Alkuviikosta joutui pelkäämään, että taas menee odotteluksi
pelisarja, jota haluaisi kovasti päästä pelaamaan. Walking Deadin toinen
episodi teki tuloaan jo viimeviikolla, mutta Eurooppalaiseen PS Storeen se
ilmestyi vasta torstaina, keskiviikkoisen normaalipäivitystahdin ulkopuolella. Outoa, mutta toisaalta amerikasta kuuluneiden huhujen mukaan bugisuus on
vaivannut peliä ja vaivaa kyllä edelleen. Eilisilta menikin mukavasti sohvalla PS kapula kädessä. Parempi ehkä pieni odottelu, kuin
jatkuvasti kaatuileva konsoli. Pelkäsin että tapahtuu Trinet ja odotusta on
kuukausia. Onneksi ei tällä kertaa.
Ilmeisesti ryhmä on ollut aloillaan paikassa johon peli
viimekerralla loppui. Tapahtumat alkavat kolme kuukautta ensimmäisen episodin jälkeen.
Ruoka on lopussa ja se ajaa Leen liittolaisineen etsimään sitä kauempaa. Ruoka
on varsin iso osa jaksoa ja siihen pohjautuukin jakson tapahtumat, johon jakson
nimi ”Starved For Help” viittaa. Leiriin tulee muukalaisia, jotka ehdottavat
vaihtokauppaa. Pelaaja päätyy läheiselle farmille, jossa kuulemma riittää
suojaa ja ravintoa, vai riittääkö?
Pelimekaniikka on täysin sama. Liikutaan välillä eteenpäin
ja toisella tatilla etsitään kohteita joita tutkia. Jos ensimmäisessä osassa
oli äkkinäisiä nopeita tilanteita, niin sama linja jatkuu. Kiperiä tilanteita
ja nopeita vastauksia täytyy antaa ja pelaajalla tuntuu olevan välillä varsin
iso rooli tapahtumien kulussa. Edellisessä osassa tehdyt valinnan tuntuvat
ainakin osittain heijastuvan tilanteisiin, mutta ne voivat kääntyä hyvinkin
nopeasti pelin haluamaan suuntaan riippumatta siitä mitä edellä on tehty.
Vaikea tosin sanoa mikä lopulta on ohjattua ja mikä pelaajan valintojen
aiheuttamaa tapahtumaa. Itsellä tuntuu siltä, että kaikki valinnat menevät
pieleen ryhmän ilmisuhteiden osalta, eikä kukaan ole tyytyväinen paitsi
pikkutyttö Clementine, jonka seurassa Lee matkaan lähti. Ei pitäisi olla ”hyvä”
ja yrittää auttaa kaikkia tai ajatella sitä mikä on ”oikein” vaan keskittyä
selviytymän, mutta kun ei vaan pysty. Läheisten suojelu ja selviytyminen
taitavatkin omalla kohdalla olla ne prioriteetit.
Oma moraali on jälleen koetuksella, kun ei ole varma mihin
luottaa eikä tietoa siitä mitä tekemiset vaikuttavat tulevaisuuteen. Muutaman kerran
oli todella vaikea tehdä päätöstä ja ajan viime sekunnilla oli pakko painaa
jotain nappia tuskastellen tilannetta. Ensimmäisen episodin annoin mennä
äkkinäisten päätösten mukaan omalla painollaan, mutta nyt oli pari kertaa
ladattava tallennus uudelleen, koska en halunnut valinnan tuomaa tapahtuvaa
tapahtuvan. Toisaalta se ehkä pilaa pelin ajatuksen, mutta saanpahan
mielenrauhan kun ei tarvitse miettiä olisiko toinen vaihtoehto johtanut siihen
lopputulokseen johon halusin. Useamman kerrankin toki olisi voinut vain
pysäyttää pelin ja ladata edellinen tallennuskohta, mutta pääsääntöisesti
annoin kuitenkin pelin edetä sen mukaan mitä nopeissa tilanteissa tulikaan
sitten tehtyä.
Ilmisuhteet ovat erittäin isossa osassa edelleen ja nyt
alkaa entistä vahvempi käsitys mukana olevista ihmisistä muodostua. Hahmottuu
ajatuksia henkilöiden persoonista, siitä ketkä ovat omasta mielestä mukavia ja
keistä haluaisi jopa eroon. Se ei tosin auta ratkaisuja tehdessä, kun taistelee
lähinnä oman itsensä kanssa. Välillä tuntuu että todella on mukana tilanteessa
Leen paikalla, eikä osaa päättää mitä tekisi.
Peli oli hieman bugisempi nyt kuin ennen ja jotenkin
viimeistelemättömämpi. Pientä tökkimistä oli kokoajan ja lopussa tuntui että
jokaisen pienen keskustelun jälkeen tapahtuu seuraavan kohtauksen latausta ja
ruutu pysähtyy hetkeksi. Loppupuolella kerran jumitti juuri kamppailun keskellä
sen verran pahasti, että en nähnyt puolustusvaihtoehtoja ja kuolin. Kuolemia
tuli muutenkin äkkinäisistä tilanteista johtuen enemmän. Vai kuolinkohan
kertaakaan ensimmäisessä episodissa, mutta senkin edestä kyllä kakkosessa.
Kaiken kaikkiaan EP2 oli taas viihdyttävää The Walking
Deadia. Hieman yllätyksetön maku jäi, koska arvasin jo hyvissä ajoin mikä
jakson pääasiallinen iso juttu oikein oli. Tutkittavaa ja selviytymistaistelua
kuitenkin käytiin edelleen ja yhden illan istumiseksi oli mukava osa.
Toivottavasti vaan sarja pääsee vielä siihen ensimmäisen osan tuomaan
hurmokseen, sillä nyt se hieman laski.
Sarja kävelyä
The Walking Deadin TV -sarja pyörii myös suomessa, josta
viimekerralla myös mainitsin. Tuolloin en vielä ollut ehtinyt tutustua sarjaan,
mutta pelin innoittamana sen olen tehnyt tässä parin viimeviikon aikana.
Ensimmäinen tuotantokausi on vain 6 jaksoa pitkä, joten sen katsominen läpi ei
kauaa vie. Sarja on hyvin tehty ja näyttelijät osaavat homman. Jos tykkää pelin
teemasta, niin kannattanee tutustua myös sarjaan. Hyvin samankaltaista
toimintaa ja draamaa, mutta hieman erilaisista lähtökohdista.
Sarja ja peli on pitänyt kunnolla miettimään omia moraalisia
kysymyksiä. Mitähän olisi itse vastaavissa tilanteissa tehnyt? Varsinkin kun
ikinä ei voi olla varma muita selviytymistaistelua käyviä henkilöitä kohdatessa
ovatko he ystävämielisiä vai tekevät kaikkensa saadakseen sen mikä hyödyttää
heitä. Tätä joutuu pelissäkin pohtimaan välillä ja ikävä kyllä tilanteissa,
joissa ei ole aikaa miettiä. Sarja on varsin brutaalisti tehty mikä toisaalta
on hyvä. Verta, suolia ja ällöttävän upeasti toteutettuja zombeja kammoavien ei
kannata sarjaa edes vilkaista. Sen verran suorasukaista toimintaa ja lähikuvaa
elävien kuolleiden lahtaamisesta on aika ajoin tarjolla, vaikka iso-osa onkin ilmisuhteiden
välisessä draamassa. Jo pilottijaksosta selviää varmasti haluaako sarjaa jatkaa
pidemmälle, joten suosittelen kokeilemaan.
Toista kautta sarjasta aloitellessa ja kolmatta peliepisodia
odotellessa nautitaan tänään alkavasta kesälomasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti