keskiviikko 8. elokuuta 2012

Pariisi



Pelaamiseen ohella on hyvä välillä tehdä muutakin. Tällä kertaa ei tule mitään peleihin liittyvää, vaan hetken turisen vähän kesälomasta. Pidin kesälomat ensimmäistä kertaa neljän viikon yhtäjaksoisena putkena. Aikaisemmin tullut maksimissaan kahden viikon lomia pidettyä ja täytyy sanoa, että yhtäjaksoinen lomailu todella rentouttaa. Töihin palaaminen ei ollut yhtään niin ikävää, kuin esimerkiksi viikon lomailun jälkeen.

Puolet lomasta tuli vietettyä matkustelun merkeissä. Kuun vaihteessa suuntasin tyttöystävän kanssa pariksi viikoksi Pariisiin. Täytyy siis tästä muutama sananen laittaa muistiin.

Ranska on varsin erikoinen maa, enkä osaa sanoa pidänkö siitä vai en. Vaatisi tosin varmasti muutakin nähtävää kuin pääkaupungin hulinaa. Eurooppalaisen ison kaupungin tyyliin kaupunki on todella ahtaasti rakennettu, eikä väljään liikkumiseen tottunut suomalainen oikein aina tiedä missä kadulla pitäisi kulkea. Muutamasta ikkunasta kuikuilu sisälle paljasti, että esimerkiksi keittiöt eivät todellakaan ole kovinkaan suuria. Tiedä sitten minkä tasoisia asunnoista lopulta oli kyse ja varmasti löytyy Pariisin kokoisesta kaupungista kirjava joukko erikokoisia asuntoja.

Ruttusia autoja näkyi paljon niin liikenteessä kuin parkissakin. Esimerkki parkeerauksesta.


Liikenne kulttuuri tuntuu olevan varsin levotonta ja autojen seassa päin punaisia ajavia moottoripyöriä näkyy siellä täällä. Tuskin meininki kuitenkaan niin kahjoa on kuin aivan eteläisessä Euroopassa, jossa tosin ei ole vielä tullut käytyä. Viimevuosina on tullut Saksan Kölnissä vietettyä kesäisin aikaa pelimusiikkikonserttien tiimoilta ja sieltä tutuksi tulleita kirkonkellojen kumahteluja ei onneksi Pariisin keskusta alueen laitamilla ainakaan kovin usein kuulunut. Ilmapiiri oli muuten myös varsin rento, eikä ilmakaan niin tunkkainen ollut, kuin isossa kaupungissa voisi luulla sen olevan. Toki välillä ikävä pistävä haju jostain nenään kantautui ja kotisuomen raikasta ilmaa tulee ikävä.

Liikkuminen kaupungissa oli kuitenkin Kölnin ja Lontoon tapaan helppoa. Lähes kaikkialla on lähettyvillä metropysäkki ja kattava metroverkosto antaa mahdollisuuden siirtyä A:sta B:n vain yhdellä vaihdolla. Metroverkosto tuntui tosin olevan aika vanhaa ja ahdasta ainakin useimpien linjojen osalta. Toki joukkoon mahtuu paljon uusia, jopa täysin automatisoitujakin metroja, mutta esimerkiksi hotellin lähin metrolinja 6 oli kuin linnanmäen vuoristoradassa ja metro kulki kaikenlisäksi kumipyörillä eikä kiskoilla. Vaikka Helsingin metro onkin pieni, niin kyllä isot ja tilavat junat ovat luksusta. Liikkumisessa auttoi paljon iPhone johon sai ladattua ilmaisia offline karttoja, turistioppaita, metrokarttoja ja muita sovelluksia, jolla matkustaminen ja kartalla pysyminen oli todella helppoa.

Lähimetro linja 6 oli yksi kamalimmista. Positiivista oli että se ei matkannut kokoaikaa tunneleissa.


Ruokakulttuuri hämmästytti ehkä eniten. Patonki ja kroissantit sekä pienten kulmaleipomoiden erikoisuudet tuntuvat olevan kovaa valuuttaa, eikä todellakaan ole hinnoilla pilattu. Patonki kädessä käveleviä ihmisiä näkyi päivittäin. Ruokapaikan löytäminen alkuillasta on varsin vaikeaa. Ravintolat näyttävät viettävän siestaa päivällä. Suurin osa on noin kello 14 - 19 sulkenut ovensa. Pitkään nukkumisen ja aamupalan jälkeen olisi jo valmis viiden maissa lämpimän ruoan syömään, mutta kun sitä ei ole juurikaan tarjolla turistille, niin täytyi kitkutella ja totutella Eurooppalaiseen iltasyömiseen. Onneksi ravintoloita on sen verran paljon, että jostain yleensä ruokaa aina kyllä löytyy, mutta hotellin lähimaastoa suosivana päädyttiin odottelemaan sinne iltaseitsemään. Tilaaminen hoituukin sitten sormea näyttämällä, sillä Ranska ei meikäläiseltä onnistu lainkaan. Onneksi osassa paikoista on ruokalistat englanniksi ja muutamassa paikassa sitä jopa ymmärrettiin. Hassua tosin että silti täytyy tarjoilijan aloittaa ranskalla, vaikka osaisi selvästi edellä jo englantia. Ranskaa vaan tuputetaan ja vasta pyynnöstä vaihtuu kieli englantiin.

Kroisantit oli todella hyviä suoraan leipomista!


Reissu oli kaikin puolin mukava. Pariisin turistirysät tuli nähtyä ja hieman harmiteltua, että kaikkialla oikeasti on niin paljon turisteja. Niin Eiffeliin kuin Notre Dameen on valtavat jonot, jos haluaa käydä sisällä eikä jonottaminen ja sen jälkeen vielä maksaminen nähtävyydestä houkutelleet kertaakaan. Ainoastaan yhdessä museossa tuli käytyä katsastamassa Mona Lisa ja sekin oli pettymys pienuudellaan. Moni muu teos saleissa oli paljon vakuuttavampi. Jos Pariisiin haluaa suunnata, niin kannattaa matka tehdä ennen 25v synttäreitä. EU kansalaisena olisi päässyt ilmaiseksi lähes kaikkiin museoihin, jos vain olisi ollut alle 25-26v.

Notre Dame ei ollut niin vakuuttava, kuin Disney piirretyssä.


Toisaalta Pariisi ei ole kovinkaan ihmeellinen enkä itse ainakaan tule sinne enää palaamaan. Varsinkin kun Orlyn lentokenttä osoittautui varsinaiseksi muinaisjäänteeksi. Vanhat värisevät putkitelevisiot toimivat lähtötauluina, check-in automaatteja ei näkynyt missään vaan jonotettiin tiskille, terminaalin B osan shopailualueet olivat mitäänsanomattomat ja lisäksi kone myöhästyi tunneliputken juuttumisen takia, vaikka sitä yritettiin koneeseen saadakin kiinni. Eihän se onnistunut joten porrasauton kautta vasta päästiin koneeseen yli tunnin myöhässä. Maaseutu tai viinialuematka voisi olla mukava kokea, mutta eiköhän sitä suunnata taas uuteen maahan seuraavaksi.

Seuraava matka saattaa kohdistua alkutalvesta Alpeille, jonne suunnitteilla laskettelureissua. Nyt kuitenkin paluu arkeen ja odottelemaan syksyn pelitulvaa, jossa riittääkin varsin paljon mielekkäitä nimikkeitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti