelmista käynnistetään avaamalla asennutiedosto ja raahaamalla ohjelman kuvake hiirellä Applications kansioon. Asennus on valmis. :) Kätevää ja nopeaa.

Macig Trackpad on kätevä hiiri. Totuttelua taas vaatii, mutta peruskäytössä ja internet surffauksessa Trackpad on aivan lyömätön. Olen selaimen käytössä aikanaan oppinut Operan myötä hiiriliikkeet, mutta OS X:n Chromeen niitä ei näyttänyt löytyvän. Trackpad ajaa osittain saman asian. Paria sormea levyssä pitämällä ja huispaisemalla sivulla selain siirtyy käytettyjen sivujen välillä. Itse OS X:ssä eri määrällä sormia ja liikkeitä voi tehdä monia eri asioita kuten siirtyä ohjelmavalikkoon tai tyhjentää kaiken sivuun työpöydältä.

Suurin hyöty iMacin hankkimisesta on johtojen vähyys. Kone on all-in-one tyyppinen, eli siihen menee ainoastaan virtajohto. Lisäksi haluan joskus katsoa ohjelmia koneen kautta televisiossa. En kuitenkaan halunnut alkaa uuteen kämppään vetämään johtoja seinää pitkin, joten annoin Apple TV:lle uuden mahdollisuuden. Kun Apple TV löytyy samasta lähiverkosta, niin OS X:n yläpalkkiin ilmestyy kuvake, josta kuvan ja äänen voi siirtää televisioon Apple TV:n kautta. Ehdin jo tuomita Apple TV:n turhakkeena viimevuonna, mutta nyt olen hieman toisiin ajatuksiin tullut. Apple TV:n uudesta tulemisesta lisää myöhemmin.

Windows maailmasta OS X maailmaan siirtyminen on tapahtunut todella kivuttomasti. Joitain asioita "kaipaa" Windowsista, koska on tottunut tekemään tietyllä tavalla, mutta enemmän ja enemmän tottuu Applen tyyliin. Töissä esimerkiksi Trackpadin tarjoamat liikkeet eivät oikein toimikkaan tavallisen hiiren kanssa vaikka tasohiirtä kuinka hamuaisi vierestä.

Yllättävän paljon esimerkiksi Steamista löytyy pelejä Macille ja uudet pelit yhä useammin tulevat myös Mac koneille, joten sitä alkaa olla mahdollista käyttää hyvin myös pelikoneena. SimCity varmaan tulee testattua Macilla, kunhan julkaisu tapahtuu. Muuten pelaaminen tulee pysymään edelleen konsoleilla.

Pelaaminen on hyväksi!

Pakko nostaa Metro -lehdessä ollut grafiikka esiin, joka oli pelaamista käsittelevän artikkelin ohessa. Juttu luettavissa näköislehdestä sivulta 9.

Alla kuva, jossa mukavia lukuja pelaamisen tuomista eduista. Kerrankin näinpäin, eikä aina yhdistetä ammuskeluihin ja kaiken pahan juureksi. :)

Nintendo Land

Wii U on ollut ihan hyvin käytössä sen hankkimisesta lähtien. ZombiU tuli pelattua läpi ja oli positiivinen yllätys. ZombiU paketin mukana ei tullutkaan Nintendo Land peliä, joka on normaalissa Premium versiossa mukana ja sisältää joukon minipelejä, joilla voi tutustua Wii U:n mahdollisuuksiin. Hankin sen erikseen ja pelistä onkin varsin paljon iloa löytynyt.

Peli on siis joukko minipelejä Nintendon tunnetuista sarjoista. Eivätkä pelit ole mitä tahansa pelejä, vaan oikeasti erittäin hyvin toteutettuja ja jopa isojakin pelikokonaisuuksia. Hauskaa tekemistä riittää niin yksin, kuin isommallakin porukalla ja partykoneena Wii U on onnistunut erinomaisesti heti alusta alkaen juuri Nintendo Landin ansiosta. Nintendon vahvuus on edelleen niin Wiin kuin Wii Un kanssa nimenomaan partypelaaminen. Niin miehet kuin naiset ovat innostuneet jahtamaan toisiaan illan ratoksi Mariohipassa tai kummituskartanossa.

Nintendo Land sisältää 12 peliä, joista suurin osa on tarkoitettu soolo pelaamiseen. Omina suosikkeina näistä:

Donkey Kong's Crash Course

Eräänlaista vaunua ohjastetaan radan läpi Pad ohjainta kallistelemalla. Vaunu rikkoutuu helposti, joten liian kovaa ei kannata rymistellä eteenpäin. Tarkkaa touhua, mutta nopeudesta saa paljon pisteitä. Loppuun asti en ole kertaakaan onnistunut vielä pääsemään loppupuolen rytmikkäiden pomppuesteiden vuoksi, mutta ehkä vielä joskus.

Yoshi's Fruit Cart

Yoshi täytyy ohjata kynää käyttäen paikasta A paikkaan B ja mahdollisesti kohteiden C, D, E... kautta samalla väistäen esteitä. Juju on siinä että TV ruudulla näkyy kerättävät kohteet ja Pad näytöllä täytyy piirtää reitti, mutta Pad näytöllä näkyy vain ja ainoastaan pisteet A ja B.

Captain Falcon's Twister Race ja Takamaru's Ninja Castle

Nämä ovat puolestaan ositus siitä, ettei ohjaimen tarvitse aina olla kädessä vaaka-asennossa. Pystyyn käännettynä ohjaimesta singahtaa heittotähtiä kohti televisiota ja Falcon's Race on F-zeroa lainaava ajopeli, jossa ohjaimena on pystyssä oleva Padi.

Moninpelipuolella Wii U kuitenkin pääsee oikeuksiinsa sekä hyödyntämään jo olemassa olevia Wii ohjaimia. Illoissa onkin pelattu paljon seuraavia yhteistyö tekeleitä:

Mario Chase

Eräänlaista hippaa, jossa Padi pelaaja juoksee Mariolla karkuun ja Toadit jahtaavat häntä normaali Wii ohjaimilla. Hauska juju on siinä, että Padi pelaaja näkee kartalla kaikki muut pelaajat, mutta muiden täytyy tehdä jaetulla TV ruudulla yhteistyötä edes löytääkseen Marion.

Luigi's Ghost Mansion

Hyytävää jännitystä tarjoaa kummituskartano, jossa Luigin omasta pelistä tuttuun tyyliin aseena on taskulamppu. Padillä ohjaava pelaaja yrittää kummituksella napata muut pelaajat. Jos kummitus osuu taskulampun valokeilaan, niin se menettää energiaa. Voittajana on joko kummitus saatuaan kaikki pelaajat kiinni tai muut pelaajat saatuaan kummituksen energian tyhjiin.

Esimerkiksi puolison kanssa pelaaminen onnistuu hienosti vähän pidemmissä peleissä The Legend of Zelda: Battle Quest, Metroid Blast ja Pikmin Adventure. Kaikki esikuvilleen uskollisia pienempiä versioita, mutta halutessa useamman kentän mittaisia seikkailuita, joiden parissa aikaa vierähtää helposti tunteja. Lisäiloa tuo useamman pelaajan yhteistyö tai haastetilat.

Nintendo Land on erittäin onnistunut kokonaisuus ja osoittaa jälleen sen, että parhaiten Nintendon laitteille pelejä tekee Nintendo itse. Konsolissa on heikkouksia ja esimerkiksi verkkopuoli on lapsen kengissä parista hyvästä ideasta huolimatta. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan etenkin tulevia Nintendon pelejä laitteelle Pikmin 3 etunenässä.

Suosittelen ehdottomasti Nintendo Landia kaikille Wii U:n omistajille. Nintendo Amerikan sivuilta voi tutustua tarkemmin kaikkiin peleihin.

Kuvat: http://nintendoland.nintendo.com/

Cyberpunk 2077 Teaser

Harvoin minkään pelin julkaisu saa oikeasti koko nettikansan liikkeelle. Niin IRC:ssä, Facebookissa kuin monilla foorumeilla kuohuttaa CD Projekt REDn uusin Teaser video Cyberpunk 2077 pelistä. Todella upealta näyttää ja salaisessa piiloviestissä sitä povataan vuodelle 2015. Eli kyseessä on varmasti seuraavan sukupolven peli. Käytännössä pelistä lupaillaan myös mahtavinta roolipeliä ikinä.

Osui ja upposi minuunkin! Tyylikästä, upeaa ja tunnelmallista! Tätä odotellaan kovasti ja seuraavaa sukupolvea. :) Ennen sitä tulossa myös Witcher 3 ilmeisesti ja toiseen osaan oli tarkoitus tutustua. Ehtiiköhän vain ennen kuin kolmonen on jo ulkona...

Pelaajalehti.com:n suomentama salainen viesti videolla.

Angry Birds Star Wars

Angry Birds Space oli myös minun toimesta kehuttu uudistus, mutta lento ei lopulta ainakaan omalla kohdalla kauaa kestänyt. Kyllästyin hyvin nopeasti eikä kaikkia kenttiä ole edes jaksanut pelaamaan. Avaruus ei tunnu niin hienolta kuin se alkuhuuman jälkeen tuntui.

Uusin tekele on Star Wars yhteistyönä syntynyt Angry Birds Star Wars. Alku pelistä oli jälleen erittäin nautinnollista. Vanhan trilogian tarina tulee uudestaan esille lintujen muodossa ja monia tuttuja asioita on esillä pelissä. Lasermiekat ja säteet tuovat uutta hohtoa peliin, kun kolmen tähden ketjureaktio alkaa kimmottamalla vihollisen säde takaisin. Alku oli erittäin tyydyttävää pelaamista ja nimenomaan vanhaa Angry Birds pelaamista pienillä mausteilla.

Sitten peli hyppää Spacen tapaan avaruuteen ja kiinnostus lopahtaa täysin. En jaksanut pelata kovinkaan paljon avaruudessa, mutta maan kamaralla tapahtuvat kentät tuli pelattua hyvinkin nopeasti.

Musiikki, äänet ja jopa pieneltä osin Star Wars maailman tunnelma puhumattakaan varsin hienoista kenttien taustoista on jälleen oiva osoitus siitä, mihin vihaiset linnut oikein voivat siipensä kurkottaa. Eipä taida kovin kauaa vaan enää lento kestää ainakaan minun puhelimessani. Viehätys kun tuntuu jo kadonneen, vaikka pieniä uudistuksia tuleekin sarjaan jatkuvasti.

ZombiU

Ubisofti tykittää nyt jokaiselta rintamalta. Viimeisestä neljästä “isosta” pelistäni kolme on Ubisoftin käsialaa. Tuoreimpana Wii U:n julkaisupeleistä löytyvä ZombiU, joka tuli Wii U bundlen mukana.

Peli yllätti varsin positiivisesti. Zombi peleistä en ole liiemmin välittänyt sitten RE sarjan, josta uusin oli karmaiseva pettymys sekä tietysti tämän vuoden yllättäjähitti The Walking Dead. Onkin mukava huomata kuinka juuri zombit ovat päätyneet yllättämään kiehtovalla tavalla minut vuonna 2012.

Wii U:n ZombiU ei varsinaisesti sisällä uusia juttuja, mutta toteutustapa on mielenkiintoinen. Tarina ei ole kummoinen, enkä sitä saanut edes kunnolla selville. Lontoo on raunioina ja zombi aallon kourissa. Oma hahmo tai pikemminkin hahmot yrittävät selviytyä hyytävässä maailmassa. Apuna on mystinen radion välityksellä apua ja tehtäviä tarjoava sotilas ja samalla tutkitaan maailmaa eristyksissä pysyttelevän tiedemiehen opastuksella.

Pelin koukku onkin selviytymisessä. Alussa oleva repliikki “kuinka kauan selviydyt?” on varsin osuva. Pelitavasta riippuen pelaajan hahmo joko muuttuu zombiksi “kuoltuaan” ja pelaaja aloittaa turvallisesta alkupaikasta uudella hahmolla tai peli on kokonaan ohi. Hahmolla on reppu mukana, joka sisältää selviytymiseen tarvittavia varusteita. Tämä reppu tietenkin jää kuolleen hahmon selkään, joten heti uuden hahmon saatuaan kannattaa palata vanhan luo tarvikkeita hakemaan.

Ikävä seikka vain on, että jos sattuu kuolemaan tässä välissä, niin edellinen hahmo poistuu tavaroineen. Itse esimerkiksi onnistuin näin hävittämään pari asetta. Toisaalta eteneminen muuttui entistä varovaisemmaksi ja pelottavaksi. Pelko tärkeiden tavaroiden menettämisestä nostaa varovaisuutta. Uusia aseita on toki tasaisesti saatavilla, mutta äänenvaimentimella varustetun pistoolin menettäminen harmitti ainakin aluksi.

Pientä roolipelihenkeä on myös tarjolla aseiden parantelun muodossa. Kentistä löytyy paljon esimerkiksi tulivoimaa tai ammuskapasiteettia nostavia varusteita, joita voi turvapaikoissa aseisiinsa laittaa.

Vaikeammalla vaikeusasteella en voisi edes kuvitella pelaavani. Kuolen viimeisten mutkien luona ja koko peli alusta? Ei ikinä. Kuolema on siis ainakin tekstien mukaan peruuttamaton ja pelikerta on siinä jos kuolema korjaa. Itse kuolin 15 h pelitunnin aikana 19 kertaa. Osa tosin silkkaa omaa tyhmyyttä. Muutaman kerran kun normaalilla tasolla pelin läpi pelaa, niin en usko että tuo peli yhdellä hahmolla läpi mikään mahdottomuus on. Ei vain riitä into moiseen.

Muuten peli onkin varsin perus kauhuzombeilua. Ei valtavia zombimassoja vaan varovasti pimeitä huoneita, ilmastointikanavia ja katuja tutkien. Yleensä parhaana aseena krikettimaila ja taskulamppu.

Wii U:n padia käytetään varsin säästeliäästi lähinnä repun ja lootien tutkimiseen, tähtäämiseen kiikariaseilla sekä skannaamiseen. Kaiken tuon olisi tosin tietysti voinut tehdä ilman padiä. Siitä kuitenkin voi helposti vaihtaa myös pikanapeista aseita tai ottaa tavaroita käyttöön. Esimerkiksi ristiohjain on täysin käyttämätön, joten olisihan ne voinut sijaita sielläkin, mutta miksi kerta kosketusnäyttömahdollisuus on olemassa?

Monelle varmasti padin kosketusnäyttö on turhake, johon tuodaan asioita, jotka voidaan hyvin tehdä ruudulla. Totta, mutta ZombiU:ssa näyttö on mielestäni kiva lisä, kun sitä ei olla jatkuvasti täysin pakottamassa. Esimerkiksi skannaaminen onnistuu painamalla L nappi pohjaan ja liikuttamalla padiä pystyasennossa. Padi voi olla myös sylissä ja oikealla tatilla hoidetaan kameran kääntely.

Ainoastaan kiikarilla tähdätessä padi on nostettava TV:n eteen pystyasentoon. TV ruudulla hahmo on oma padi kädessä ja pyörii ympäriinsä. Aseen kanssa tähdätessä taas kuvaruutu siirtyy FPS:stä hahmon taakse ja näyttää kuinka hahmo tähtää aseella. Peli ei pysähdy kun valikkoja padista tutkii, vaan zombit voivat yllättää reppua tutkiessa tai ovea tiirikoidessa, joten TV:stä on ihan kätevä seurata mitä ympärillä tapahtuu, kun reppua penkoo.

ZombiU oli varsin piristävä, hyvä peli ja toi mukavasti Wii U:n tuomia mahdollisuuksia esiin. Hiomaton ja hetkittäin buginen teos, mutta julkaisupeliksi erittäin hieno tekele, joka yllätti otteellaan. Nintendo varmaan omilla peleillään todenteolla näyttää mitä laitteella voi tehdä, mutta itse ainakin pidän kartasta padi ruudulla sekä sormen kosketuksen päässä olevista valikoista.

Wii U:n pitkät lataustauot eivät kuitenkaan houkuta isojen tekeleiden hankkimista Wii U:lle ainakaan toistaiseksi. Lisää Wii U tunnelmia tulossa myöhemmin.