lauantai 14. huhtikuuta 2012

I Am Alive




Viimevuoden E3:n aikoihin taisin ensimmäisen kerran kuulla I Am Alive pelistä, joka on kirjaimellisesti pelkkää selviytymistaistelua. Olen lukenut pelin läpi pelaamisen jälkeen muutamia artikkeleita pelistä ja varsin ristiriitaisin tuntein. Peli on tosiaan hyvä, mutta mielestäni ei erityisen mainio kuitenkaan. Siinä tosin olisi ollut ainekset paljon parempaan.

Darkworksin aloittama peli, mutta Ubisoftin loppuun saattama peli on varsin erilainen seikkailu. Peli on todellista kamppailua niin itsensä, kuin muiden katastrofista selvinneiden ihmisten kanssa. Tarinasta ei ole paljon kerrottavaa. Tuntematon mies on päätynyt Havingtonin kaupunkiin, joka on tuhoutunut maanjäristyksessä. Joka puolella on hiljaisuutta, talojen raunioita, tuhoutuneita autoja ja hajonneita siltoja. Tehtävä on vain selviytyä sekä selvittää missä vaimo ja lapsi ovat. Mies on tehnyt matkaa maan halki lähes vuoden, ennekuin pääsee kotiin katsomaan ovatko vaimo ja lapset kotona. Kotoa löytynyt lappu paljastaa, että he ovat lähteneet evakkoon ja tarkoitus on päästä takaisin heidän luokse. Matkalla pelaaja tutustuu kuitenkin muita auttamisen tarpeessa oleviin ja oma tavoite saa hetkeksi jäädä sivuun.

Peli on todella armoton pelaajalle. Selviytyminen on avainasemassa, eikä sitä ole tehty helpoksi. Pelaajalla on usein ase, mutta ei ammuksia tai jos niitä on, niin vain muutama. Tyhjä ase ja viidakkoveitsi ovat tuttu aseistus. Kaupunkien kaduilla on vihamielisiä vastustajia, joiden iskuja ei ota vastaan kovin mielellään. Tilanteista tulee yrittää selvitä mahdollisimman rauhallisesti ja nopeasti. Ensimmäisen vastuksen saa taltutettua veitsellä, mutta sen jälkeen saattaa joutua uhkaamaan aseella ettei muut hyökkää heti kimppuun. Aseella uhkaaminen saattaa pelkästään auttaa. Viholliset eivät tiedä onko piipussa patruunaa, mutta alkavat epäilemään sitä jos pelaaja epäröi toimintaa liian pitkää. Uhkaamalla voi käskeä vastustajaa perääntymään esimerkiksi kuilun tai nuotion viereen, jonka jälkeen pieni potku riittää hoitamaan loput. Ammuksia kannattaa säästää todellisiin tilanteisiin, jossa niitä tarvitaan. Jos yhteenoton vammat ovat tarpeeksi pienet, voi hyvin jatkaa tai sitten tarvitsee käyttää ehkä mukava olevia parannusvälineitä. Pillereitä, ensiapulaukkuja tai vaikkapa rotan lihaa, mitä on sattunut matkan varrella löytymään.

Toinen uhkaava tekijä energian loppumisen lisäksi on pelaajan kestävyys. Sitä tarvitaan taisteluissa sekä esimerkiksi kiipeillessä. Loputtomiin ei pysty seinillä ja sillankaiteilla roikkumaan vaan pelaajan on joko käytettävä taas repun tarjoamia parantajia tai pysähdyttävä tasanteelle lepäämään. Reittejä joutuukin suunnittelemaan usein etukäteen kameraa kääntelemällä. Myös lähes joka puolella oleskeleva tuhkapöly tukkii keuhkot ja liian kauan maan tasalla pysyminen koituu kuolemaksi. Tämä rajoittaa valtavasti halua tutkia paikkoja, vaan tavoite on enemminkin löytää mahdollisimman nopeasti seuraava kohde. Myöhemmin saatava kaasunaamari tosin parantaa tilannetta ja silloin tutkimusvaistot ainakin itselläni heräsivät. Tutkiminen osittain kannattaa. Kenttiin on ripoteltu sivullisia henkilöitä, jotka kaipaavat apua antamalla jotain tavaraa. Palkinnoksi saa hieman selkoa menneisyyden tapahtumiin, eli tarinaa saa eteenpäin auttamalla sivullisia. Niiden löytäminen ei selviytymisen pelossa ole kuitenkaan kovin helppoa, vaikka kentät ovatkin aika suoraviivaisia ja samoilla alueilla pyöritään välillä.

Ärsyttävin piirre pelin vaikeusasteessa tulee esille tallennussysteemissä. Peli on jaettu eräänlaisiin episodeihin, joiden alkuun voi palata koska tahansa. Kunkin episodin alussa sillä hetkellä olleet tavarat myös tallentuvat. Toinen vaihtoehto on eräänlaiset checkpoint pisteet joihin palataan Retry ”tavaroita” apuna käyttäen. Jokaisen episodin alussa niitä on vähintään kolme. Jos pelaaja kuluttaa loppuun kaikki Retryt, niin episodi alkaa alusta. Kovin montaa kertaa ei siis jotain kinkkistä taistelukohtaa voi yrittää tai päätyy kentän alkuun. Tämä lievensi myös intoa lähteä tutkimaan tuntematonta vaikka mieli olisikin tehnyt. Retry kertoja löytyy kuitenkin kenttiin ripoteltuna ja sivullisten auttamisesta. Hankala kinkkinen kohta, josta halusi päästä eteenpäin ilman liiallista ammusten käyttämistä, löytyikin usein paikasta, jota ennen sai Retryn jostain. Jos epäonnistui ja palasi checkpointiin, niin ei tarvinnut kuin ennen kinkkistä kohtaa käydä hakemassa Retry ja näin sai ikään kuin loputtoman uudelleenaloitus kierteen. Tallennussysteemi oli kuitenkin yksi suurimpia minua ärsyttäneitä asioita. Olisin halunnut tutkia paikkoja, mutta ei sitä huvittanut pelin tuomien rajoitteiden takia tehdä kovinkaan paljon. Varsinkin kun checkpointeista, eli kohdista joihin Retry toiminnolla voi palata ei ole mitään tietoa, koska sellainen on viimeksi ollut.

Peli on myös erittäin buginen. Kiipeillessä kontrollit olivat välillä oudot. Jos halusin putkea pitkin lähteä valumaan alas, niin hahmo tuntui vain tanssivan reunalla putken molemmin puolin. Välillä myös maahan taltutettu vihollinen, joka oli kuolemaisillaan, nousikin yhtäkkiä vääntämään veistä kanssani. Tulen räiskettä kuului sammuneelta näyttäneestä nuotiopaikasta ja kerran jopa kiipeillessä hyppäsin talon ikkunasta kuolemaan, jota en kertaakaan saanut toistettua. Reunalta alas hyppääminen tuntui olevan mahdotonta. Myös dialogien tekstit katoilivat oudosti ajoittain. Musiikit olivat tunnelmallisia, juuri katastrofikaupunkiin sopivia. Ainoastaan kestävyysmittarin pienenkin kulumisen jälkeen alkanut jännitysmusiikki kävi todella ärsyttämään.

Kaikesta näistä huonouksista huolimatta peli onnistuu olemaan hyvä peli. Maailma on onnistunut ja mielenkiintoinen. Usvan peittämä kaupunki, jossa ei voi olla varma missään on omalla tavallaan sekä kiehtova, että pelottava samaan aikaan. Täysiverisenä pelinä tekele olisi ollut varmastikin floppi. Se tuntuu keskeneräiseltä ja hiomattomalta, josta löytyy kuitenkin valtavasti potentiaalia. Nyt peli tuntuu enneminkin demolta, jotain isompaa odotellessa. Tarina ainakin jää osittain kesken, ellei sitä ole tarkoitettu jätettäväksi lähes tyystin pelaajan mielikuvituksen varaan.

15 euron hintaisena mainio hankinta. Jossain vaiheessa toivoisin näkeväni kokonaisen, hiotumman ja samaa hyvää ideaa käyttävän pelin, ehkä hieman pelaaja ystävällisempänä. Lopussa tosin odotti viimeinen harmillinen hetki. Lopputekstien jälkeen huomasin kaikkien episodien kadonneen. Olisin halunnut tukia vielä episodien väliin jääneitä siviilejä, joita olisi voinut auttaa, mutta ikäväkseni huomasin että peli täytyy aloittaa kokonaan alusta. Vielä entistäkin vaikeampi vaikeustaso ei houkutellut aloittamaan peliä alusta uudelleen.  En myöskään usko sivullisten kertomusten kovin paljon tarinaan lisää tuovan. Niiden siis mitkä jäi löytämättä. Jatkoa siis odotellessa ja tarinan lopetusta pohtiessa voin suositella, jos hermot kestävät jatkuvasti läsnä olevan epäonnistumisen pelon.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti