keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Xbox360 ja Hifi





Nyt on sitten tullut uudistusten aika omaan pelaamiseen. Tähän asti pelaaminen on ollut Nintendon ja Sonyn konsolien harteilla. Mukaan liittyy nyt myös Xbox 360 vaikka nykyinen konsolisukupolvi elääkin viimeisiä vuosiaan ennen uutuuksia. PC pelaaminen on tullut koettua pitkästä aikaa Diablon ja Mass Effect sarjan myötä. Olen kuitenkin todennut, että se ei minulle enää sovi. PC:llä ei pääse liikkumaan tai venyttelemään samalla tavalla kuin sohvalla pelatessa ja väsymys iskee nopeammin. Taukoja joutuukin pitämään tiheämmin. Niinpä taidankin jättää PC -pelit omaan arvoonsa (muutamia harvoja poikkeuksia ehkä lukuun ottamatta) ja keskittyä kaikkien kolmen ison valmistajan konsoleilla sohvapelaamiseen ja iOS laitteilla mobiilipuoleen.

Alle 200e konsolista, kolmesta vaikkakin vanhemmasta pelistä ja muutaman kuukauden gold jäsenyydestä ei ole paha hinta mielestäni. Kesäisen tarjouksen perässä hankinkin kuvassa olevan bundlen. Kone on jo viritettynä käyttövalmiiksi, mutta pelaamaan en ole päässyt. Mass Effect 3 PC:llä ollut kesken ja kesälomamatkaa tiedossa, jonka itse peliominaisuuksiin tutustuminen jää hieman myöhemmäksi. Halo Reach voisi ainakin mukana tulevista peleistä olla kokeilulistalla. Lisäksi tilasin hiljattain ennakkoon oikeastaan ainoan keskikesän mielenkiintoisen pelinimikkeen, Sleeping Dogs, jonka tilasin siis Xboxille. Saa nähdä kuinka meikäläiseltä onnistuu boxin isommalla, mutta kehuja saaneella ohjaimella pelaaminen. Tarkoitus on kenties muuttaa pääasialliseksi pelikonsoliksi Xbox ja PS3:lla pelata vain yksinoikeuspelit. Jatkuva PS3:n bugittaminen ja minua kiinnostavien latauspelien myöhästely yksi syy vaihtoon. Toki bugeja esiintyy varmasti kaikissa peleissä ja aika näyttää kuinka tulen toimeen boxin kanssa. Myös E3:ssa esitelty Smartglass ominaisuus, jossa voi hyödyntää iPadia konsolipelaamisen kanssa kiinnostaa Xboxin yhteydessä.

Uutta ääntä


Hetki ennen Xboxin saapumista sain valmiiksi äänimaailman uudistuksen. Vanha Pioneerin 5.1 valmis kotiteatteripaketti saa siirtyä syrjään. Hankin Pioneerin av-vahvistimen, jossa on kerrankin tarpeeksi HDMI -liitäntöjä, jotta saan kaikki pelilaitteet samaan äänilaitteeseen kiinni. Vanhassa järjestelmässä ei saanut kuin yhden (PS3) laitteen kytkettyä kaiuttimiin. Nyt saan äänet niin PS3:sta, Xboxista, PC:stä kuten myös Wiistä uusien Wharfedale Diamond 10.1 sarjan kaiuttimien kautta ulos.

Etukaiutin. Vastaavaa tyyliä edustava keskikaiutin sekä subwoofer sivu kaiuttimien lisäksi.

Surround äänistä luovuin ja rakensin 3.1 järjestelmän. En ole mikään kova hifistelijä, joten en välttämättä kaipaa takakaiuttimia. Optio on kuitenkin vahvistimessa olemassa 5.1 äänille, jos joskus tulee kahden kaiuttimen lisätarve. Nyt kuitenkin pärjää mainiosti uudella kokoonpanolla, vaikka basson vähyys yllätti hieman. Luulin että uudet laadukkaammat kaiuttimet ja aktiivisubari edellisen passiivin sijaan toisi bassoa paremmin vanhaan laitteistoon verrattuna. Toisaalta vanhan laitteiston ääni on paljon karumpaa. Uusista kaiuttimista ääni ja bassotkin tuntuvat miellyttäviltä ja pehmeemmiltä, joten olen hyvin tyytyväinen. Lisäksi Diamond sarja on nätin näköinen ja eri värivaihtoehdoista löytyi jo olohuoneen tv-tasohyllyvitriinin kanssa yhteen sointuva sävy. Varsinkin kun hinta-laatusuhde tuntuvat kohtaavan hyvin tinkimisen ja tarjouskilpailujen jälkeen. Helsingin HifiStudio osoittautui hyväksi ja asiantuntevaksi liikkeeksi, josta sai ihan henkilökohtaista palvelua ja opastusta oman tilanteen mukaan. Mikäli miettii uusia äänilaitteita, niin suosittelen ainakin käymään ja kokeilemaan erilaisia malleja liikkeessä ja varsinkin kyseenalaistamaan hinnat. Paketin kokoamisella saa tarjouksen, josta voi helposti saada isonkin summan vielä pois vähän haistelemalla muualta vastaavia laitteita.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Amazing Alex - aina ei mene ihan putkeen




Angry Birds kehittäjä Rovio julkisti tänään uuden pelinsä Amazing Alex. Aamulla heti tulikin kyseinen peli iPhonelle ostettua. Sääli että Rovio ei vieläkään ole tehnyt mahdolliseksi pelien pelaamisen sekä iPhonella että iPadilla. Tai periaatteessa on mutta eri versiot joutuu ostamaan. Liekö mahdollista edes jatkaa toisella laitteella pelattua peliä toisella?

Aivan putkeen ei kuitenkaan homma mennyt. En ole päässyt vielä lainkaan pelaamaan rasittavan GameCenter ilmoitusvirheen takia. Ruudulle alkaa ilmestymään heti pelin käynnistämisen jälkeen "This game is not recognized by Game Center" virhettä. Peli ei saa siihen yhteyttä vaan lähettelee kokoajan OK nappia. Koko päivä mennyt, enkä ole kuullut asiasta vielä muualta kuin entisen Pelaajalehden päätoimittajan Thomas Puhan Twitter viestistä. Onkohan kaikilla sitten vastaavaa ongelmaa? No odotellaan ja toivotaan, että peli korjaantuu pian.

Virhe toistuu heti kun OK nappia on painettu, joten pelaaminen on mahdotonta.



Lisäys: Rovio myöntää ongelman ja korjaus olemassa. Vielä kun se saataisiin App Storeen.



maanantai 9. heinäkuuta 2012

Assassin’s Creed 3 fiilistelyä ja traileri

Keskikesä ei ole varsinaista pelien kulta-aikaa ikinä ollut, eikä tämäkään vuosi taida tehdä poikkeuksia, ellei muutama nimike pääse yllättämään. Syksy sen sijaan tuo tullessaan useitakin mielenkiintoisia tekeleitä, joista itselleni ehkäpä mielenkiintoisin on Assassin’s Creed 3. Muutamaan kerran olen kyseisen pelin maininnutkin kirjoituksissa, mutta odotus peliä kohtaan ei ole hiipunut ainakaan E3:n nostattaman odotuksen jälkeen. Kuluneella viikolla oli Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä 4.heinäkuuta ja samalla Ubisoft julkaisti uuden ”Rise” trailerin, joka kannattaa katsoa ohessa. Varsinaista pelikuvaa trailerista ei tällä kertaa löydy, mutta vajaa puolitoistaminuuttia tyyliteltyä nostatusta amerikkalaisille tarkoitetussa trailerista löytyy. AC3 tuleekin sijoittumaan Amerikkalaisen vallankumouksen aikaan.





AC sarja on ollut osittain tuuliajolla AC2:n jälkeen. Isoille konsoleille julkistetut kaksi tuoreempaa osaa, eli Broterhood ja Revelations olivat pitkälti sitä samaa Assasin’s Creediä, mitä oli totuttu näkemään jo kahden osan verran. Ensimmäinen osa tuli itselle aikanaan puskista ja hyppäsin sarjan pariin vasta positiivisen julkisuuden saattelun jälkeen. Yllätyin positiivisesti itsekin ja muinaisten kaupunkien katoilla pomppiminen, varjon lailla hiipiminen ja vihollisten yllättäminen kovaa ja korkealta olivat todella mielekästä puuhaa. Mielenkiintoinen, mutta välillä vaikeasti seurattava tarina historiallisissa paikoissa historiallisine henkilöineen oli upeaa. AC2 on jatkoi tarinaa ja 1400 –luvun lopun Italia oli vakuuttava. AC2 teki kaiken paremmin edeltäjäänsä verrattuna ja se toi mukanaan kaivatun piristysruiskeen hieman kankeaan ensimmäiseen osaan. Kaikki ei kuitenkaan ihan vielä ollut kohdallaan ja esimerkiksi outoja hyppyjä tuntemattomaan seiniltä tuli tasaiseen tahtiin, joten parantamisen varaa oli edelleen. Lisäksi ensimmäisen osan Altairin tarinaan tuli mukaan Ezio ja lisäksi nykyhetkessä elävän Desmondin tarina toivat pakkaan hieman sekaviakin pelimerkkejä. Käsikonsolipelit mukaan lukien eri AC pelejä on tullut jo 7 kpl viiden vuoden aikana, joten tahti on ollut hurjaa. Brotherhood ja Revelations olivatkin tuttua huttua pienillä uudistuksilla, jotka eivät saaneet minulta juurikaan kehuja. Edes pelimekaniikkaa ei oltu saatua kunnolla parannettua vaikka varsinkin Revelations toi mukanaan mukavia uudistuksia liikkumiseen. Muutamia pieniä uudistuksen tuomia valonpilkahduksia oli havaittavissa molemmissa, mutta käytännössä ainut koukku peleissä oli tarina, joka sekin itselleni varsin sekavaa. Avoimen maailman peleissä on aina ongelmana sivutehtävät, jotka rikkovat itse päätarinan kaavan. Tarina ei välttämättä etene pitkään aikaan mihinkään, jolloin tärkeät tapahtumat ovat vaarassa unohtua. Perus putkiaivomiehen yksinkertaiseen mieleen kun on vaikea yhdistää usean eri tarinan palaset yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja saada lopulta täydellinen kuva tapahtumista. Jotenkuten se kuitenkin onnistui ja voi kuitenkin todeta, että vaikka kaksi viimeistä sarjan osaa ovatkin olleet varsinaista pakkopullaa, niin kyllä ne mielellään lopulta kuitenkin pelasi läpi. Ne saivat uskon sarjaa kohtaan kuitenkin lopulta valahtamaan pohjamutiin, enkä jaksanut yhtään innostua, kun ensimmäisen kerran kuulin AC3:n tulemisesta.

Aikaisemmin pienen AC3 hehkutuksen kuitenkin nostin esiin, kun ensimmäinen traileri saapui ilmoille. Sarja siirtyy Amerikkaan ja sekös sai selkäkarvat pystyyn. 1700 –luvun aikakaudelle Yhdysvaltain vapaussotaan sijoittuvaa peliä en muista aikaisemmin pelanneeni. Aihepiirihän on varin mielenkiintoinen peliin, joten jännä ettei isoa nimikettä ole ennen siihen aikaan tehty (tai ei ainakaan sellaista, josta minä olisin innostunut). Ainoat muistikuvat Yhdysvaltain historiasta, itsenäisyydestä ja sen aikaisista sodista taitavat olla ainoastaan koulunpenkiltä sekä Olipa kerran Amerikka piirrossarjasta. Vihdoin saadaan myös peli mukaan ja mikäpä sen paremmin sopisi valtameriloikkaan, kuin Assassin’s Creed?

Eurogamer uutisoi aikaisemmin uutisen, jossa todettiin ettei AC3:n isot harppaukset olisivat olleet mahdollisia ilman AC2:n jatko-osien julkaisua. AC3:n parissa on työskennelty jo tammikuusta 2010, eli samaan aikaan jo Brotherhoodin kanssa. Useampi tiimi työskentelee sarjan pelien parissa ja ydintiimi AC3:n kanssa jo lähes kolme vuotta. Pelialalla onkin ollut paljon puhetta jatkuvasti kasvavista budjeteista ja aikaa vievästä työstä. Onkohan tämä sitten tulevaisuudessa toimintamalli, jossa menestyvästä pelistä lypsetään nopealla tahdilla kaikki mahdollinen irti tukeakseen jotain isompaa muutosta? Ei välttämättä kovin mielekästä toimintaa, mutta toisaalta AC:n Brotherhood ja Revelations eivät olleet aivan surkeita tekeleitä. Jos niiden myynti on avittanut tai tehnyt jopa mahdolliseksi täysin uudenlaisen Assassin’s Creed pelin tekemisen ja mikäli se tulee jopa ylittämään siihen kohdistuneet odotukset, niin en näe kehitystä kovinkaan pahana.

Listaa AC3:n tuomista uudistuksista onkin pitkin alkuvuotta eksynyt eripuolille nettiä. Esimerkiksi Neogafin foorumit ja Gamingblot ovat uutisoineet uudistuksista varsin kattavilla listoilla.

Mielenkiintoisia poimintoja ovat ainakin:


  • Tapahtumapaikoina NewYork ja Boston.
  • Uusi päähenkilö Connor, jonka isä on englantilainen ja äiti alkuperäisamerikkalainen.
  • Kaupunkien lisäksi 1,5 kertaa Brotherhoodin Rooman kokoinen erämaa.
  • Vuodenaikojen vaihtelut, eli lumi ilmeisesti voi tulla missä vain maahan, eikä tietyllä alueella ole aina talvi kuten peleissä yleensä.
  • Metsästyksen onnistumisen vaikutus materiaalien laatuun.
  • Erämaametsikön puissa ja kallioilla liikkuminen.
  • Alkuperäiskansan Mohawk -kieltä kuullaan jossain kohdin.
  • Pisin kehitysaika mihinkään AC peliin verrattuna.
  • Uusi versio Anvil pelimoottorista.
  • Connor antaa mieluummin tekojen puhua puolestaan, kuin keskustella muiden kanssa. Ezioon verraten Connor on enemmän oikeuden nimeen, kuin henkilökohtaiseen kostoon uskova taistelija.
  • Historiallisista henkilöistä mukana ainakin George WashingtonBenjamin Franklin ja Charles Lee.
  • Koko tehtävää ei tarvitse uudelleen suorittaa 100 % synkronoinnin saavuttamiseen.
  • Nopea matkustus systeemi. (luojan kiitos :D)
  • Den Defense ei palaa!!! (kaameinta kuraa ikinä sarjassa, joka tuotiin mukaan Revelationsissa, joten odotukset kasvoivat taas lisää).
  • 2,5 tuntia Uncharted tyylistä hahmokeskustelua nauhoitettuna.



Moninpelistä en ole juuri mitään kuullut, mutta toisaalta en ole aikaisempiakaan moninpelejä pelannut. Yksinpelaaja kuin lähinnä olen, mutta co-op voisi olla hauskaa Amerikan mantereella.

Kaiken kaikkiaan Assassin’s Creed 3:n pitkä kehitys, tulevat uudistukset, toivottavasti viimeiseen asti hiottu pelimekaniikka ja E3:ssa nähty ”merirosvotaistelu”, eli merellä purjelaivoilla nähty taistelukohtaus ovat nostaneet odotukset peliä kohtaan todella korkealle. Taidankin jättää täysin tähän tilaan ennakkotietojen seuraamisen, koska en halua nostaa odotuksia liian korkealle. Nytkin ne ovat jo sen verran pilvien yläpuolella, että odotan Assassin’s Creed sarjan uuden tulemisen ampaisevan vauhdilla pohjamudasta kohti latvustoa.

Lopuksi vielä huomautus tästä kirjoituksesta. Kuten trailerin ulkomuodosta voi päätellä tämä teksti on sponsoroitu Groval Networkin toimesta. Heiltä sain kuitenkin vain kimmokkeen aiheeseen, joten teksti on täysin omaa ja AC3 on todella odotuslistan kärjessä. En uskonut ikinä, että kirjoituksiani ja mielipiteitäni joku olisi halukas tukemaan, mutta en näe pahana pientä sponsorointia niin kauan kun se ei lähde asettamaan ehtoja tekstieni sisältöön.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

The Walking Dead – Episode 2




Alkuviikosta joutui pelkäämään, että taas menee odotteluksi pelisarja, jota haluaisi kovasti päästä pelaamaan. Walking Deadin toinen episodi teki tuloaan jo viimeviikolla, mutta Eurooppalaiseen PS Storeen se ilmestyi vasta torstaina, keskiviikkoisen normaalipäivitystahdin ulkopuolella. Outoa, mutta toisaalta amerikasta kuuluneiden huhujen mukaan bugisuus on vaivannut peliä ja vaivaa kyllä edelleen. Eilisilta menikin mukavasti sohvalla PS kapula kädessä. Parempi ehkä pieni odottelu, kuin jatkuvasti kaatuileva konsoli. Pelkäsin että tapahtuu Trinet ja odotusta on kuukausia. Onneksi ei tällä kertaa.

Ilmeisesti ryhmä on ollut aloillaan paikassa johon peli viimekerralla loppui. Tapahtumat alkavat kolme kuukautta ensimmäisen episodin jälkeen. Ruoka on lopussa ja se ajaa Leen liittolaisineen etsimään sitä kauempaa. Ruoka on varsin iso osa jaksoa ja siihen pohjautuukin jakson tapahtumat, johon jakson nimi ”Starved For Help” viittaa. Leiriin tulee muukalaisia, jotka ehdottavat vaihtokauppaa. Pelaaja päätyy läheiselle farmille, jossa kuulemma riittää suojaa ja ravintoa, vai riittääkö?

Pelimekaniikka on täysin sama. Liikutaan välillä eteenpäin ja toisella tatilla etsitään kohteita joita tutkia. Jos ensimmäisessä osassa oli äkkinäisiä nopeita tilanteita, niin sama linja jatkuu. Kiperiä tilanteita ja nopeita vastauksia täytyy antaa ja pelaajalla tuntuu olevan välillä varsin iso rooli tapahtumien kulussa. Edellisessä osassa tehdyt valinnan tuntuvat ainakin osittain heijastuvan tilanteisiin, mutta ne voivat kääntyä hyvinkin nopeasti pelin haluamaan suuntaan riippumatta siitä mitä edellä on tehty. Vaikea tosin sanoa mikä lopulta on ohjattua ja mikä pelaajan valintojen aiheuttamaa tapahtumaa. Itsellä tuntuu siltä, että kaikki valinnat menevät pieleen ryhmän ilmisuhteiden osalta, eikä kukaan ole tyytyväinen paitsi pikkutyttö Clementine, jonka seurassa Lee matkaan lähti. Ei pitäisi olla ”hyvä” ja yrittää auttaa kaikkia tai ajatella sitä mikä on ”oikein” vaan keskittyä selviytymän, mutta kun ei vaan pysty. Läheisten suojelu ja selviytyminen taitavatkin omalla kohdalla olla ne prioriteetit.

Oma moraali on jälleen koetuksella, kun ei ole varma mihin luottaa eikä tietoa siitä mitä tekemiset vaikuttavat tulevaisuuteen. Muutaman kerran oli todella vaikea tehdä päätöstä ja ajan viime sekunnilla oli pakko painaa jotain nappia tuskastellen tilannetta. Ensimmäisen episodin annoin mennä äkkinäisten päätösten mukaan omalla painollaan, mutta nyt oli pari kertaa ladattava tallennus uudelleen, koska en halunnut valinnan tuomaa tapahtuvaa tapahtuvan. Toisaalta se ehkä pilaa pelin ajatuksen, mutta saanpahan mielenrauhan kun ei tarvitse miettiä olisiko toinen vaihtoehto johtanut siihen lopputulokseen johon halusin. Useamman kerrankin toki olisi voinut vain pysäyttää pelin ja ladata edellinen tallennuskohta, mutta pääsääntöisesti annoin kuitenkin pelin edetä sen mukaan mitä nopeissa tilanteissa tulikaan sitten tehtyä.

Ilmisuhteet ovat erittäin isossa osassa edelleen ja nyt alkaa entistä vahvempi käsitys mukana olevista ihmisistä muodostua. Hahmottuu ajatuksia henkilöiden persoonista, siitä ketkä ovat omasta mielestä mukavia ja keistä haluaisi jopa eroon. Se ei tosin auta ratkaisuja tehdessä, kun taistelee lähinnä oman itsensä kanssa. Välillä tuntuu että todella on mukana tilanteessa Leen paikalla, eikä osaa päättää mitä tekisi.

Peli oli hieman bugisempi nyt kuin ennen ja jotenkin viimeistelemättömämpi. Pientä tökkimistä oli kokoajan ja lopussa tuntui että jokaisen pienen keskustelun jälkeen tapahtuu seuraavan kohtauksen latausta ja ruutu pysähtyy hetkeksi. Loppupuolella kerran jumitti juuri kamppailun keskellä sen verran pahasti, että en nähnyt puolustusvaihtoehtoja ja kuolin. Kuolemia tuli muutenkin äkkinäisistä tilanteista johtuen enemmän. Vai kuolinkohan kertaakaan ensimmäisessä episodissa, mutta senkin edestä kyllä kakkosessa.

Kaiken kaikkiaan EP2 oli taas viihdyttävää The Walking Deadia. Hieman yllätyksetön maku jäi, koska arvasin jo hyvissä ajoin mikä jakson pääasiallinen iso juttu oikein oli. Tutkittavaa ja selviytymistaistelua kuitenkin käytiin edelleen ja yhden illan istumiseksi oli mukava osa. Toivottavasti vaan sarja pääsee vielä siihen ensimmäisen osan tuomaan hurmokseen, sillä nyt se hieman laski.

Sarja kävelyä


The Walking Deadin TV -sarja pyörii myös suomessa, josta viimekerralla myös mainitsin. Tuolloin en vielä ollut ehtinyt tutustua sarjaan, mutta pelin innoittamana sen olen tehnyt tässä parin viimeviikon aikana. Ensimmäinen tuotantokausi on vain 6 jaksoa pitkä, joten sen katsominen läpi ei kauaa vie. Sarja on hyvin tehty ja näyttelijät osaavat homman. Jos tykkää pelin teemasta, niin kannattanee tutustua myös sarjaan. Hyvin samankaltaista toimintaa ja draamaa, mutta hieman erilaisista lähtökohdista.

Sarja ja peli on pitänyt kunnolla miettimään omia moraalisia kysymyksiä. Mitähän olisi itse vastaavissa tilanteissa tehnyt? Varsinkin kun ikinä ei voi olla varma muita selviytymistaistelua käyviä henkilöitä kohdatessa ovatko he ystävämielisiä vai tekevät kaikkensa saadakseen sen mikä hyödyttää heitä. Tätä joutuu pelissäkin pohtimaan välillä ja ikävä kyllä tilanteissa, joissa ei ole aikaa miettiä. Sarja on varsin brutaalisti tehty mikä toisaalta on hyvä. Verta, suolia ja ällöttävän upeasti toteutettuja zombeja kammoavien ei kannata sarjaa edes vilkaista. Sen verran suorasukaista toimintaa ja lähikuvaa elävien kuolleiden lahtaamisesta on aika ajoin tarjolla, vaikka iso-osa onkin ilmisuhteiden välisessä draamassa. Jo pilottijaksosta selviää varmasti haluaako sarjaa jatkaa pidemmälle, joten suosittelen kokeilemaan.

Toista kautta sarjasta aloitellessa ja kolmatta peliepisodia odotellessa nautitaan tänään alkavasta kesälomasta!