Hay Day - farmailua iOS:llä

Viileä kesä ei näytä hellittävän otettaan vaikka kesäloma lähestyy jo hyvää vauhtia. Sateiset päivät onkin mitä mukavin syy pysytellä sisällä pelaamassa, kun ei tarvitse aurinkoon lähteä tuulettumaan. Viimeviikkoina on tapahtunut kaikenlaista pelaamisen suhteen kotirintamalla. Uusi äänentoisto järjestelmä on saapumassa tänään, jonka myötä siirryn valmiista 5.1 kotiteatteripaketista, itse eri osista koottuun 3.1 järjestelmään. Kaiuttimet ja vahvari on menny uusiksi. Tulevaisuudessa on mahdollista palata 5.1 järjestelmään, jos tuntuu ettei pelkistä etupuolen kaiuttimista saa tarpeeksi irti.

Myös suhteeni PS3:n kanssa on rapistumassa. Sonyn ja Nintendon laitteet ovat olleet uskollisesti hyllyssä, mutta pian mukaan liittyy myös Xbox. Viimeaikoina olen PC:llä pelannut Mass Effect sarjaa, joka on Xboxin puuttumisen myötä jäänyt väliin. Olen kuitenkin todennut, ettei PC pelaaminen ole minun juttuni vaan haluan peliviihteeni konsoleilla. Iso osa peleistä tulee molemmille alustoille (PS3 ja Xbox) ja kuulemani mukaan Xbox on pelaajalle mieluisampi alusta. Jatkuva bugien esiintyminen PS3:lla ja mikä pahinta, myöhästelevät pelit ovat saaneet minutkin vaihtamaan Microsoftin kelkkaan. Sony viivytti turhaan Trine2:n julkaisua ja eilen sain kuulla The Walking Dead sarjan toisen osan olevan ladattavissa Boxilla. Sonyn laatuprosessien takia ilmeisesti jälleen PS3 versio antaa kuitenkin odottaa julkaisuaan. PS3 ei mihinkään häviä vaan se on Blu-ray ja pelikäytössä edelleen, mutta pääsialliseksi pelialustaksi tulee varmasti vaihtumaan Xbox 360. Siitä ja äänijärjestelmästä lisää myöhemmin.

Farmivillen jalanjäljillä iOS:lle

Facebookissa suurta suosita saavuttanut Farmville farmin rakennuspeli ei ole minua ikinä jaksanut innostaa. Ylipäätään Facebookissa tapahtuva pelaaminen ei ole ollut kovinkaan vetovoimaista. Ehkä noin reilu viikko sitten sain kuulla ilmaisten iOS pelien suurkuluttajalta (tyttöystäväni) App Storesta löytyvästä Hay Day –pelistä. Mukavaa lirkuttelu musiikki onkin kuulunut tasaiseen tahtiin talossa, mutta enpä jaksanut vieläkään innostua farmista. Peli kuitenkin sai tällä viikolla julkisuutta, kun siitä uutisoitiin pelimedioissa ja osoittautuipa tekele vieläpä Helsinkiläisen pelistudion tekemäksi, joten pakkohan se oli kokeilla!

Yllätys on ollut erittäin positiivinen. Peli on todella viihdyttävä vaikka siinä ei käytännössä muuta tehdä kuin kasvatetaan farmia. Viljellään erilaisia kasveja, ruokitaan eläimiä ja kerätään niiden tuottamia hyödykkeitä. Esimerkiksi kanat tuottavat munia ja possuista saa pekonia. Erilaisissa tuotantolaitoksissa hyödykkeitä voi jatkojalostaa. Kaupankäynti on myös osa peliä, sillä koneen ohjastamat naapurifarmarit tulevat aika-ajoin kyselemään erilaisten tarjousten kanssa tuotteita. Myös ilmoitustaululla on ilmoituksia halutuista tuotteista, joita voi lähteä auton mukana kuljettamaan. Tätä kautta saa kokemusta ja rahaa tulevaisuutta varten. Farmi laajenee sitä mukaa kun tasonnousut ja rahatilanne antavat myötä. Pelin sisäisessä sanomalehdessä voi jättää lisäksi ilmoituksia tienvarsimyymälässä olevista tuotteista, joita muut pelaajat voivat käydä ostamassa. Peli myös näyttää todella pirteältä ja hyvältä. Eläinten ilmeily ja käyttäytyminen aitauksissa on hupaisaa seurattavaa ja esimerkiksi ruokaa haluava possu on mitä söpöin näky.

Käyttöliittymä pelissä on selkä ja se toimii hyvin sekä iPadilla, että iPhonella. Toki isomman näytön vuoksi pelaaminen on miellyttävämpää Padillä. GameCenter synkkauksen avulla pelaamista voi jatkaa siitä mihin toisella laitteella jäi, joka on erittäin hyvä ominaisuus. Voi siis laittaa tuotteita tulemaan kotona ja tarkistaa myöhemmin viljapeltojen tilanne matkalla Phonella.

Peli on Free-to-Play peli, joten jos haluaa nopeaa kehitystä, niin tuotantoja nopeuttavien timanttien osto on välttämätöntä. Ilmaisena pelailuna peli on kuitenkin myös erittäin viihdyttävää ollut viimeisen neljän päivän aikana, jota peliä olen pelaillut. Rahaa en ole vielä laittanut, mutta jos peli jaksaa pitää otteessaan pidempään täytyy kyllä tukea kerran jossain vaiheessa mukavan pelin tekemisestä. Tavoitteena on rakentaa mukavan näköinen ja toimiva farmi jollain aikataululla. Kirjoitan lisää tuloksista, jos peli jaksaa kantaa vielä jonkin aikaa enkä siihen kyllästy. Suosittelen ainakin kokeilemaan. Farmvillen ystävät ovat ainakin todennäköisesti kuin kotonaan.

Mass Effect 2

Mass Effect sarjaa on saatu taas yksi askel eteenpäin, ensimmäisen osan jälkeen. Ensimmäinen osa tuntui todella upealta ja mielenkiintoiselta, mutta tietyllä tavalla toinen osa ottaa hieman takapakkia. Veikkaan kuitenkin, että osa syy siihen on odotuksen puute. Iso osa upeaa hyvää peliä ja sen jatkoa koostuu odottamisesta ja sen myötä syntyvistä odotuksista peliä kohtaan. Näin jälkikäteen, kun koko kolmiosaisen sarjan voi pelata putkeen ilman muutaman vuoden odotusta, en varmastikaan saa aivan kaikkea sitä potentiaalia peleistä irti. Pelit tarjosivat varmasti kärsimättömänä jatko-osaa odottaneelle pelikansalle enemmän. Mass Effect 2 ei kuitenkaan ole huono peli vaan päinvastoin. Se täyttää lähes täysin siihen tämän lyhyen väliajan jälkeen kohdistamani odotukset. Pelin vetovoima on edelleen tarinassa ja sen ympärille nidotuissa ilmisuhdekiemuroissa. Jotain pientä kuitenkin uupuu, eikä peli aivan yllä ensimmäisen osan mahtipontiseen hurmokseen.

Peli alkaa vakuuttavasti taistelulla, joka päättyy kohtalokkain seurauksin Shepardin kannalta. Näin ainakin omassa pelissäni. Osa viehätystä on se, että omat tekemiset ensimmäisessä osassa heijastuvat suoraan jatko-osaan. Pelin alussa voi lukea edellisen pelin tallennukset ja näin saada ensimmäisen osan tiedot peliin mukaan. Pian hypätään pari vuotta eteenpäin ja Shepard on päätynyt Cerberus -järjestön haltuun, jossa hänet herätetään taas eloon taistelemaan ihmiskunnan puolesta. Cerberus on eräänlainen ihmisten liittouma, jonka toimintatavat eivät välttämättä ole kaikkien mieleen. Iso osa pelin tarinaa onkin valinnat pelaajan henkiin herättämineen järjestön, muun universumin ja tulevaisuuden välillä. Pelaajan vallassa on taas se kuinka tilanteisiin haluaa suhtautua. Itse yritän olla mahdollisimman suopea ja hyvä muille. Kokonaisia siirtokuntia on kadonnut jäljettömiin ja Cerberus haluaa selvittää mikä ihmisiä kohtaan kohdistuneeseen hävitykset on syynä. Tähän tarvitaan Shepardia.

Alussa nopeasti etenevä tarina jää varsin pian ikään kuin hold tilaan ja päätarinaa pelissä on oikeastaan vain alku ja loppu. Suuri osa 40 tunnin peliajasta meni universumia edestakaisin koluten, uutta ja vanhaa miehistöä suureen taisteluun rekrytessä sekä planeettoja skannatessa. Ensimmäisestä osasta tuttuja kasvoja näkyy paljon ja jos vain tällä laholla päällä muistaisi edes puolet siitä, että mistä kohtaa edellistä peliä ne ovat tutut, niin saisi pelistä taas varmasti enemmän irti. Ensimmäiseen Mass Effectiin verrattuna roolipelielementtejä on yksinkertaistettu. Valtavaa asevalikoimaa ei enää ole, vaan aseita kehitetään pala kerrallaan mineraaleja hyödyntäen, joita saa planeettoja skannaamalla. Tämä on yksi ärsyttävimmistä lisäyksistä peliin. Kokonaisen planeetan voi käydä läpi neliö neliöltä ja aikaa tuhrautuu runsaasti. Planeettoja ei ole mikään kovinkaan pieni määrä tutkittavaksi. Alussa sitä jaksaa ja kokee mukavia onnistumisen tunteita kun löytää ison mineraalilähteen, mutta lopussa niille ei ole edes tarvetta. Suuri osa planeetoista vain käydään kurkkaamassa onko siellä mahdollisesti jokin pieni tehtävä tiedossa. Aseiden kehitys puolestaan oli miellyttävä uudistus, koska jatkuvaan ase ja varustevalikkojen viidakkoon en halua aikaani kuluttaa. Mineraalien keräämisen vaan olisi ehkä voinut toisinkin tehdä. Painopiste onkin siirretty toiminaan, jota piisaa hyvin tasaisin väliajoin. Alukseen rekrytty miehistö on oma lukunsa ja jokaisella on oma pieni tarinansa kerrottavana. Osa todella mielenkiintoisia ja tutkimushaluja herättäviä, joten miehistön jäseniä auttaa mielellään varsinkin kun palkintona on uusia varusteita niin itselle, kuin uudelle Normandy -alukselle.

Yksi uudistuksista joista en pidä on ammusten lisääminen. Toisaalta ne eivät juuri päässeet loppumaan, mutta jotenkin scifi meininkiin sopisi paremmin vain ylikuumenevat aseet. Ammusten etsiminen taistelun lomassa ei tunnu olevan kovin tulevaisuutta. Myös bugeja tuntuu jälleen piisaavan yllättävän paljon. Tämä tosin on ilmeisesti PC alustan ongelma, enkä muista kuulleeni ainakaan Xbox versiossa bugien häiritsevästä olemassaolosta. Kovasti on alkanut mieli tekemään Xboxin hankkimista, koska jatkuvasti tunnun PC:stä ja PS3 peleistä bugeja vain enemmässä määrin löytävän. Tallennuksen tai jopa koko pelin uudelleen lataaminen sen vuoksi, että jää seinään tai ilmaan jumiin ei tämän luokan peleissä oikein houkuta. Myös kartan puute kaupunkeja lukuun ottamatta on outo uudistus. Vaikka putkijuoksua peli käytännössä on, niin jotenkin karttaa jää kaipaamaan varmistuakseen siitä mitkä osat alueesta on tutkittu. Moni ei varmaankaan kaipaa ensimmäisessä osassa ollutta Mako -maastokulkuneuvoa, mutta itseäni harmitti sen puute. Ensimmäisessä osassa planeettojen tutkiminen ajoneuvosta käsin oli mukavaa vaihtelua jatkuvaan juoksemiseen. Nyt sitä ei päässyt kokemaan lainkaan vaan planeetalle laskeudutaan aina päämäärän lähelle keskelle toimintaa.

Peli on kuitenkin jälleen osoitus siitä, että pieniä virheitä voi antaa anteeksi upean tarinan, pelattavuuden ja hyvin kirjoitettujen henkilöiden ansiosta. Ääninäyttely on upeaa ja dialogi mahtavasti kirjoitettu. Tarinat ja tapahtuvat, laaja tutkittava universumi ja toimintaan painottuva oman henkilökohtaiselle tasolle menevän ryhmän kokoaminen on jotain, mitä en ole tainnut peleissä ennen nähdä. Tunneside varsinkin tiettyihin hahmoihin kasvaa valtavasti matkan aikana ja lopussa jännitti kovasti omia valintojaan, jotta edes tietyt henkilöt selviävät. Lopulta lähes toivotun lopputuloksen ja näpäytyksen Cerberus järjestön johtajalle sain aikaiseksi, enkä usko että olisin voinut tehdä oikeastaan mitään paremmin niillä elementeillä, joita olen sarjan edetessä halunnut tekemisissäni painottaa. Todella hyvä tunne kohti tarinan päättävää kolmatta osaa jäi tämän pelin suhteen ja mieli tekisi varmasti jossain vaiheessa aloittaa alusta, jotta näkisi kuinka paljon oikeasti valinnat pelissä todella vaikuttavatkaan. Saa nähdä miten kesän aikana ehtii pelaamaan, mutta viimeistään ennen syksyn uutuuspelejä toivon tämän sarjan olevan päätöksessä myös omalta osaltani.

Kuva: http://masseffect.com/me2/

Rakkaudesta pelaamiseen

Peliaiheiset podcastit ovat olleet osana peliharrastusta Pelaajalehden Pelaajacastin alkamisesta lähtien. Tämän jälkeen castejä on alkanut tulemaan enemmänkin mm. Konsolifinin ja Pelaajalehden foorumin jäsenten toteuttamana. Pelaajacast on kuitenkin ollut ainoa, jota olen jaksanut kuunnella, tähän asti.

Nelinpeli podcast on kolmen vannoutuneen peliharrastajan (Jason Ward, Sebastian Webster, Mika Niininen) tekemä peliaiheinen casti, jossa toki käydään läpi pelien ohella muutakin, kuten esimerkiksi elokuvia. Nelinpeli on aloittanut vasta reilu 3 kk sitten, mutta jo ensimmäisistä jaksoista alkaen on käynyt selväksi, että kyseessä ei ole todellakaan mikään amatööriporukka. Joukossa onkin paitsi pelaamiseen ”harrastusammattilaisia”, niin äänitystyöhön perehtyneitä henkilöitä. Kolmikko onkin mitä parhain trio upean ja viihdyttävän castin pyörittämiseen.

Viime lauantaina pääsin mukaan näkemään kuinka castia tehdään. Nelinpeli oli Lauttasaaren uimarannan puistossa nauhoittamassa podcastin seuraavia jaksoja. Mukaan pääsivät myös kuuntelijat, joten itse tartuin oitis tilaisuuteen. Heti tuli selväksi, että myös nämä jaksot tehdään todella ammattimaisella otteella vaikka kyseessä on vain harrastajaporukka. Monikanavaa tallentava äänityslaitteisto, hienosäätö ja äänitteen testaamiset tuovat tekemisen meiningin aivan uudelle tasolle aikaisempien pelicastien kuuntelijalle. En yhtään ihmettele, että kotistudiossa maallikolle ammattimaisilla laitteilla toteutettu casti ja sen laatu laittavat epäilykset liikkeelle markkinavoimien jylläämisestä taustalla.

Puistossa ja myöhemmin sisätiloissa (suomen alkukesän vuoksi) loppuun viety nauhoituksen ensimmäinen osa on julkaistu hetki sitten, joten kannattaa vierailla osoitteeseen nelinpeli.com tai ladata uusin jakso suoraan tästä. Aiheena E3, josta riittikin juttua niin paljon, että jakso tullaan jakamaan kahtia. Myös parin viikon päästä ilmestyvään seuraava jakso on peräisin live nauhoituksesta. Nauhoitusten seuraaminen ja välillä hieman mukaan osallistuminen oli erittäin hauskaa. Osallistuminen toi entisestään tietoisuuteen sen, kuinka harrastuneita castin kolme vakioääntä ovat. Mukana on kolmikon lisäksi vaihtuva vieras jokaisessa jaksossa ja alussa on ollut erittäin merkittäviäkin pelimaailman henkilöitä mukana, mutta myös harrastajia. Tämä on tuonut casteihin aina uutta näkökantaa ja mielenkiintoisia näkemyksiä asioihin. Monipuolisuus ja tietämys ovatkin castiläisten valttikortti.

Vaikka itse olen pelannut pelejä aktiivisesti jo lapsesta asti, niin ei voi kuin ihailla castin kolmikon suhtautumista pelaamiseen. Sitä tiedon määrää joka peleistä tähän porukkaan sisältyy, en ole kuullut missään ennen. Toki Pelaajacast on toteutettu pelialan ammattilaisten toimesta ja sieltä tulee mielenkiintoisia faktoja peleihin liittyen. Nelinpelin porukka sen sijaan on pelannut harrastusmielessä todella paljon ja oppinut sen kautta analysoimaan pelejä, pelialaa ja pelaamisen kulttuuria. Ajatukset, analyysit ja ideat, joita tässäkin nauhoituksessa tuli esiin ovat todella mielenkiintoisia. Täytyy vain ihmetellä kuinka kaiken tuon tiedon on saanut päähän mahtumaan. Saatikka kaiken sen pelimäärän, josta tietoa ammennetaan on ehtinyt ylipäätään pelaamaan? Hattua nostan koko porukalle, jos sellainen olisi ja toivon menestykästä jatkoa, jaksamista ja pitkää ikää suomen kirkkaimpaan peliaiheiseen castiin rynnistäneelle Nelinpelille! Mukaan tullaan varmasti myös seuraavaan puistocastiin.

The Walking Dead - Episode 1

En ole varsinaisesti zombilla terästettyjen kauhupelien ystävä. Resident Evil on oikeastaan ainut sarja zombityypistä, jota on tullut pelattua enemmänkin. Viimeisimmän 5 osan myötä kauhulementit tosin suurimmaksi osaksi poistuivat siitäkin. The Walking Dead ei siis ole osunut oikeastaan muuten silmään kuin otsikkona, mutta kuulin yllättäen pelin olevan erittäin hyvä. Kyseessä on episodeihin perustuva peli ja toista episodia ei ole vielä edes julkaistu, joten ajattelin hypätä kelkkaan mukaan varsinkin kun Demo herätti todella mielenkiinnon.

Peli pohjautuu sarjakuvaan, josta pyörii parhaillaan myös suomen televisiossa samaa nimeä kantava sarja. En ole tutustunut siihen, mutta pelin perusteella ainakin aihetta olisi. Peli ei nojaudu liikaa zombeihin vaikka se toki yksi iso osa onkin. Koukku on enemmänkin ihmisten välisessä draamassa. Päähenkilö Lee on raudoitettuna poliisiauton takapenkillä, josta tarina käynnistyy. Hänet on ilmeisesti tuomittu murhasta. Matkalla auto kuitenkin törmää tiellä harhailevaan hahmoon ja suistuu tieltä. Tästä alkaa erikoisella tavalla toteutettu draamaseikkailu. Jo muutaman minuutin pelaamisen jälkeen valtava mielenkiinto herää päähenkilöön ja hänen tarinaan. Mitä, miksi, mitä täällä tapahtuu?

Pelaaja ei varsinaisesti ohjaa hahmoa liikkumaan aina, vaan ruudulla olevia kohteita etsimällä voi suorittaa erilaisia toimintoja. Pääosa pelissä on muiden henkilöiden ilmisuhteiden luominen. Alussa Lee löytää läheisestä talosta nuoren tytön, joka on odottanut pitkään vanhempiaan kotiin. Ympärillä tuntuu kuhisevan yhä enemmän ja enemmän zombeja, joten Lee lähtee selviytymismatkalle tytön kanssa.

Tarina ja kohtaukset ovat erittäin hyvin kirjoitettu. Peli on lisäksi sarjakuvamaisella otteella piirretty ja tyyli näyttää erittäin hyvältä. Välillä tilanteissa ja muiden henkilöiden kanssa puhuessa eteen tulee monivalintaruutu, josta valitaan mieluinen vaihtoehto. Välillä päätökset tehdään todella nopeasti, jopa liiankin nopeasti sillä itse en aina ehtinyt edes kaikkia vaihtoehtoja läpi käymään, ennekuin piti jo valita vastaus. Paniikkiratkaisuja siis välillä syntyy. Tilanteet eivät ole lisäksi mitä tahansa tilanteita, vaan niissä luodaan oikeasti suhdetta pelin muihin hahmoihin. Nämä vaikuttavat pelin tulevaisuuteen ja muihin episodeihin. Repliikin jälkeen tulee välillä jopa ruudulle informatiivinen viesti siitä, kuinka vastapuoli suhtautui pelaajan antamaan vastaukseen.

The Walking Dead on yksi tämän vuoden ehdottomia yllättäjiä ja odotan todella mielenkiinnolla jatkoa. Se ei ole aivan perinteistä zombipelaamista, vaan suhtautuu siihen todella omaperäisellä tavalla. Pieni jännitys ja kauhuelementti on läsnä, mutta se ei ole pääpointti. Pelin hahmoihin tulee nopeasti omanlainen tunneside ja tilanteisiin reagoi vahvasti myös sen mukaan mitä itse olettaisi tekevän, jos olisi hahmon tilanteessa. Pelaajan vallassa tuntuu erittäin hyvin olevan se, miten eri tilanteisiin haluaa suhtautua. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja jo demosta sai hyvän viitteen siihen mitä tuleman pitää. Ensimmäisen episodin jälkeen esitetty ”seuraavassa jaksossa” pätkä ei vähentänyt yhtään halua päästä jatkamaan peliä, joten pieni harmitus oli ettei E3:n jälkeen kuultu jatkon aikataulutuksesta mitään. Eiköhän ne sieltä pian kuitenkin ala tupsahtelemaan ja pieni odotushan on aina mukavaa.

E3 pressitarjonta 2012

Microsoft:

Microsoftin lehdistötilaisuus oli todella yllätyksetön. Vaikka Xbox konsolia ei kotoota löydy, niin silti kiinnostaa myös MS:n tilaisuudet joka vuosi seurata.

Alussa vajaa puolituntia puhuttiin peleistä ja näytettiin kiinnostavampina Halo 4 ja SplinterCell. Nämä tulevat kuitenkin vasta ensivuonna. EA:n urheilupelit olivat myös vahvasti edustettuna, josta en ole lainkaan kiinnostunut.

Muuten show olikin pelkkää viihdesisältöä, eli elokuvia, musiikkia ja eri laitteiden yhteensopivuutta. Äänikomento-ohjaus oli myös isossa osassa. Lisäksi Xbox saa IE selaimen ja SmartGlass sovelluksen, jonka avulla voi ohjata Xboxia ja tuoda lisäsisältöä puhelimeen tai tablettiin. Toimii myös Applen laitteilla. Tuleeko nämä sitten kuinka nopeasti Eurooppaan? Sitä tuskin tiedetään. Toisaalta jos kaikki palvelut saisi myös Eurooppaan ja suoraan konsoliin, kuten Amerikkalaiset jo saavat, niin olisi boxi jo hyppysissä. Kaikki tämä tulee olemaan myös seuraavassa sukupolvessa jo valmiiksi, joten en usko että enää pysyn Xbox perheen ulkopuolella vaan laajennan pelaamisen ja muun kokemuksen kaikkien kolmen ison laitevalmistajan kesken.

Lopussa myös Call of Duty: Black Ops 2 pääsi esille ja se näyttikin todella hienolta. Ehkä mielenkiintoisin tekele, mutta se on tulossa myös muille laitteille. MS tosin kehui ensimmäisenä lisäsisällön tulevan Xboxille.

Uudesta Xboxista ei hiiskuttu mitään, kuten en odottanutkaan. Ehkä hieman toivoin sen tulevan, mutta yllätyksetön esitys ei lopulta ollut yllätys. Microsoft julkisti myös liudan pienempiä pelejä osana tilaisuutta, mutta en onnistunut sieltä poimimaan mitään kiinnostavaa.

Sony:

Sony aloittaa heti pelien traileripätkien tykityksellä.

Ensimmäisenä tuli esille David Cage esittelemään Heavy Rain tekijöiden uutukaisen. Beoynd: Two Souls. Herätti todellakin mielenkiinnon ja näytti hienolta.

Seuraavaksi oli vuorossa muutamia, ei niin kiinnostavia nimikkeitä ja Vita hehkutus alkoi. Vitalle paljon pelejä tulossa, mutta ei juuri kiinnosta. Nainen uudessa Assassin’s Creed pelissä oli varsin positiivinen näky ja peli vaikutti muutenkin hyvältä. Sen takia ei tule kyllä hankittua Vitaa.

Myös Sony tuomassa etenkin Vitalle viihdepalveluita, jotka tuskin suomea koskevat.

Mielenkiinto heräsi taas, kun Assasins Creed 3 esiteltiin. Päästiin merellä taisteluun. Laivaa ja tykkitulta ohjaamalla käytiin ihan merellä laivojen välistä taistelua. Todella mielenkiintoinen ja herätti entisestään kiinnostusta uutta Assasin’s Creediä kohtaan. Myös FarCry 3 näytti hyvältä ja se tulee sisältämään 4 pelaajan co-op. Yksinpelinä kuitenkin todennäköisesti tulen pelaamaan ja tämä varmasti konsoliin eksyykin. Toivottavasti on samaa tasoa kuin ykkönen luokattoman toisen osan jälkeen.

Movie konseptia päästiin hehkuttamaan uudella Wonderbook –konseptilla, joka ei kyllä tällaista pelaajaa kiinnosta. Myös mobiililaitteita tuodaan PlayStation Mobile konseptin alaisuudessa ja Sony julkaisi HTC yhteistyön, joten ilmeisesti vain Androidia tuetaan. Ei hyötyä siis Applen omistajalle.

God Of War vasta ensivuonna. Armotonta väkivaltaa ja verta, joka tosin ei ole ennekään kiinnostanut. Näytti kuitenkin hyvältä.

Sokerina pohjalla The Last of Us, joka on Uncharted luojan Nauhgty Dogin uusi upea ja mielenkiintoinen peli. Mielenkiinto säilyi ja lisääntyi esittelyn myötä, joten tätä peliä odotellaan myös.

Sonyn tilaisuus ei juuri sekään yllätyksiä tarjonnut. Kuten odotettu Sony ei uusista laitteista hiiskunut vaan keskittyi uusiin peleihin ja viihdesisältöön. Muutama todella mielenkiintoinen tekele on tulossa, mutta nekin vasta vuonna 2013 ja olivat jo ennestään julkaistuja nimikkeitä. Positiivista esityksessä oli se, että 3D:tä ei mainittu sanaakaan. Jokohan sen hehkuttamisesta vihdoinkin luovuttaisiin? Sony näytti kyntensä pelaajille paremmin kuin Microsoft, mutta odotukset ovat nyt entistä isommat Nintendon tilaisuutta kohtaan. Todella toivon että Wii U:sta saadaan kunnolla tietoa mihin laite pystyy ja mitä pelejä on tulossa.

EA:

EA:n tilaisuus ei antanut oikein mitään. SimCity kiinnostaa edelleen PC:lle. Sosiaalinen versio Facebookiin, mutta sen taidan jättää omaan arvoonsa.

Medal of Honnor somaliassa. Upean näköistä, mutta ei taida itseä jaksaa kiinnostaa tämä FPS tykitys ja samaan sarjaan taitaa upota myös upealta näyttävä Crycis 3.

Muuten pressi olikin taas urheilua, joka ei nappaa.

Ubisoft:

Just Dance 4 heti esittelyssä. Xbox peli, joten ei ole tullut messuja enempää sarjaa kokeiltua. Parhaita tanssipelejä mitä kokeillut ja pelaisin varmasti jos olisi Boxi ja tilava olohuone. Nykyisellään ei kumpaakaan, joten eipä ole tarvetta pelille.

FarCry 3 aloittaa eroottisilla tunnelmilla ja upeilla viidakkosaaren maisemilla. Peli näyttää hienolta, mutta Ubisoftin esityksessä ollut toiminnan määrä toivottavasti on vain näytöstä, eikä peli ole vain sitä. Ensimmäisessä osassa pidin hiiviskelystä ja vihollisten yllättämisestä, jonka jälkeen täysi rähinä päälle. Samaa ehkä odotettavissa nytkin, joten odotan kolmosta innolla.

SplinterCell, josta mainittiin jo Microsoftin tilaisuudessa.

Avengers: Battle for Earth, supersankarimättöä. Ei iske.

Ubisoft ensimmäinen, joka näyttää Wii U:lla pelaamista. Uusi Rayman. Yhteistyötä Wii U Pad pelaajan ja Wii remote pelaajien välillä.

Wii U:lle yksinoikeudella tulee Zombi U. Lyhyt promovideo ei paljon kerro, mutta oli ainakin hienosti tehty.

AS3. Jep odotellaan! Nyt pelattiin talvisessa Amerikassa.

Shootmania. Not for me.

Suurin yllätys Ubisoftilta uusi GTA tyylinen lähitulevaisuuteen sijoittuva peli Watch Dogs, jossa pääosissa kaikkea hallitsevat tietoverkot ja niitä hallitsevat suuryritykset.

Nintendo:

Nintendon aloitti shown hienosti lupailemalla pelkkiä pelejä. Olisin tosin halunnut kuulla itse laitteestakin enemmän, mutta se käsiteltiin vain pintapuolin. Pääsääntöisesti asioita joita oli jo tiedossa. Itse show koostui täysin peleistä, joita listattiin vuorotellen. Osaa näytettiin hieman enemmän kuin toisia, mutta lähinnä vain siten, kuinka GamePad ohjain toimii kysiesessä pelissä.

Listaa peleistä:

• Pikmin3
• New Super Mario Bros. U
• Batman Arkham City Armored Edition
• Scribblenauts unlimited
• Darksiders 2
• Mass Effect 3
• Tank! Tank! Tank!
• Tekken Tag Tournament 2
• Trine 2: Director’s Cut
• Ninja Gaiden 3: <joku lisänimi>
• Aliens Colonial Marines
• WiiFit U
• Sing (working title)

Sitten puhuttiin hetki 3DS:stä, mutta sille järjestetään oma tunti myöhemmin, joten esiteltiin nopeasti vain muutama peli:

• New super Mario bros 2
• Paper Mario sticker star
• Luigi’s Mansion
• Castlevania: <joku lisänimi>
• Epic Mickey: <joku lisänimi>
• Scribblenauts Unlimited
• Kingdom Hearts 3D:  <joku lisänimi>

Palattiin takaisin Wii U:n pelivalikoimaan:

• Lego City, näyttää hauskalta!
• Just Dance 4 (remote ohjain kädessä joten ei toimi tanssipeleissä)
• Zombie U (padi on ikään kuin reppu, skannataan kohteita ja käytetään inventoryyn,tarkka-ampujan tähtäin…)
• Assasins Creed 3
• Rabbids land
• Yourshape
• Rayman legends
• Sports connection
• Avengers  <joku lisänimi>
• Nintendo land (ilmeisesti joukko minipelejä opettamaan GamePadin käyttö, kuten Sports Wii:llä)

Siinä se. Shown jälkeen Nintendon streami jatkoi Wii U:n ohjaimen esittelyä Nintendo Landin minipeleillä ja muutamalla kolmannen osapuolen pelillä. Video on kuitenkin Nintendo tyyliin todella yliampuvaa perheen yhdessä oloa, iloa ja kiljumista kuinka yksi pelaaja tekee kaiken ja muut katsoo. Ei se niin toimi oikeasti! Peleistä mielenkiintoisimpana pidän Pikmin 3:sta ja Batmania. Batman oikeastaan tekee Padilla sen mitä ajattelin seuraavan Zeldan tekevän. Ehkä Nintendo ei voi jonkun sopimuksen myötä tuoda Zeldaa samaa aikaan Batmanin kanssa. Jos tässä tosiaan on kaikki mitä Wii U julkaisussa voi tarjota, niin täytyy ehkä vielä harkita missä vaiheessa laitteen hankkii. Metroid ja Zelda loistavat ainakin vielä poissaolollaan. Wii U on kuitenkin tulossa ja viimeistään Zeldan aikaan se tulee varmasti hankittua. Pressissä taidettiin vahingossa paljastaa, että Wii U julkaisu on joulun aikaan vaikka tarkkaa päivämäärää ei kerrottu.

Laitteena Wii U on edelleen mielenkiintoinen. Nintendon pressiin petyin kuitenkin aika pahasti. Kiinnostavia pelejä ei juuri tullut. Uusi Mario on tietysti mukava asia, mutta olisin halunnut oikean uuden Mario seikkailun eikä Brosin jatko osaa.

Tiivistelmä:

Tilaisuudet eivät paljoa hehkutusta tänävuonna keränneet. Enimmäkseen tutuuja nimikkeitä ja jo tiedossa olevia asioita. Viihdepuoleen keskityttiin todella paljon ja pelipuolella painopiste oli FPS peleissä ja urheilussa. Lajeissa, jotka eivät ole lempiaiheitani. Tulevia pelejä odottelen edelleen, jotak oli tiedossa jo ennen E3 pressejä. Suhteellisen tylsä ja yllätyksetön anti tänävuonna Nintendoa lukuun ottamatta. Toivottavasti reportterit paikanpäältä tuovat vielä mielenkiintoisia uutisia kun pääsevät pelejä kokeilemaan.

E3 odotuksia

Pelimaailmaan tärkein tapahtuma E3 on käynnistelemässä itseään Yhdysvalloissa Los Angelesissa. Vuotuisia pressitilaisuuksia tulee taas seurattua varmasti tarkkaan. Ajankohtien vuoksi todennäköisesti osaa vasta seuraavana päivänä seuraan nauhoiteettuna, mutta esim. Microsoftin tilaisuus on tänä iltana, joten nenä kiinni seurataan tänään kyllä streamia.

Mitä tänä vuonna sitten messuilta odottaisin? En itse asiassa kovinkaan paljoa. Peliala ei hirveän kiinnostunut ole ollut Wii U laitteesta, mutta itse kuulun siihen toiseen porukkaan. Wii on auttamatta vanhanaikainen ja olen Mario sekä Zelda fani, joten haluaisin kyllä uuden Wii U konsolin hyppysiin ja toivottavasti Marion ja Zeldan kanssa. Moni varmasti ajattelee ettei se riitä, mutta itse uskon sen hyvinkin riittävän. Jos siihen vielä saisi uuden Metroid Prime sarjan tekeleen mukaan, niin kyllä olisi Wii U:n menestys alussa ainakin taattu. Lisäksi konsoli Pad ohjaimella on mielestäni hyvä idea. Etenkin Zelda pelissä tavarat ja kartat voisi hoitaa nopeasti ruutua koskettamalla ja varmasti Nintendolla on muitakin suunnitelmia laitteen varalle. Nintendo aloittikin jo julkaisemalla Wii U:ta koskevat uudistukset. Ohjain on hieman muuttunut ja ainakin alkutietojen perusteella Nintendo on todella panostamassa GamePadiin. TV yhteensopivuutta myös hehkutettiin Nitnedo Direct Pre E2 2012 esityksessä. Yhteisöllisyyttä ajankohdan teeman mukaan myös hehkutettiin kiivaasti. Wii U Pro Controlleri näytti myös erittäin hyvältä, joten halutessaan Wii U:lla voi pelata pelejä ilmeisesti ihan vain normaalilla ohjaimella. Todella hyvä veto, jos näin on! Odotankin kovasti Nintendon pressitilaisuutta ja siellä nähtäviä pelejä. Iso asia varmasti tulee olemaan laitteen hinta. Jos se saadaan tarpeeksi alas, niin uskon laitteen menestyvän. Yli 450 euron hintalappu kyllä alkaa jo varmasti hillitä ostohaluja, mutta itse kyllä tulen sen varmasti heti hankkimaan, jos laitteelle vain tulee pelattavaa. Uusi Mario tai Zelda ainakin minulle olisi jo tarpeeksi. Tarkempia tietoja löytyy esim. pelaajalehti.com:sta.

Uudistettu GamePad istuu ilmeisesti paremmin käteen ja nappuloihinkin hieman muutoksia tullut.

Klassisempi ohjain varmasti tervetullut tosipelaajille! Toivottavasti kaikki pelit myös tukevat ohjainta.

Microsoftin ja Sonyn odotettaan kertovan jotain uusista konsoleistaan, mutta epäilen kyllä hieman. Microsoft ehkä voisi jotain vihjailla uudesta Xboxista samaan tapaan kuin Nintendo viimevuonna, mutta en usko että se kunnolla sitä julkisuuteen vielä tuo. PS3 on sen sijaan sen verran tuore vielä, etten usko Sonyn tuovan mitään uutta sen seuraajan osalta. Sony varmasti keskittyy Vitaan ja sen peleihin. Uumoilenkin että Sonyn esitys tulee olemaan aikamoinen pettymys. En ole lainkaan laitteesta kiinnostunut, joten Sony tuskin pystyy tuomaan kovinkaan suuria paljastuksia. Odotankin Sonylta oikeastaan vain uusia pelejä PS3:lle. Microsofi on täysi kysymysmerkki. Saavatko he jotain minua kiinnostavaa esille tuotua vai ei, koska mitään konsolia ei ole, jolla heidän pelejään pelata.

Suurimmat odotukset kohdistuvatkin siis Nintendoon ja ehkä yllätyksen tuovaan Microsoftiin. Haluaisin kyllä nähdä uuden Xboxin ja varmaan sen myötä tulen siirtymään Xboxin pelaajaksi. 360 ei ole ollut aikomusta hankkia mutta Wii U, uusi Xbox kuten myös PS3 tulevat varmasti jossain vaiheessa television läheltä löytymään. Yllätyksiä olen aina valmis E3:sta ottamaan ja seuraankin sieltä raportteja varovaisella mielenkiinnolla.

Kuvat: pelaajalehti.com

Max Payne 3

Hiljattain tuli saatua päätökseen ensimmäisen Max Paynen uusintakäännös iOS:lle. Max Payne 2 on myös tullut aikoinaan PC:llä pelattua, mutta siitä ei kuitenkaan uusintaversiota vielä ole. Mikä vielä parempaa, Rockstar, tuo hittipelien vankkumaton rakentaja on saanut ulos alkujaan suomalaisen klassikkosarjan seuraavan osan. Oikeuksien osto studio Remedyltä osoittautui hyväksi asiaksi, jotta hienoa sarjaa saadaan uuteen aikaan. Max Payne 3 ei ole saanut minussa kovinkaan suuria odotuksia aikaiseksi, mutta sellaisen innon kuitenkin, että halusin sitä lähellä julkaisua päästä pelaamaan.

Max on jättänyt New Yorkin lumiset tuiskut taakseen ja suunnannut Brasilian auringon alle São Pauloon. Siellä hän toimii erään rikkaan perheen henkivartijana. Perheen veljen vaimo kidnapataan ja pian Maxin yksinkertaisena tehtävänä on saada hänet takaisin ja alkaa selvittämään syytä tapahtumille. Max Payne on kuitenkin edelleen Max Payne. Elämässä yleensä kaikki ei aina mene ihan niin kuin pitäisi, mutta Maxin elämässä ei tunnu sitten sekään vähä onnistuvan. Alun pieni työtehtävä johdattaa Maxin mitä syvimmälle Brasilian kosteiden soiden ja rähjäisten slummien alamaailmaan. Oma henkikulta on onnistuttu kuitenkin ainakin toistaiseksi säilyttämään. Tarina on osittain erittäinkin brutaali ja aika-ajoin viinaan turvautuva Max välillä todella lohduton näky. Ääninäyttelijä James McCaffrey hoitaa hommansa jälleen kerta kaikkiaan upeasti. Maxin juttuja kuuntelee mielellään ja tarina pitää otteessaan loppuun asti. Tuntimäärää en tarkalleen osaa sanoa, mutta viiden illan aikana sain pelin läpi pelattua.

Outoa, mutta sittenkin upeaa!

Alkumetrit pelin parissa eivät tuntuneet kovin lupaavilta. Visuaalinen anti tuntui jotenkin oudolta. Ainakin PS3:lla ruudunpäivitys tuntui hieman tökkivältä ja grafiikka tuntui tönköltä, jotenkin vahanukkemaiselta. Hetken päästä en kuitenkaan enää kiinnittänyt tähän minkäänlaista huomiota. Päinvastoin Max Payne tuntuu todella upealta ja taidokkaalta tekeleeltä. Brasilian vaihtelevat maisemat on saatu erittäin hienosti peliin ja tunnelma vaihtuu samaan tahtiin maisemien vaihtuessa. Myös tarttuva ja tunnelmaan sopiva musiikki parantaa kokemusta edelleen. Koko pelin kestävä säröilevä ilme on todella jännä ja Max Paynen humalatilat tuntuvat välittyvän hyvin pelaajan silmiin. Max Payne sarjalle ominaisesta sarjakuvamaisesta kerronnasta on luovuttu, mutta tilalla on kiitettävä määrä animoitua tarinankerrontaa, jonka aikana ruutu pilkkoutuu osiin joihin tilanteita jäädytetään. Ikään kuin sarjakuvamaisiin ruutuihin, mutta hyvinkin pian osat häviävät ja ruutu palautuu taas seuraamaan täysillä menevää tilannetta. Myös dialogin kohotettuja sanoja tuodaan isolla fontilla ruudulle, joka auttaa mielestäni mukavasti keskittymään tarinan kerrontaan.

Tuskaa, turhautumista ja kiroilua

Suurin ongelma uudessa Max Paynessa on ehdottomasti mielestäni pelattavuus. Se tosin on varmasti omaa taitamattomuuttani. Edellisiä räiskintäpelejä kuten Max Paynen aikaisempia osia olen pelannut PC:llä, jolla tähtääminen ja FPS – pelien pelaaminen on huomattavasti helpompaa. Peli tuntui ajoittain todella todella vaikealta ja minulla peliaikaan tuli aivan varmasti useampi tunti junnausta tietyssä kohdassa, jossa kuolema korjasi Maxin hetkessä. Tähtäysasetukset saa valita itse ja ohjaimen tatilla tähtäämisestä ei tosiaan itselläni tullut juuri mitään. Pelin tarjoama Soft Aim olikin pakko ottaa käyttöön heti alusta alkaen. Sekin tosin tähtää suoraan keskelle rintapanssaria, mutta onneksi oma taktiikka löytyi alun kommellusten jälkeen. Max ei paljoakaan kestä osumaa ja elämänlanka on varsin ohut, koska itsestäänparantumista esimerkiksi suojassa kyykkimällä ei tapahdu. Ainoa keino palauttaa energiaa ovat kipulääkepurkit, joiden löytämiseksi täytyy koluta huoneista joka nurkka. Pelin tempo onkin taistelu, tutkiminen, tarinassa eteneminen ja taas taistelu. Vihollisia tulee aivan joka suunnasta, jopa erittäin suuria määriä kerrallaan. Ne ovat erittäin hyvin varustautuneita ja tarkka tähtääminen onkin pelissä avainasemassa. Ikäväkseni kuitenkin huomasin, että edes usea suora pääosuma viholliseen ei välttämättä tehoa. Lipas tolkulla kuluu luoteja vaikka Max kaatuu helposti yhdestäkin hyvin tähdätystä osumasta. Itse koin vaikeustason ongelmana pelattavuudelle ja ennen kaikkea pelinautinnolle. Alun totuttelun jälkeen peli alkoi luistaa ja siitä pystyi todenteolla nauttimaan. Ärräpäitä ja tuskan huutoja kuului varsinkin pelin alussa sekä aivan loppupuolella. Olen kuitenkin tottunut pelaajana siihen, että en koske pelin vaikeusasetuksiin ja niin sen mielestäni pitäisikin olla. Jos haluaa helppoa pelaamista niin tiputtaa normal tasosta alemmaksi ja HC pelaajat puolestaan voivat aloittaa vaikeammalla. Haluaisin itse olla siinä välimaastossa, jossa on hieman haastetta, mutta vaikeustaso ei vie iloa pelaamisesta. Nyt kuitenkin oikeastaan ensimmäistä kertaa olisi toivonut, että olisin aloittanut pelin Easy tasolla. Pelistä olisin varmasti nauttinut enemmän, kuin mitä nyt tuli tehtyä. Checkpointeja onneksi on varsin tiuhaan, joten kovin kaukaa ei tarvitse uusintaa ottaa. Pienikin välimatka tuntuu tosin varsin isolta, kun sen tahkoaa jopa kymmeniä kertoja uudelleen.

Peli on myös yllättävän buginen. Useammin kuin kerran, ainakin neljässä kohdassa pelin dialogi ja äänet eivät edenneet samassa tahdissa videon kanssa. Tilanne kuitenkin korjautui yleensä seuraavassa kohtauksessa, mutta itseäni se todenteolla häiritsi parissa kohtaa tarinan osalta.En osannut keskittyä ja hieman meni ohi mitä kohtauksessa oikeastaan tapahtui. Palaaminen edelliseen checkpoint kohtaankaan ei auta koska yleensä se tulee aina heti dialogin päätteeksi. Kerran äänet jopa hävisivät kokonaan ja ajattelin korjata tilanteen checkpoint latauksella. Sain kuitenkin mustan ruudun loading tekstillä varustettuna ja hetken päästä PS3 uudelleenkäynnisti itsensä.

Mukaansatempaavaa toimintaa alusta loppuun

Kaikesta huolimatta peli oli erittäin viihdyttävä. Tarina on mukanaan pitävä ja Max Payne hahmona edelleen valloittava, osittain säälittävä antisankarireppana, joka jaksaa parjata itseään ja elämäänsä. Vitsikkäät kohtaukset saavat välillä hymyn huulille ja kekseliäät pienet yksityiskohdat ilon ja selviytymistunnun pelaajaan. Vai kuinka usein olet nähnyt pelihahmon käyttävän tyhjää juomapulloa äänenvaimentimena? Aikaisemmista osista tutut bullettimet ovat edelleen mukana. Nautinto on suuri kun voi kulman takaa hypätä ja lahdata viholliset ennen kuin osuu takaisin maahan, jos siis saa pääosumat tehtyä. Peli myös pakottaa käyttämään aikatiloja useassa kohdassa. Usein taistelukohtaukset alkavat hidastetulla kohtauksella, jossa Max tekee jonkin uskomattoman tempun. Samalla täytyy hidastetussa aikatilassa lahdata mahdollisimman monta vihollista tai osua tiettyyn kohtaan, kuten kohti ajavan auton kuljettajaan. Näitä kohtia on varsin paljon pelin aikana, mutta sopivin väliajoin, joten ei niihin kyllästyä ehdi. Taistelujoukon viimeinen vihollinenkin kuolee aina näyttävästi hidastuksen saattelema, jolloin ensin näytetään Maxin aseen laukeaminen, luotien lentorata ja osuma viholliseen. Osumat ovat hyvin verisiä ja jopa hieman yliliioitellun näköisiä hetkittäin. Kuitenkin näyttäviä ja varsin upeita etenkin kuin ampumista voi jatkaa halutessaan, jolloin tilanteesta saa vielä näyttävämmän. Harvoinpa ammuskelupelin pitäisi täysin realistinen olla, joten grafiikka karkkia vain kehiin ja sen Rockstar tekee. Tyylikäs viimeistely on nähtävissä myös alkuvalikossa, joka tuodaan alkudemon päätteeksi ja jatketaan siitä valintojen jälkeen tarinaa. Huono muistinpalautus ei ole sekään, että peliin palaamisen seurauksena lataustauko käytetään sarjakuvamaiseen tyyliin ennen tallennusta tapahtuneita tapahtumia.

Upea ja tyylitelty pelikokemus, mutta välillä liian ärsyttävä peli tekee kunniaa Max Payne sarjalle. Ensimmäisten kuvien myötä kaljupäinen Max Payne herätti keskustelua pelimaailmassa, mutta se on varsin looginen harppaus sarjassa, joka ei kahden ensimmäisen osan aikana Max Paynin ulkomuotoon saanut aikaiseksi. Varsinkin kun tarinassa muutos hoidetaan tyylikkäästi. Rocstar lähti viemään sarjaa uudelle alueelle samalla tuoden mukanaan nykypäivän vaatimukset. Vanhoja klassikoita ei ole kuitenkaan unohdettu ja viittaukset menneisiin New Yorkin tapahtumiin ovat myös hienosti edustettuna. PC versio julkaistaan tänään ja tekisi melkein mieli pelata Max Paynen tarina uudelleen sillä ihan vain todetakseni kuinka upea tekele Max Payne 3 oikeasti onkaan. Nyt tunnelmat pelin erinomaisuudesta ovat kuitenkin todella ristiriitaiset vaikka osan pelin tuomista haasteista voi laskea osaamattomuuteni piikkiin lajityypin pelaamiseen konsoleilla.

Kuvat: rockstargames.com