sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Far Cry 3


Far Cry sarjan ensimmäinen osa oli aikanaan enemmän tekniikkademo, kuin vain peli. PC:llä tuota komistusta tuli aikanaan pelattua useita kertoja ja viihdyin todella sen parissa. Peli oli yksi PC pelikokemukseni helmistä ja paratiisisaari, hiiviskely ja FPS räiskintä vetosi todella voimakkaasti. Far Cry 2:n tulemista odottelinkin kovasti, mutta se oli lopulta ehkä pelihistoriani yksi suurimpia pettymyksiä. Niin suuri, että kyseinen peli on edelleenkin yksi harvoja aloittamiani pelejä, jota en ole saanut lainkaan loppuun.

Far Cry 3:n oli siis varsin haastava tehtävä edessään. Positiivista singaalia antoi paluu paratiisisaaren maisemiin ja ensimmäiset trailerit Vaas pahiksesta löivät vettä myllyyn entisestään. Vaikutti todella hyvältä.

Pitkä ja tyylikäs intro näyttää ilmeisen varakkaiden sukujen noin parikymppisiä nuoria, jotka harrastavat jos jonkinlaisia huimapäisiä temppuja. Viimeisin tempaus oli hypätä laskuvarjolla autiolle paratiisisaarelle. Saari ei kuitenkaan ollut kovinkaan autio, vaan sitä asutti ja terrorisoi huumeita ja ihmiskauppaa harrastava piraattijoukko.


Pelaajalla on hahmona Jason niminen nuorukainen, joka on aluksi varsinainen mammanpoika. Kaikkea ikävää ja pahaa kauhistellaan kovasti, eikä mitään uskallettaisi tehdä. Kaverina löytyy ystävä ja veli, joka on kokenut sotaveteraani. Hän ottaa ohjat alussa käsiin opettaen Jasonille hiiviskelyä ja harhautuksia. Alku on todella hienosti toteutettu ja pidin siitä kovasti.

Far Cry 3 on lievällä karkeudellaan aivan uskomattoman sulava ja upean näköinen pelikokemus. Kuvakulma pysyy tiukasti pelihahmon silmistä kuvattuna. Tiukasti tarkoittaa koko pelin ajan, tapahtuipa mitä tahansa. Jos hyppään jyrkänteeltä veteen, niin kamera siirtyy katsomaan alaspäin kohti odottavaa pläsähdystä. Jos puolestaan ajaa autolla ramppiin ja voltti menee hieman yli, niin näkökentässä on taivaan jälkeen kaikki kuperkeikan aiheuttamat näkymät kalliosta ja ruohosta päättyen lopulta katse maasata ylös kömpivään perus FPS näkymään. Kädet tulevat välillä hienosti esiin kun kompuroi maastossa tai on tarvetta kiivetä kalliota.

Ubisoft on tuonut Assassin’s Creed sarjasta ison avoimen maailman, jota tutkitaan palanen kerrallaan. Pelialue koostuu kahdesta isosta saaresta, jotka ovat täynnä radiomastoja. Näiden mastojen huipuille kiipeäminen ja pirattien asentaman häirintälaitteen poistaminen avaa pelialueen karttaa. Näin paljastuu myös kiinnostavia kohteita karttaan merkattuna ja kerättävää tavaraa kuten aarrearkkuja, kadonneiden sotilaiden kirjeitä tai piraattien tietokoneiden muistikortteja.


Tapoista, sivutehtävistä, piraattien pienten tukikohtien valtaamisesta ja oikeastaan kaikesta mahdollisesta kerätään kokemuspisteitä. Tasaisin väliajoin kokemuspisteillä saa erillisiä taitopisteitä, joiden avulla voidaan erilaisia taitoja kehittää. Esimerkiksi yllätysiskuissa käytettäviä tappoiskujen arsenaalia saa kasvatettua mukavasti pelin edetessä tai vaikkapa opittua nopeamman uintitekniikan.

Metsästys ja kasvien kerääminen on myös tuotu hienolla tavalla mukaan. Mikäpä sen viihdyttävämpää kuin kranaatilla tai kiikaritähtäimen läpi metsästää eläimiä? Eläimiä löytyy niin ystävällistä kuin vihamielistä sorttia ja esimerkiksi tiikereiden kanssa saa olla tarkkana ettei metsästäjästä tule metsästettävä. Eläimistä saadaan nahkoja, joita käytetään varusteiden parantamiseen. Parempi asevyö onkin tarpeen, koska aseita voi olla aluksi vain yksi mukana. Kiitettävä määrä aseita on saatavilla pikasiirtymäpaikkojen luona olevista automaateista, josta niitä voi ostaa tai radiomastoja avaamalla ilmaiseksi ottaa käyttöön. Aseiden räätälöiminen vaikkapa äänenvaimentimella on myös mahdollista. Metsästys on tehty kuitenkin erittäin mukavaksi. Kartassa näkyy kunkin eläimen reviiri ja niitä oikeasti löytyy. Kasveista saatavilla rohdoilla saa esimerkiksi vaistoja kasvatettua hetkellisesti niin, että lähellä olevat eläimet näkyvät maastosta helposti.

Tarina etenee mielestäni mukavasti ja vie pelaajaa paikasta toiseen, joten lähiseudun tutkimen onnistuu hyvin päätehtävien välissä. Rikkaasta pikkupojasta tappajamestariksi tapahtuu mielestäni todella nopeasti viakka alussa annettiin ymmärtää, ettei pelaaja osaa mitään muuta kuin bilettää ja pitää hauskaa. Ei pidä antaa sen kuitenkaan häiritä ja toimintaan haluaa kuitenkin nopeasti, joten ei kovin pitkään pelihahmo voi olla osaamatta mitään.


Kavereiden auttaminen on kuitenkin etusijalla soppaa sekoittavien alkuasukkaiden ja piraattien vetäessä omista naruistaan. Tarinaan ja kaikkiin yksinpelisaavutuksiin sain kulumaan hieman yli 30 tuntia peliaikaa, joten kiitettävän kokoisesta pelistä on kyse. Valittamista ei juurikaan löydä ja peliä oli nautinto pelata koko sen keston ajan. Muutama bugi toki näin massiivisessa tekeleessä on, mutta ne antaa helposti anteeksi. Kaikkea ei millään jaksa tai ole haluakaan tehdä ja maailmaan jäi jos jonkinlaisia haasteita odottamaan suorittamista. Minulle ne ovat lopulta kuitenkin lähinnä jatkuvaa toistoa eri välineillä, joten jätän suosiolla esimerkiksi kaikkien aarteiden etsimisen kokonaan väliin.

Loppuvuosi on ollut parasta peliaikaa ehkä ikinä ja Far Cry 3 onnistuu kiilaamaan top 5 listalle helposti ellei jopa ykköseksi ja sitä voi ehdottomasti suositella niin sarjan ystäville, kuin avoimen maailman FPS:stä nauttiville.

Kuvat: http://far-cry.ubi.com/

tiistai 25. joulukuuta 2012

Wii U



Wii U on vihdoin saatu käsiin ja “seuraava” sukupolvi saatu korkattua. Tottahan se kuitenkin on, että Wii U pääsee pikemminkin tasoihin PS3:n ja Xbox 360:n kanssa. Käytettävissä olevaa muistia on enemmän, mutta puolestaan prosessoriteho lukeman mukaan olisi varsin heikko kaksikkoon verrattuna. Tehot eivät kuitenkaan ole kaikki kaikessa vaan nähtäväksi jää kuinka uutukainen saa sille räätälöityjä pelejä.

Vihdoin Nintendo tuo HDMI liitännän, joten nyt on kaikki konsolit kiinni vahvistimen kautta äänijärjestelmässä ja TV:ssä. Kytkeminen oli erittäin helppoa ja Pad ohjaimen synkronointi Wii U:n kanssa tapahtui ongelmitta.

Wii U kysyy aluksi alkuasetukset ja verkkoasetukset. Tämän jälkeen alkoi reilu tunnin kestävä päivitysprosessi. Iso päivitys on julkaistu jo heti julkaisupäivänä ja se kannattanee ladata. Varsinaisesti sen tuomia hyötyjä en osaa sanoa, mutta itselläni on koneissa aina uusin firmis asennettuna. Modausta kun en ole PS2:n jälkeen harrastanut.


Päivityksen jälkeen aloitin Wii to Wii U operaation. Wii U pyörittää Wii:tä ikään kuin sisäisenä virtuaalikoneena. U:n “kanavista” löytyy Wii valikko, joka käynnistää koneen kuin se olisi Wii. Halusin kaikki Wii:llä olleen tiedon Wii U:n ja tätä varten alkoi varsin monivaiheinen mutta loppupeleissä yksinkertainen prosessi. Siirto menee pähkinänkuoressa seuraavasti:

  1. Käynnistä molemmat koneen ja liitä ne verkkoon
  2. Lataa molempiin koneisiin siirto-ohjelma konsolin kaupasta.
  3. Käynnistä ohjelmat ja laita Wii U:n SD -muistikortti.
  4. Wii U valmistelee muistikortin.
  5. Siirretään muistikortti Wii konsoliin, jossa tiedot tallennetaan muistikortille.
  6. Siirretään kortti Wii U:n, josta tiedot ladataan Wii U:n.


Siirtoprosessi poistaa kaiken siirretyn datan Wii konsolista ja muistikortilta. Operaatio on siis kertaluontoinen. JOs Wii U hajoaa niin siinä menee ilmeisesti sitten kahden sukupolven konsolin tiedot? Verkkotallennustilaa esimerkiksi tallennustiedostoille ei taida Wii U:ssä olla tarjolla.

Wii U tuntuu ihan hyvältä uutikaiselta, mutta koneen pääasiallinen tehtävä, pelaaminen tuntuu oudolta. Miiware kanava, jossa tiettyyn peliin tai ohjelmaan liittyvää keskustelua voi käydä on mielenkiintoinen. Vaikka Pad ohjain on varsin hyvin käteen istuva, niin kookas laite ei tunnu peliohjaimelta. Kokeilin Raymanin Demoa ja katse hamusi vähän väliä TV:ssä ja Pad ruudulla. Tuntui että keskittyminen peliin ei onnistu kun täytyy keskittyä siihen, että kumpaa ruutua katsoo tai käyttää pelaamiseen.

Mielenkiinnolla odotan ZombieU pelin korkkaamista sekä muista tulevia pelejä laitteelle, mutta potentiaalia on vaikkakin Nintendo tuntuu monen asian tekevän vaikeasti ja omalla tavallaan. Ainahan Nintendo tosin on niin tehnyt.



lauantai 22. joulukuuta 2012

Wii U ZombiU premium pack unboxing



Kiinnostus Wii U:ta kohtaan on laantunut aika merkittävästi sitä koskevien ikävien uutisten jälkeen, mutta päätin kuitenkin hakea tilauksen, joka on ollut jo pitkään varauksessa. Luulin että tämä ei tule koskaan edes onnistumaan, koska Verkkokauppa.com ilmoitti useaan kertaan, ettei välttämättä koskaan tule saamaan Zombiu erikoisversiota. Amo vastasi samaa, kun tiedustelin heiltä Verkkokauppa.com:n tilannetta.

Perjantaina kuitenkin tuli mukava viesti. Varaukseni on noudettavissa saksankielisen konsolin kanssa. Olivat ilmeisesti saksasta saaneet erän, koska suomen maahantuoja ei niitä suostu toimittamaan? Kävin kuitenkin lunastamassa Zombierikoisversion ja tein pienen unboxing videon.

Lisää koneen kytkemisestä, Wii to Wii U ja fiiliksiä muutenkin laitteesta myöhemmin. :)


perjantai 21. joulukuuta 2012

Windows 8 - ei kiitos




Aikaisemmin kävin läpi Windows 8 asennusta ja uusia tuulia 90 päivän kokeiluversiolla. Nyt on koneeseen saatu ujutettua kokonainen Enterprise versio ja uutta käyttöjärjestelmää jopa hetken aikaa käytettyä. Eipä ole mikään muuttunut sitten viimekerran, paitsi että tuomio on valmis. W8 on väliinputoaja, jonka käyttöä ei juuri voi suositella. Harmi sinänsä, koska potentiaali olisi tietyiltä kanteilta katsottuna.

Minulla pyörii W8 HP:n pienessä 2540p mallin kannettavassa. Windows 7 toimi ihan kiitettävästi kyseisessä vekottimessa, mutta vajaa kuukauden käytön jälkeen W8 tuntuu repivän raudasta enemmän. Toki täytyy ottaa huomioon, että W7 oli ollut käytössä jo jonkin aikaa, joten puhdas W8 asennus itsessään on varmasti nopeutta tuova. Kuitenkin esimerkiksi koneen käynnistyminen tapahtuu sutjakkaammin, kuin vastaavalla koneella juuri asennettu W7.

Pahin ongelma on kuitenkin uusi moderni UI, eli Windows 8 tablet laitteille suunniteltu käyttöliittymä. Se ei toimi juurikaan työpöytäkäytössä. Tietokone -lehti lainaa jutussaan Jakob Nielsenin blogi kirjoitusta ja teksti on varsin osuvaa. Uusi UI avautuu ensimmäisenä, mutta itse käytän käytännössä jatkuvasti vanhan tyylistä ulkoasua. Ohjelmat on nakuteltu kiinteäksi alapalkkiin, jotta minun ei tarvitse käydä modern UI:n puolella. Uusi UI ei tuo juurikaan mitään hyödyllistä lisää käytännössä. Ohjelmien ikkunoita (kun ohjelma on avattu) ei voi järjestellä mielensä mukaan vaan ohjelma aukeaa aina full screen moodissa. Halutessaan voi jakaa puoliksi kaksi ohjelmaa tai 1:3 suhteella, mutta eihän tässä ole juurikaan järkeä.

Paljon toivoisin myös haku toiminnon parantamista. Windows nappi + kirjoitus toimii edelleenkin, mutta haussa näkyy ensimmäisenä ohjelmat. Jos ohjelmia ei löydy, niin Windows vain ilmoittaa siitä. Miksi se ei voi hypätä suoraan asetuksiin, jotka ovat haussa seuraavana? Alla havainnollistaminen cover sanalla. Joudun hiirellä tai näppäimistöllä liikkumaan ”Settings” – välilehdelle, jotta löydän halutun asetuksen muuttamisen. Windows 7 versiossa sama onnistuu painamalla Windows nappi + kirjoittamalla ”cover” + painamalla enter ja olen jo asetuksen valinnassa.

Apps valikossa ei löydy tuloksia.

Settings tuottaa tuloksen, mutta sinne täytyy erikseen navigoida.

Asetusten muuttaminen tapahtuu kuitenkin vanhalla puolella.


Uusi UI on käytännössä turha välietappi perus toiminnallisuuksia käytettäessä. Asetuksia voi muuttaa UI:lle suunnitellulla käyttöliittymällä, joka tosin aukeaa varsin hitaasti. Control Panelin kautta onnistuu myös asetusten muokkaaminen vanhaan tyyliin. Toiminnallisuudet on siis olemassa kahteen kertaan työpöytäkäyttöön suunnitellusti vanhaan tyyliin ja uuden UI:n mukaisesti kosketusnäytölle optimoituna. Miksi ihmeessä nämä piti kuitenkin tuoda samaan pakettiin? Toki olisi voinut tuoda hyvinkin, mutta olisi pitänyt säilyttää edes optio uuden käyttöliittymän vapaaehtoisesta käytöstä. Sille kun ei varinaista syytä ja hyötyä ole näppäimistön sekä hiiren kanssa.

Tällaisenaan W8 tulee olemaan surkimus ja W7:sta on tulossa uusi XP, joka on valtaosassa koneita vielä vuosien päästä. W8 luo odotukset jo W9:n, joka tulee Windows 7:n sekä Vistan tapaan olemaan korjattu ja kenties toimiva versio W8:sta.

maanantai 17. joulukuuta 2012

HBO


Netflix aloitti jo Suomessa, joten luulisi HBO:n katsoneen tarkasti omaa aloitustaan. Nyt se on käsillä ja kutsu palveluun tuli sähköpostiin. Muka tarjouksena saa 12 kk tilauksen ensimmäisen kuukauden maksutta ja vieläpä 9,95 € hintaan per kk. Ei kiitos!

HBO kiinnosti kovasti ja olisin varmasti voinut sen tilata vaikka hieman kalliimmalla hinnalla, mutta kestotilaus ja 3 kk irtisanomisaika ei houkuta. Hienosti ryssitty.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Netflix



Lokakuussa alkoi amerikkalaisten suoratoisto palveluiden marssi pohjoismaihin ja kerrankin myös etunenässä Suomen markkinoille. Ensimmäisenä apajille ehti Netflix ja HBO on pian seuraamassa perässä. Netflixin otin heti käyttöön kun julkaisu tapahtui ja tutustuin käyttöön eri laitteilla.

Netflix on käytännössä käytössä kaikilla mahdollisilla välineillä. Tietokoneella, pelikonsoleilla, tableteilla ja puhelimilla. Itse olen käyttänyt Netflixiä selaimen kautta, iPad:llä, PS3:lla ja Apple TV:llä.


Palvelu toimii erinomaisesti. Toisto tapahtuu hyvin ja viiveettä. Alkulatauksen jälkeen en ole kertaakaan huomannut pätkimistä tai minkäänlaisia jatkuvia lataustaukoja.

Netflixin valikoimassa ei ole uusinta uutta, mutta ei siellä tarvitsekaan olla. Lisäksi se on tiedostettu alusta alkaen ja noin 8 € kuukausihinta ei ole paha. Itse olen löytänyt paljon hyviä vanhoja sarjoja, joita olen alkanut katsomaan uudelleen. Esimerkiksi Prison Break ja myös minulle uutta, kuten Sons of Anarchy puhumattakaan elokuvatarjonnasta. Mikäs sen helpompaa kuin käynnistää vaikka PS3:sta Netflix sovellus ja pyöräyttää käyntiin päivään sopiva elokuva.

Netflixssä on tyylikäs käyttöliittymä, jossa on hienosti lajiteltu sisältöä eri genren mukaan. Kun katsottuja ohjelma arvostelee tähdillä, niin Netflix alkaa ehdottamaan arvosteluiden perusteella uutta sisältöä.

Parhaimpia ominaisuuksia on Neflixin kyky muistaa kohta, johon esimerkiksi sarja on jäänyt kesken. Seuraavaksi aloitetaan toistamaan jaksoa joka on seuraavana edellisen katsotun jakson jälkeen. Jos puolestaan jakso on jäänyt kesken päästään jatkamaan kohdasta, johon jouduttiin lopettamaan.

Jos Netflix on esim. PS3:ssä päällä, niin kirjastoa voi selata vaikka iPad:lla. Kun video halutaan aloittaa, niin ohjelma kysyy missä laitteessa toistetaan. Kätevää! :)

Netflix on pysynyt tilauksessa ilmaisen kokeilujakson jälkeen ja pysyy vastakin. Kunhan palveluun saadaan lisää suomeksi tekstitettyä sisältöä, niin ei ole toistaiseksi syytä enää edes harkita elokuvien vuokraamista tai sarjojen ostamista hyllyn täytteeksi.

HBO:n vastausta odotellessa.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Hitman: Absolution




Vaikka odotin AC3:sta ennakkoon pian päättyvän vuoden peleistä eniten, niin uusi 47:n seikkailu Hitman: Absolution ei jää montakaan pikseliä taakse. Aikaisemmat maailman parhaan salamurhaajan pelit olivat aikoinaan todella kovassa kulutuksessa ja samoja tehtäviä tehtiin yhä uudelleen ja uudelleen. Mielenkiintoisen ja erilaisen tavan löytäminen kohteen eliminoimiseksi oli todella tyydyttävää. Odotukset uuden Hitmanin tulemiseen olivat korkealla.

Tarina ei ole sarjassa ollut koskaan vahvin puoli (ei sitä oikeastaan ole ollutkaan), eikä sitä ole nytkään. Varsinaista valittamista siitä ei ole, mutta lievä yllätyksettömyys vaivaa. 47 saa tehtäväksi murhata entinen työnantajansa ja siinä sivussa pelastaa eräs tyttö. Tyttö kuitenkin siepataan ja 47 lähtee häntä pelastamaan. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan sitä miltä aluksi näyttää.



Peli on todella upean näköinen. Alusta asti kimalteleva meri ja auringonlasku näyttää mihin vanhaksi haukutulla 360 vanhuksella pystytään. Toistaiseksi parhaimman näköinen peli, mitä olen millään laitteella pelannut.

Itse peli onkin sitten hieman kaksijakoinen. IO Interactive on onnistunut pelissä hyvin, mutta sitä vaivaavat pienet kankeat uudistukset. Kuten kaikki sarjan ystävät tietävät, niin vapaus on ollut ehdoton valtti pelisarjassa. Saat kentän ja kohteen. Loppu onkin sitten pelaajasta kiinni, millä tavalla kohteen haluaa lähettää tuonpuoleiseen.

Teoriassa sama onnistuu edelleen, mutta nykyään ei ilmeisesti vain voida tehdä vanhoihin kaavoihin pohjautuvaa peliä. Tarvitaan aina ripaus nykypäivän peleille ominaisia asioita. Uutuutena on monista peleistä tuttu “röntgennökö”, jolla näkee seinien läpi kohteet, vihollisten reitit ja kiinnostavat esineet. Vaikeustaso tosin määrittää voiko kykyä käyttää ja kuinka paljon. 

Hiiviskely vartijoiden ohi ja kenttien tutkiminen ovat edelleen pelin suola. Kohteet usein noudattavat tiettyä kaavaa, jonka oppiminen helpottaa kohteiden äänetöntä tappamista. Yleensä kohteet myös menevät jonkin erikoisen laitteen tai esineen luokse, jonka voi ansoittaa ja virittää tekemään tapon pelaajan puolesta. Esimerkiksi seinän viereen tarpeita tekevän kohteen yllätykseksi juuri siihen kohtaan saattaa olla mahdollista virittää sähköt, jolloin virtaaminen muuttuu varsin kohtalokkaaksi.



Parhaimmillaan pelaajalla on vanhaan hyvään tyyliin paljon valinnanvaraa kuinka tehtävät suoritetaan. Se ikävämpi puoli vanhaan tottuneelle on kenttien lievä ahtaus ja putkimaisuus. Useita tunteja ehti peliä kulua ennen kuin tunnustin pelin Hitman peliksi. Vaikka samaa tunnelmaa oli havaittavissa, niin en saanut pelistä Hitman peleille kuuluvaa tuntua irti. Iso osa tehtävistä on myös pelkästään vartijoiden välttelyä ilman kohteita. Kentät onkin jaettu varsin useaan lyhyempään tehtävään, joten valtavaa isoa aluetta ei ole tutkittavana, mikä vähentää kohteiden erilaisten murhaamistapojen valintaa merittävästi.

Peli sisältää myös pistejärjestelmän, jossa menettää ja saa pisteitä erilaisista asioista. Esimerkiks huomatuksi tuleminen, sivullisten tappaminen tai yleisen rähinän päälle saaminen vähentävät pisteitä. Hiljaiset ja erikoiset tapot tuottavat eniten pisteitä ja lopussa pisteet kustakin tehtävästä koostetaan yhteen. Tätä pistemäärää voi sitten yrittää parantaa vaikeustasoa nostamalla ja vaihtoehtoisia tehtäviä päätehtävän ohella toteuttamalla. Esimerkiksi todisteita keräämällä kentistä.


Toinen ikävä funktio on tallennus. Tehtävät aloitetaan tietystä pisteestä, jota ennen peli tallentaa automaattisesti. Mahdollisesti voi käyttää kentässä muutamaa checkpointia, jos ne sattuu löytämään. Muuten minkäänlaista tallennusta pelistä ei löydy. Lisäksi välitalennuspaikan lataaminen aiheuttaa kaikkien vihollisten omille alku paikoille menemisen, joten kaikki ennen välitallennusta tehdyt toimenpiteet ja piilotetut ruumiit esimerkiksi, eivät ole enää siellä missä niiden luulisi olevan. Systeemi ei tue oikeastaan yhtään tehtäviä, vaan pakottaa jatkuvaan uudelleen lataamiseen ja kentän alkuun palaamiseen.Toisaalta sitähän Hitman juuri on. Uudelleen ja uudelleen tekemistä suunnittelun, yrityksen ja erehdyksen kautta.

Hitaasta käynnistymisestä ja pienistä narinaa aiheuttavista ominaisuuksista huolimatta Hitman: Absolutionia voi sanoa ehtaksi Hitman peliksi. Se tuo uusia ideoita nykyaikaisilla pelistantardeilla vanhaan toimivaan kaavaan. Parhaimmillaan Hitman on ehdottomasti sitä mitä ennekin ja erilaisten tapojen etsiminen tehtävien suorittamiseen on erittäin hauskaa ja palkitsevaa. Jopa niin hauskaa, että nautin peliä pelatessa enemmän kuin AC3:sta ja se taisikin heti tuoreeltaan napata minun vuoden peli tittelin.

Kuvat: gamespot

Pelin ainut bugi, jonka havaitsin tuli aivan lopussa juuri ennen viimeisiä vidoita. 47:n "You will never know" repliikki kävi hyvin toteen.


lauantai 8. joulukuuta 2012

Ni No Kuni - Demo





PlayStation Networkiin saapui tällä viikolla kokeiltavaksi demo minua hyvin paljon kiinnostavasta pelistä. Ni No Kuni: Wrath of the White Witch on roolipeleistään tunnetun japanilaisen Level 5 ja animaatioistaan tunnetun Gibli studioiden käsialaa. Animehnekinen maailma kiinnitti huomioni jo ensi ilmoituksestaan lähtien, kun kerrottiin pelin saapuvan Eurooppaan.

Demo lupaa varsin hyvää ja ilmeisesti varsin paljon pelitunteja. Kyseessä tuntuu olevan ehta roolipeli. Tarina seuraa lapsen, nuoren Oliverin matkaa. Hänellä on mukanaan henkiin herännyt pehmolelu Drippy. Myös muita henkilöitä on mukana matkan aikana ja hahmoja voi kehittää. Ilmeisesti hieman pokemon tyyliin Oliveri saa myös muita pelattavia leluja(?) matkaan, joita voi hyödyntää taistelussa.

Taistelut itsessään ovat realivuoropohjaa noudattavia. Taistelu areenalla voi liikkua vapaasti ja hyödyntää esimerkiksi vihollisen takaa tehtäviä hyökkäyksiä. Perus hyökkäys ja manaa kuluttavat taikahyökkäykset ovat edustettuina. Parantavia loitsuja tai repussa olevia juomia sekä ruokia unohtamatta.

Pelissä liikutaan myös maailmankartalla, joka toi jostain syystä mieleen vanhat Final Fantasyt. Kyseiseen sarjaan kun roolipeli kokemukseni lähinnä perustuu. Kartalla viholliset ovat näkyvissä ja väisteltävissä, mutta jos sinut huomataan, niin peli siirtyy erilliseen taistelutilaan.

Tekstipohjaista keskustelua höystettynä ääninäyteltyillä välidemoilla tuntuu kuin paluulta osittain vanhaan aikaan. Animetyylinen grafikka tuntuu toimivalta roolipelissä, eikä musiikkikaan pahalta kuulosta. Tätä odotan varsin innolla.




torstai 6. joulukuuta 2012

Aikainen joulu


Lisää luvassa uutukaisesta vielä tulevaisuudessa. :) Täytyy todella, että hyvältä tuntuu ja piristävältä!

tiistai 4. joulukuuta 2012

Wii U lykkäys




Nintendon uusi konsoli Wii U julkaistiin hiljattain myös Euroopassa. Olin jo hyvissä ajoin varannut koneen, koska se kiinnosti ja edelleen kiinnostaa. Harmi vain että Nintendo ei ole tuottanut koneita läheskään tarpeeksi. Valkoista Basic konetta ei kukaan järkevä edes ajattele hankkivansa. Minulla oli varauksessa hieman kalliimpi Premium paketti, jossa tulee musta kone ja pientä lisäherkkua. Sain myös vahvistuksen, että tilaus on noudettavissa, mutta enpä hakenut. Peruutin tilauksen, koska olisi täytynyt 7 päivän aikana hakea.

Minulla nimittäin on myös ZombiU paketti varauksessa, jossa pitäisi Premium koneen lisäksi tulla ZombiU peli ja Pro Controller. Hintaa 20 € enemmän, joten kyllähän olen sen valmis sijoittamaan peliin ja lisäohjaimeen. Ikäväkseni sain kuitenkin postia tilausta koskien ja Nintendo ei ole toimittanut Verkkokauppa.com:n – josta kone tilattuna – ainuttakaan kappaletta kyseistä pakettia. Minnehän lie Suomen erä matkannut?

Noh, vaikka Wii U kiinnostaa kovasti, niin ei siihen ole tarvetta heti päästä. Isot hittipelit odottavat kuitenkin edelleen julkaisua. Viimeistään Pikmin 3 on sellainen tekele, joka pakottaa koneen hankkimaan. Sitä odotellessa toivotaan ZombiU paketin tulemista ja mahdollisesti varaillaan uudelleen Premium kone odottamaan seuraavaa noutoilmoitusta.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Assassin's Creed 3





Loppuvuoden kiivain odotus on ohitettu, kun Assassin’s Creed sarjan uusin, kolmas osa on saatu ujutettua koneeseen. Varsin ristiriitaisen vastaanoton saanut peli on uudistunut aikaisempien AC sarjan osien välimerellisistä historiakaupungeista. Desmond Miles jatkaa tutkimuksiaan ja yritystä pelastaa maailma ja siihen tarvitaan ”avainta”, joka on ollut uuden assassinin, Conorin käsissä. Nyt vain täytyy selvittää tapahtumat ja etsiä tuo avain.

Heti alussa päästään tutustumaan hienoon uutuuteen, laivoihin. Pelaaja heitetään eräänlaiseen opetus vaiheeseen matkalla uuteen maailmaan, jossa erittäin selkeästi opetellaan erilaiset niksit taisteluihin ja liikkumiseen. 1700- luvun Boston toimii ensimmäisen siirtokunnan kaupunkina, jossa päästään tutun oloisesti temmeltämään niin kaduilla kuin katoillakin. Alkuasetelma on varsin mielenkiintoinen ja uusi sankarimme Ratohnhaké:ton, eli Connor astuu kuvioihin vasta hieman myöhemmin. Omalla tavallaan tyylikkäästi toteutettu alku, jolla pohjustetaan varsinaista tarinaa. Desmondin osien ”kävele kaksi askelta ja katso video” pätkät olisi tosin voinut hoitaa ihan vain vaikka videolla. Saattaa tosin olla että kyseessä ovat piilotetut lataustauot.

AC3 on erittäin mielenkiintoinen paketti. Se on paljon tuttua ja turvallista, mutta samalla täysin uudistunut. Itse kuulun siihen porukkaan, joka pitää kyseisestä osasta ja voinkin suoraan todeta sen mielestäni parhaaksi AC peliksi. Amerikan vallankumouksen aika on mielenkiintoinen ja peli toimii valtavana historian oppikirjana. Vaikka tapahtumat eivät olekaan aivan yksiselitteisesti tapahtunut pelin kuvaamalla tavalla, niin niissä on kuitenkin aito historiallinen juurensa. Lisäksi peli sisältää aivan tajuttoman määrän luettavaa historiallisista tapahtumista, ihmisistä ja paikoista. Peli on myös täysin lokalisoitu suomeksi, joka on herättänyt myös keskustelua. Itse olen tekstitysten kannalla, enkä koe sitä minkäänlaisena ongelmana. Yleensä en jaksa pelimaailmoista löytyviä raapustuksia paljon lueskella, mutta nyt tuli varsin kattavasti kerrattua historian henkilöitä ja paikkoja.

Tekstitykset ovat mielestäni myös laadukkaita, joten mistään pikakäännöksistä ei taida olla kysymys. Hauskaa huumoria myös viljellään kovasti teksteissä, jotka tosin ovat ilmeisesti vain käännöksiä, eli huumori sisältyy jo alkuperäiseen tekstiin. 

Voisin käydä listamaisesti asioita läpi, jotta saisin tekstin pidettyä siedettävissä mitoissa. Tästä kun tarinaa riittäisi vaikka kuinka:

  • Tarina – kertoo mielenkiintoisella tavalla assasiinien ja temppeliritarien ainaisen taistelun vallankumousta kokevassa Amerikassa. Päähahmo Conor ei varsinaisesti ole autuaasti uudisasukkaiden puolella brittiläisiä punasotilaita vastaan, vaan lähinnä ajautuu sille puolelle suojellessaan omaa kansaansa. Tavoitteena rauha ja vapaus kaikille hän, eikä pelaaja ole aina varma millä puolella oikein taistelee.
  • Pelaaminen – Erittäin miellyttäväksi hiottu pelimekaniikka on vihdoinkin toimiva. AC sarjaa vaivanneet ongelmat ovat pääosin tiessään ja kiipeily sekä juokseminen onnistuvat sulavasti. Muutamia itsemurhahyppyjä edelleen tulee, kun haluaa päästä nopeasti eteenpäin. Kiipeilyä on kuitenkin selkeytetty todella paljon mikä näkyy harhahyppyjen vähyytenä. Tatti ja yksi nappi on toimiva ratkaisu liikkumiseen.
  • Taistelut – erilaisia apuvälineitä on käytössä, mutta pääaseena itsellä ainakin olivat piilotikarit ja miekka. Taistelut toimivat hienosti hyväksi havaitulla väistä ja iske periaatteella. Aseita on myös käytössä, mutta 1700-luvun tyyliin lataaminen on hidasta, joten montaa laukausta ei taisteluissa ehdi tehdä.
  • Meritaistelut – laivastotehtävät olivat ehdottomasti yksittäisistä uutuuksista mielenkiintoisin ja viihdyttävin. Pelaajana ohjaat laivaa ja sen tykkejä, mutta upeasti toteutettu miehistö oikeasti juoksee laidalta toiselle, tähystää, menee suojaan ja latailee tykkejä aivan silmien edessä. Erilaisia ammuksia ja laivan vahvuuksia voi ostaa rahalla. Tehtäviä löytyy niin päätarinasta, kuin sivutehtävinä kiitettävä määrä. Enemmänkin olisi kyllä jaksanut tehdä. Kenties laivasto DLC:tä tiedossa? Meri on myös upea ja myrskyssä valtavien aaltojen lomassa ja tuulen tuivertaessa täysilaidallinen rautaa lähetettynä vastustajan kyljestä läpi, oi että tuntee itsensä kapteeniksi!
  • Alueet – Pelialue on varsin iso. Kaupunkeina toimivat Boston ja myöhemmin myös New York. Näiden lisäksi on rajaseuduksi kutsuttu metsäalue ja lisäksi kotitilaksi nimitetty metsäinen kylä. Joka puolella on tehtäviä ja päätarina heittelee pelaajaa varsin kiitettävästi ja tasaisesti alueelta toiselle.
  • Kotitila – päätehtävien ohella omaa ”siirtokuntaa” rakennetaan uuteen kotikylään, jonka kiintopisteenä on Conorin opettajan, mestari Akhilles Davenportin omistama kartano. Sieltä voidaan ohjata kyläläisten ja metsästyksen kautta hankittuja materiaaleja, nikkaroida esineitä ja lähettää kauppasaattueita ansaitsemaan niistä rahaa. Tämä tosin onnistuu myös kaupunkien sekatavarakauppojen kautta.
  • Puut – toinen uudistus liittyy metsiin. Siellä kun ei ole assasiineille mahdollista talojen katoilla pomppia ja tehdä salamurhia. Metsä on kuitenkin täynnä puita ja puissa kiipeily on hoidettu hiotun mekaniikan ansiosta upeasti. Oksalta toiselle pomppiminen hoituu erittäin vaivattomasti ainakin yleensä. Joitain outouksia ja runkoa pitkin kipityksiä toki tulee vaikka tarkoitus oli hypätä sivuun. Todella virkistävää ainaisten kattojen sijaan.
  • Metsästys – metsästäminen on myös varin miellyttävää puuhaa. Jousen, ansojen, syöttien ja ties minkä virittely ja eläinten kanssa painiminen ovat erittäin tervetullutta vaihtelua jo mielestäni tomuiseen ja itseään toistavaan sarjaan.
  • Lumi – talvi näkyy sarjassa pelin alkupuolella ja varsin näyttävästi. Lumi ei ole myöskään pelkkä visuaalinen ilmestys vaan oikeasti hankaloittaa Conorin taivalta.
  • Bugit – pelin alkupuolella pienten bugien määrä hämmästytti näin isossa projektissa. Tosin se on varmaan syy niiden määrään, koska peliä on tietääkseni useampi studio laittanut kasaan. Loppua kohden bugien määrä väheni tai niihin ei kiinnittänyt huomiota. Ehti myös päivitys tulla niitä korjaamaan. Isosta ongelmasta ei ole kyse, vaan enemmänkin huvittavasta hahmojen jumiutumisista tai oudoista tilanteista. Kerran bugi edesauttoi tehtävän läpäisyä.

  • Ajan kuluminen – Pelin tarina vie pelaajan läpi varsin pitkällä ajanjaksolla ja ajan kuluminen pelissä ei ole mitenkään erinomaisesti esitetty. Useamman kuin parikertaa eteen tulee teksti ”pari päivää” tai vaikka ”kuusi kuukautta myöhemmin”. Kuitenkin kokoajan tuntuu siltä, että pelaaminen on jatkuvassa jatkumossa ja tapahtumat puolivuotta sitten olivat kuin eilisiä.

Kokonaisuutena AC3 on mielestäni erittäin onnistunut, uusia tuulahduksia ja vanhaa tuttua AC toimintaa tuonut paketti. Moninpeli ei kiinnosta, joten sitä en ole lainkaan kokeillut. Aivan kaikkea en pelistä jaksanut tehdä, mutta varsin kattavasti suoritin sivutehtäviä sekä päätehtäviä ja kaikki tehdyt 100 %:lla synkronisaatiolla. Valinnaisten tavoitteiden suorittaminen ei ollut kovin paha rasti, muutamaa yksittäistä, toistakymmentä uusintayritystä vaativaa kohtaa lukuun ottamatta. Reilu 30 h ja vielä voisi halutessaan myös hieman jatkaa. Toistaiseksi kyseessä taitaa olla varsin vahva ehdokas vuoden peliksi.