Eidos Montrealin neljän vuoden ajan kehittämä Deus Ex: Human
Revolution on julkaisupäivästään asti ollut kiinnostuksen listalla, mutta
en ole siihen saanut tartuttua. PlayStation Plus jäsenyyden hankkimisen myötä
mukavaksi yllätykseksi kyseisessä palvelussa oli tarjolla myös uusimman Deus Ex, vieläpä täysin ilmaiseksi. Tämä olikin sysäys siihen, että vihdoin sai kyseisen
pelin pelattua.
Pelin tapahtuvat sijoittuvat aikaan ennen alkuperäisen Deus
Ex pelin ja sen jatko-osien tapahtumia. En ole alkuperäistä Deus Ex peliä
pelannut, eikä siitä haittakaan juuri ollut. Vaikka peli sijoittuu aikaan ennen
alkuperäistä, niin viittauksia siihen on selvästikin havaittavissa. Näistä
varmasti ensimmäisen osan pelanneet ja sarjan kovat fanit saavat mukavaa
lisäpontta peliin, vaikka minä en niitä välttämättä edes huomannut.
Tarinan päähahmo Adam Jenes on Safir Industriesin
turvallisuuspäällikkö. Kyseinen laitos on ihmisille teknisiä parannuksia, kuten
tekokäsiä ja muunlaisia apuvälineitä kehoa korjaamaan parantamaan tekevä yritys. Yritykseen
hyökätään, kun kehityksen uusinta harppausta ollaan valmistelemassa.
Tiedemiehiä tapetaan ja kehitystyön tuloksia varastetaan. Jenes loukkaantuu
vakavasti myös välikohtauksessa. Yrityksen henkilöstö kuitenkin saa paikattua
Jenesin ja tämän tuloksena hän ei taida itsekkään olla varma, että onko nykyään
enemmän ihminen vai kone. Tästä alkaa tapahtumien selvittely suuryritysten
hallitsemassa salamyhkäisessä maailmassa.
Itse pelaaminen on varsin kiehtovaa ja siihen saa todellakin
palamaan tuntitolkulla aikaa. Grafiikka ja musiikki ovat hyvää tasoa, mutta ei mitään sangen erikoista ainakaan PS3:lla. Peli yhdistelee first person sekä third person
räiskintää. Pääsääntöisesti pelaaminen on first person näkymästä, mutta
suojautuminen ja seinien vieressä hiiviskellessä kamera siirtyy kauemmaksi.
Tämä on hieno oivallus ja sulavoittaa mukavasti pelaamista. Itse räiskiminen
onkin sitten varsin työlästä touhua. PS3:n tateilla kun tarkkaan ampuminen on
edelleen todella haastavaa ainakin meikäläiselle ja kaukana olevia vihollisia
on täysin turha yrittää räiskiä ilman tarkkuustähtäimiä.
Koukuttavin puoli pelissä onkin mahdollisuus edetä monella
eri tavalla kohteeseen. Hiiviskely, ilmastointikanavissa ryömiminen, seinien
hajottaminen kiertotien löytämiseksi tai vaikka vihollisen robottisotilaiden
hakkeroiminen hyökkäämään vastustajan kimppuun tarjoaa mitä erilaisimpia
keinoja ja reittejä. Tämä onkin ehdottomasti pelin jalokivi ja siinä se loistaa
parhaiten. On erittäin koukuttavaa yrittää löytää reitti ohi vihollisten mahdollisimman
ääneti tai seurata vartioiden liikkeitä ja iskeä juuri sillä oikealla hetkellä,
jotta muut ei näe. Tekoäly ei tosin ole sieltä viisaimmasta päästä, joten
esimerkiksi kolmen hengen porukan äänetön teilaamineen riittää se, että
henkilöt ovat selin toisiinsa. Yhden kerrallaan takaapäin voi napsia ja odottaa
energiapalkin täydentyvän. Jokainen isku kun vie energiaa, joten hyökkäyksiä ei
voi jatkuvasti tehdä.
Roolipelielementtiä mukaan tuo tutkimisesta, vihollisista, hakkerionnista
ja tehtävistä saadut kokemuspisteet. Tasaisin väliajoin kokemus tuottaa Praxis-pisteitä.
Näillä voi sitten kehittää hahmon kykyjä paremmaksi. Nopeampi energialataus,
laskuvarjo, äänetön kulkeminen ja korkeampi hyppy. Siinä vain esimerkkejä
todella kirjavasta joukosta kykyjä, jolla hahmoa voi parantaa. Taidoista
riippuen pelaaminen muuttuu hyvinkin helpoksi loppua kohden, kun esimerkiksi sähköä
tai kaasuja ei tarvitse enää varoa ja hyppiminen ennen esteenä olleiden objektien
yli tai siirtäminen onnistuu vaivatta. Myös aseita on runsaasti tarjolla ja
välillä löytyy kaapeista aseita parantavia ominaisuuksia. Kaupankäynti on myös
mahdollista ja saapa Praxis-pisteitä ostettua alueen sairaalasta muutaman.
Kaikki ei kuitenkaan ole niin ruusuista. Itse toivoin useaan
otteeseen, että päättyisipä peli jo. Se tuntui todella pitkältä ja alkoi tuntua
jatkuvalta toistamiselta. Useampaan kertaan päästiin kaikki lähiseudun
viholliset vaiennettuna kohteeseen. Lyhyen rupatteluanimaation jälkeen
sankariamme vedetään höplästä ja tuloksena on hälytys, joka johtaa jostain
ilmestyvään vihollislaumaan. Taas täytyy sitten täydessä hälytyksessä olevien
vartioiden ohi päästä huomaamatta tai täydellä rynnäköllä.
Tarinaa viedään mukavasti eteenpäin kokoajan. Kiitettävästi
on sivutehtäviäkin, mutta ne eivät paljon anna ja ovat nopeasti ohi, jos ne
vain löytää. Siellä täällä on sivupolkuja valottavia ja taustatarinaa
selventäviä kirjoja, joita lukemalla maailmasta ja tapahtumista selviää
varmasti paljon. Itse en näitä kuitenkaan alun jälkeen juurikaan jaksanut
lukea. Samoin hakkerointi on yksi iso osa peliä. Koodeja oviin, tietokoneisiin
ja turvajärjestelmiin löytyy sieltä ja täältä, mutta suurin osa joudutaan
hakkeroimaan. Pelin koko keston aikana hakkerointia joutuu varmasti satoja
kertoja harrastamaan ja minua se alkoi kovasti erityisesti loppupuolella puuduttaa vaikka onkin varsin mielenkiintoisesti toteutettu. Liika on kuitenkin aina liikaa.
Nämä lopulta söivät peli-iloa sen verran loppua kohden, että se sujui lähinnä läpijuoksulla. Hiiviskely toki jaksoi tuoda nautintoa loppuun asti, joten varsinaista ramboilua en kovinkaan montaa kertaa harrastanut. Itse tarina unohtui varsin ikävästi taka-alalle kun ei kaikkea mukavaa sivutietoa jaksanut käydä läpi.
Nämä lopulta söivät peli-iloa sen verran loppua kohden, että se sujui lähinnä läpijuoksulla. Hiiviskely toki jaksoi tuoda nautintoa loppuun asti, joten varsinaista ramboilua en kovinkaan montaa kertaa harrastanut. Itse tarina unohtui varsin ikävästi taka-alalle kun ei kaikkea mukavaa sivutietoa jaksanut käydä läpi.
Deus Ex: Human Revolution on kuitenkin erittäin viihdyttävä
ja hyvä peli. Tiivistetymmällä ja ei niin paljon itseään toistavalla
olemuksella se olisi ehdottomasti mestarillinen teos. Välissä tuli aloitettua
Skyrim jonka viehätys vetää puoleensa ja syksyn pelisato kolkuttaa kovasti jo
ovella, joten ehkä aika oli myös väärä pelin pelaamiselle. Se olisi todella
vaatinut enemmän aikaa ja ennen kaikkea keskittymistä, jotta kaiken mahdollisen
olisi saanut irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti