Yksi pelihistorian unohtumattomimpia matkoja on saapunut
päätökseen myös minun osaltani. 8.5 kirjoitin Mass Effect sarjan ensimmäisestä
osata ja kolmas osa on saatu pelattua loppuun vajaa kuukausi sitten. Teksin
kirjoittamiseen on mennyt vain hieman pidempään. Eli kaikki pelit tuli pelattua
noin kolmen kuukauden aikana. Tämä varmasti vaikuttaa osaltaan, kuten jo toisen
osan kirjoituksessa ehdin huomauttaa, koska varsinaista muutaman vuoden aikana
kehkeytyvää odotusta ei minulla ollut. Seuraava peli oli lähes hyllyssä jo
odottamassa, kun entinen oli saatu vasta päätökseen. Mass Effect on kuitenkin
osaltaan jo klassikko pelihistoriassa myös minun mielestäni. Jopa pelimaailmaa
paljon kuohuttaneen loppuratkaisujen kanssa, se on vertaansa vailla oleva
pelikokemus, joka on saatu kestämään peräti kolmen kokonaisen pelin verran. Lopusta
lisää myöhemmin, mutta ensin hieman itse Shepardin tarinan päättävästä
kolmannesta osasta.
Peli tarjoaa todella vahvan aloituksen heti alkuun ja
ensimetreiltä lähtien käy selväksi, että osa tulee olemaan vahvasti
toimintapainotteinen. Lyhyen alkurupattelun jälkeen hypätään heti taisteluun.
Koko sarjan ajan universumia on uhannut mystiset Reapersit. Ne ovat lopulta
totta ja Reapersien hyökkäys kovalla voimalla Maata kohtaan osoittaa ihmisten
kyvyttömyyden puolustautua ylivoimaista vihollista vastaan. Shepard lähtee
osittain pakoon ja osittain pakon sanelemana hakemaan universumista apua ja
alkaa koota yhteistä liittolaisarmeijaa Reaperseja vastaan. Toisen osan
Cerberus järjestö on edelleen mukana Illusive manin johdolla laittamassa
kampoihin ja sekoittamassa soppaa.
Toiminnallisempi ote näkyy myös taisteluissa. Ihastuin heti
aiempaa hiotumpaan, sulavampaan ja toiminnallisempaan taistelumekaniikkaan.
Shepard jaksaa vihdoin jopa juosta hengästymättä. Sitä kaivattiin usein
edellisissä osissa. Muutenkin nopeutta ja ketteryyttä on tullut kovasti lisään.
Suojien vaihdot ja loikat esteiden yli tuovat vauhtia ja todellisen lopunalun
taistelumeiningin tuntua. Jännä ettei hyppiminen edelleenkään onnistu esteen
yli, vaan täytyy suojan kautta kavuta ylös. Tilanteeseen sopivat musiikit ovat
entistä upeampia ja onnistuvat hienosti nostattamaan tunnelmaa juuri oikeassa
kohdassa. Pelin soundtrack onkin kautta linjan mainio ja sitä tulee kuunneltua
Spotifystä tätä kirjoitusta tehdessä.
Bioware on selvästi kuunnellut palautetta ja edellisen osan
karmaisevalla tavalla toteutettu planeettojen skannaus resurssien toivossa on
väistynyt. Skannausta ei ole kokonaan unohdettu, mutta siitä on tehty vähemmän
aikaa vievää. Yksinkertaisemman ja selkeämmän skannaaminen kartalla lentelyn
ohessa on jopa viihdyttävää. Varovainen täytyy kuitenkin olla. Liiallinen
skannaaminen herättää Reapersien laivaston kiinnostuksen, josta käynnistyy
ajojahti. Skannatessa löytyy helposti kohteet joihin tarvitsee lähettää luotain
siellä olevan kohteen löytämiseksi. Tähän ei koko universumin osalta kauaa
mennyt aikaa, mutta tarpeeksi kuitenkin, ettei jokaisen tärkeän planeetan
koluaminen ole aivan läpihuutojuttu.
Roolipelimäisempi suuntaus palaa jälleen kuvioon mukaan.
Siinä missä ensimmäisen osan karmaiseva aseviidakko ja toisen osan
yksinkertainen löydä/osta päivittely varusteisiin oli kuin yö ja päivä, niin
kolmannen osan mutterit on ruuvattu johonkin tähän väliin.
Varusteita on kiitettävästi taas mukana, mutta aseiden tuunaamisesta on tehty
paljon mielekkäämpää. Shepardilla voi olla mukanaan viiden aseen arsenaali ja
kuhunkin aseeseen kaksi ominaisuuksia parantavaa lisätarviketta. Paino on
kuitenkin ratkaisevassa osassa asevarustelussa. Nopea ja ketterä, ripeästi
kyvyt palauttava hahmo oli ainakin itselle parempi vaihtoehto, kuin raskaasti
hampaisiin asti aseistautunut sotilas. Käytinkin lopulta lähes ainoastaan
Assault Rifleä sekä pistoolia, ja kun lempi aseet löytyi, niin ne kehitettiin
tappiin asti. Hyvin tuntui taktiikka toimivan koska vaikeuksia ei muutamia
uusintayrityksiä ja tuskanpurskahduksia lukuun ottamatta ollut. Esimerkiksi
Sniper Rifleä en tainnut kertaakaan pitää edes mukana. Myös ryhmässä mukana
olevat hahmot olivat lähes koko pelin ajan myös samat, joten taktiikat eri vihollisten
varalle hoituivat erittäin toimiviksi.
Jotain tuttuakin toki on mukana. Vaikka kolmanteen osaan on
paljon taas uudistuksia saatu, niin perus tarina on edelleen valloittava sekä
mielenkiintoinen. Nyt se viedään synkemmälle ja syvällisemmälle tasolle. Alus
Normandy on liiankin samanlainen täysin samoine käytävineen ja huoneineen, joka
hieman tuntui toistolta heti seuraavaan osaan verrattuna. Toki tällaista
tunnetta ei varmaan pääse syntymään, jos välissä olisi ollut useampi vuosi odottelua.
Myös valintoihin perustuvat keskustelut ovat ennallaan vaikkakaan tärkeitä
valintoja ei tuntunut ehkä ihan niin paljon olevan kuin aikaisemmin. Tai sitten
ne eivät enää tuntuneet siltä, koska kahden edellisen osan aikana oman tyylinen
Shepard on ehtinyt vahvasti jo muotoutua ja tilanteisiin osaa reagoida itselle
loogisella tavalla. Muutamia uusia hahmoja, mutta suurimmaksi osaksi vanhaa
tuttua ystäväkuntaa sekä miehistön jäseniä arvostaa aivan uskomattomalla
tavalla. Jokaisen elämäntarinan kuunneltuaan ja yli 100 pelitunnin aikana,
jokaisen aluksen henkilön kohtalosta välittää yllättävälläkin tavalla. Tämä
ehkä yksi isommista syistä siihen miksi niin upea ja uskomaton tarina sekä
pelitrilogia on herättänyt niin paljon keskustelua loppunsa puolesta. Siitä
lisää seuraavassa, joten tähän väliin spoileri varoitus. Jos et ole sarjaa
vielä pelannut (se todella kannattaa), niin kannattaa jättää lukeminen tähän,
koska saatan käydä loppua yksityiskohtaisestikin läpi.
Ymmärrän suuttumuksen, joka Mass Effect 3:n loppu on pelikansaan
aiheuttanut. Loppua hieman lisää valottava Director’s Cut lisäosaa en heti
halunnut asentaa, koska mielenkiinnosta halusin nähdä millainen loppu on
aiheuttanut valtavan keskusteluryöpyn.
Peliä ilmeisesti hehkuteltiin ennennäkemättömänä loppunsa
puolesta (en siis ole kiinnittänyt huomiota markkinointiin). Youtubesta
löytämäni video, joka katsottavissa ohessa, kiteyttää todella vahvasti kaiken
sen mitä mielessä pyöri, kun peli oli saavuttanut loppunsa.
Ensimmäisenä oli mielessä valintojen todelliset vaikutukset.
En ole tarkemmin jaksanut perehtyä mitkä lopulta olivat ratkaisevassa osassa
vai olivatko mitkään? Loppuja kun kai pitäisi olla toistakymmentä, mutta
käytännössä niitä on mielestäni vain kolme. Nekin eroavat toisistaan
käytännössä vain erivärisillä loppuvideoilla, jotka animointinsa puolesta ovat 98
% samoja. Eripuolilla universumia olevat Mass Relayt, joita käytetään galaxien
väliseen matkustamiseen tuhoutuvat kaikissa vaihtoehdoissa, vaikka dialogi
antoi mielestäni ymmärtää, että näin kävisi vain yhdessä tapauksista. Eli aivan
sama mitä teet, niin lopulta tuho on kohtalona?
Toinen kummastus oli Normandyn pako, kun Mass Relayt
tuhoutuvat. Oma miehistöni ei olisi ikinä jättänyt ketään ja useaan otteeseen
Shepard mainitsi ”this is it” ja että nyt mennään loppuun asti. Lisäksi
loppuvideossa, jossa Normandy on mätkähtänyt jonkin planeetan pinnalle, näkyy
esimerkiksi Liara. Siis hahmo, joka oli taistelemassa kanssani maan pinnalla
viimeisessä taistelussa. Kuinka hän muka pääsi pakenemaan Normandyn kanssa?
Eniten ehkä itseä kuitenkin kaivertaa muiden ryhmäläisten
kohtalot. Valtavat määrät aikaa on mennyt tutustuen ja pohtien tulevaisuutta
ihmisten kanssa. Toivoa on tarjoiltu jokaiselle rodulle tulevaisuudesta.
Pääsikö esimerkiksi Tali ikinä elämään kunnolla ilman maskiaan? Entä mitä Garrus,
James, Ashley ja Miranda tekevät kun loppuratkaisu on nähty? Entä Liara, jonka
kanssa oli pelin kestävä suhdekin käsillä. Liialliset valintojen mahdollisuudet ja kiire saada peli päätökseen varmaan olleet syy tylsään lopetukseen Kaiken kokoon parsiminen lopussa olisi mahdotonta, jokaista tyydyttävällä tavalla. Siispä ratkaisu on viimeinen
iso valinta, joka sinetöi lopulta kohtalot riippumatta siitä mitä edellä on
valittu.
Lopullisia ratkaisuja on siis kolme. Jälkeenpäin julkaistu
Direcotro’s Cut lisäosa antaa valoa näihin ratkaisuihin, mutta ei varsinaisesti
muuta niitä. Valintaa tehdessä annetaan vain paljon enemmän tietoa valinnan
vaikutuksesta, kuin ilman lisäosaa. Se olisikin täytynyt olla mukana alusta asti, koska valintoja ja tulevaisuutta valoitetaan varsin ratkaisevasti. Valinnasta huolimatta Shepardin käy
kalpaten, mikä toisaalta on varsin hyväksyttävää. Isoja uhrauksia on tehty
pitkin matkaa ja lopullinen uhraus tavoitellun hyvän saavuttamiseksi on uhrata
itsensä muiden hyväksi. Valittavana on:
- Tuho: Synteettinen elämä tuhoutuu, mukana lukien Reaperit ja Shepard joka on osittain keinotekoinen. Tämä tarkoitta kuitenkin myös kaiken rakentamista uudelleen, joten käytännössä maailmat tuhoutuvat vaikkakin rodut säilyvät.
- Kontrolli: Shepard ”kuolee”, mutta hänen ajatukset ja jopa muistot jatkuvat, jolloin hän voi kontrolloida Reaperseja. Tätä Illusive man yritti selittää, hän nimittäin oli ilmeisesti valinnut edellisessä kierrossa ohjakset, mutta ei voinut täysin hallita Reaperseja koska ne ohjasivat häntä.
- Synteesi: Shepard lisää oman energiansa galakseihin ja se luo uuden rungon elämälle, uuden DNA:n kaikkeen, jolloin synteettinen ja orgaaninen elämä ymmärtävät toisiaan.
Director’s Cut lisäosa tuo joukkoon vielä neljännen lopun,
jossa Shepard ei halua tehdä valintaa. Kierto jatkuu. Reapersit siis voittavat
ja tuhoavat kaiken, jotain rotua lukuun ottamatta. Mikähän se selviytyvä rotu
muuten on? Reapersit ovat siis 50 000 vuoden välein koko maailmankaikkeuden puhdistava
voima, joka siivoaa kaiken, jotta elämä voi palata taas kehittymään puhtaalta
pöydältä nuorimman rodun voimin. Sillä ehkäistään jatkuva konfliktien
syntyminen ja palautetaan rauha.
Loppuratkaisuista jokaisessa tuntuu pohtimisten jälkeen
olevan oma pointtinsa ja syvällisemmällä pohdiskelulla niihin saa lopulta
varsin paljon järkeä. Ne alkavat jopa tuntumaan sen verran järkeviltä kaikki etten
osaa edes sanoa, mikä lopulta olisi se oikea ratkaisu. Päädyin kuitenkin
tuhoon, jossa minulle rakkaat hahmot aloittavat elämän uudelleen, vaikkakin
ilman Shepardia.
Pelin loppumisen jälkeen ei ollut täysin varmaa mitä ihmettä
oli tapahtunut. Olen koko seuraavan päivän pohtinut tapahtumia ja kelannut
Youtube videoista eri ratkaisuista. Bioware kun teki sen hieman hankalaksi
pelissä uudelleen nähdä. Kaiken tämän jälkeen ja unohtumattomien (tai minun muistilla
kyllä helpostikin kenties unohtuvien) muistojen jälkeen Mass Effect 3 on
ottanut paikkansa yhtenä pelihistorian parhaista osista ja koko Mass Effect
sarja yhtenä mieleenpainuvimmista sarjoista.
Hieman pohditutta Youtube
videoissa esiin tullut N7 logolla varustetun palaneen hahmon henkäys, jonka saa
esiin ilmeisesti pelaamalla mahdollisimman hyvin kaikki pelissä, eli keräämällä
kaiken. Itselläni jäi ainakin yksi tehtävä bugin vuoksi tekemättä, koska
tarvittavat valinnat eivät ympäröivään maastoon ilmaantuneet. Muuten kolmas osa
oli bugivaapaa ja ehdottomasti paras osa sarjassa. Ainoastaan ensimmäisen osan
kuumoduuliautolla seikkailua jäin itse kaipaamaan jatko-osista. Viimeinen
hengenvedon vetänyt hahmo kuitenkin herätti epäilyksen, että palaako Shepard
vielä sittenkin? Nelonen olisi kenties tervetullut, mutta toivottavasti ei enää
jatkumona tälle sarjalle vaan aloitettaisiin kenties uusi oma tarina. Lopputekstien
jälkeenhän tulee myös pätkä, jossa käy ilmi että tämä kolmen pelin mittainen
seikkailu oli tarina. Poika jolle tarina kerrottiin, haluaa kuitenkin vielä
kuulla vielä yhden lisää. Eli Mass Effect 4 on tulossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti