maanantai 30. huhtikuuta 2012

Tavoitteena 1:50


Ei ole nyt vähään aikaan tullut uusia blogi päivityksiä, mutta eipä ole ollut kamalasti blogattavaakaan. Perus elämää ollut, mutta mukavaa sellaista. Jopa VR kulki tuossa viikonloppuna etuajassa, kun Mikkelissä kävin pyörähtämässä.

Vappu alkamassa ja huomenna tarkoitus lähteä perus piknikille tyttöystävän kanssa. <3 Vähän tuollainen turha välipäivähän Vappu tänävuonna näyttää olevan. Onpahan mukavaa säätä ainakin ilmeisesti tiedossa. :)

Pyöräilykausikin on saatu mukavasti avattua kun parina aamuna olen pyörällä töihin päässyt. On se vaan upeata pitkän talven jälkeen taas aamuisessa viileässä auringonpaisteessa polkaista vajaa 9 km matka töihin. Huomenna alkaa myös kilometrikisa!

Tavoitteena 1:50


Tulevana lauantaina on tämän hetken mielenkiintoisin tapahtuma kun HCR – Helsinki City Run pyörähtää käyntiin kello 15:00. Itse olen toisessa lähtöryhmässä 15:10 ja 21 km matka olisi tarkoitus juosta taas tuntuvasti alta 2 tunnin. Viimevuonna juoksin oman ennätykseni 1:45, mutta luulenpa että tällä kertaa ei ihan siihen aikaan pääse. Harjoittelu on jäänyt vähän vähemmälle tänä keväänä kuin viime vuonna, osittain salitreenitauon vuoksi.  Kuntosali on ollut remontissa alkuvuoden, josta pitkä useamman kuukauden treenitauko johtunut. Varmasti on osittain ihan omassa laiskuudessa syynsä, sillä juoksut jääneet aika vähiin kevään aikana.

Pelaamista


Toki pelaamaan on myös ehditty. 2007 vuoden lopulla julkaistu Mass Effect sarjan ensimmäinen osa tuli vain Xboxille ja sen vuoksi kyseinen sarja on jäänyt kokonaan väliin. Mass Effect 3:n myötä vasta havahduin, että kyseinen pelihän on olemassa myös Windows alustalle PC:llä ja nykyinen koneeni jaksaa varmasti jopa ME3:sta pyörittää. Aloitinkin siis urakan ja ensimmäinen Mass Effect on ollut työnalla muutaman viikon. Paljon taas mielenkiintoisia pelejä kuitenkin tulossa, joten saa nähdä koska pääsee kakkos osan kimppuun. Parin viikon päässä häämöttävä Diablo 3 ainakin otettava heti työnalle. PC pelaaminen onkin kovasti nostamassa päätään! En ole harrastanut sitä nimittäin vuosiin.

iOS alustoilla on tullut pelailtua menneiden vuosien suomalaista PC legendaa eli Max Paynea. Yllätykseksi huomasin että olen nauttinut pelistä enemmän iPhonella kuin iPadilla. Mukavaa matkapelaamista onkin ollut. Hiljaksiin kuitenkin edennyt pätkä kerrallaan peli.

Näistä molemmista ainakin tulossa juttua vielä kunhan pelit saan päätökseen.

Ei muuta kuin mukavaa ja railakasta vappua kaikille!

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Journey




2009 ilmestynyt Flower oli upea taiteellinen ilmestys PS3:lla, joka sai muistaakseni varsin ylistävää huomiota osakseen. Peli ei kertonut millään tavalla mitä tulisi tehdä tai muutakaan kovin oleellista. Jonkinlaisia välipätkiä muistaakseni kuitenkin oli. Kukan terälehdellä vain leijailtiin ympäri niittyjä rehevöittäen samalla maisemaa ja laittamalla nuput kukkaan.

Matka täysin tuntemattomaan


Thegamecompanyn viimeisin tuotos, Joyurney jatkaa tutulla linjalla. Alussa on vain Start -nappula. ”Aloita uusi matka”. Matka alkaa jonkinlaiseen viittaan tai kaapuun sonnustautuneen hahmon matkassa. Mitään ohjeita, tutorialeia tai muutakaan opastusta, saatikka tekstiä ei tarvita. Ruudulle tulee ohjaimen kuva, joka näyttää mitä voi tehdä. Kallistella ohjainta ja painella muutamaa nappulaa. Siinä se. Pelaaja aloittaa matkan oikeastaan vailla minkäänlaista tietoa mitä tulisi tehdä tai minne mennä. Kaukana horisontissa näkyy kuitenkin vuori, jonka huippu loistaa. Sinne siis? Eikun menoksi.

Journey on todella upean näköinen peli. Siinä missä esimerkiksi Trine ihastuttaa väriloistollaan ja karkkimaailmalla, niin Journey on hillitympi. Upeisiin varjoihin, auringonlaskussa kimaltavaan aavikkoon, tuivertavaan lumimyrskyyn ja tunnelmalliseen musiikkiin nojautuva taiteellinen vaellus seikkailu. Pelaaja saa vinkkejä aavikolla minne tulisi edetä. Jonkinlaisia eläimiä muistuttavat olennot, jotka kuitenkin muodostuvat jonkinlaisista kankaanpalasista auttavat eteenpäin. Pelaaja saa matkalla kaulahuivia muistuttavaa liinaa pidemmäksi keräämällä piilotettuja merkkejä. Liina omaa mystisiä voimia joiden avulla hahmo voi lentää ja liidellä. Mitä pidempi huivi, niin sitä pidempään ilmassa on mahdollista pysyä.



Yksin ja kaksin


Pelaaja pelaa yksin, mutta matkan varrella tupsahtelee esiin muita pelaajia. Kiinnostava koukku pelissä on se, että muiden tai oikeammin toisen pelaajan kanssa ei voi kommunikoida. Matkaa voi kuitenkin jatkaa yhdessä ja toisiinsa koskemalla pelaajat voivat ladata toistensa kaulahuivin taikavoimia. Normaalisti voima palautuu vain tietynlaisissa pisteissä, jossa leijuu kankaan palasia tai eläimen ja kasvien muotoisia kangasryppäitä. Jos pelikaverista erkaantuu liian kauaksi, niin yhteinen matka katkeaa. Jossain vaiheessa todennäköisesti mukaan ilmestyy uusi pelaaja. Pelaaja ei tiedä kuin vasta lopussa kenen kanssa hän seikkaili ja kommunikoida voi oikeastaan vain morsettamalla valaan ääntä muistuttavan kaiun avulla. Outoa, mutta erittäin kiehtovaa.

Lyhyt ja antoisa


Peli ei ole myöskään pitkä. Noin kahden tunnin seikkailu kannattaa pelata läpi yhdellä istumalla. Taiteellista ja upeaa maisemaa on tosin pakko välillä vain jäädä ihastelemaan. Varsinkin kohta, jossa kuljettiin sivusuunnassa auringon laskiessa, raunion pilareiden katkoessa välillä auringonvalon oli todella vaikuttava. Liikkuminen ei ole aina helppoa. Aavikon hiekka ja myöhemmin vuoriston lumi on saatu todella mielenkiintoisella tavalla tuntumaan raskaalta ja vaikealta kulkea. Kuitenkin niin, että eteenpäin pääsee eikä tunnu vain paikallaan olemiselta.

Lyhyt matka kohti pyhää ja salaperäistä vuorenhuippua on täynnä mielenkiintoisia paikkoja ja tilanteita. Perille päästyä on tunne, että matka olisi kestänyt ikuisuuden ja vihdoin, vihdoin on päästy paikkaan jonne piti tulla. Miksi? Ei oikeastaan sen kummempaa väliä, mutta tänne oli päästävä ja matkan voi pian aloittaa taas alusta.


lauantai 14. huhtikuuta 2012

I Am Alive




Viimevuoden E3:n aikoihin taisin ensimmäisen kerran kuulla I Am Alive pelistä, joka on kirjaimellisesti pelkkää selviytymistaistelua. Olen lukenut pelin läpi pelaamisen jälkeen muutamia artikkeleita pelistä ja varsin ristiriitaisin tuntein. Peli on tosiaan hyvä, mutta mielestäni ei erityisen mainio kuitenkaan. Siinä tosin olisi ollut ainekset paljon parempaan.

Darkworksin aloittama peli, mutta Ubisoftin loppuun saattama peli on varsin erilainen seikkailu. Peli on todellista kamppailua niin itsensä, kuin muiden katastrofista selvinneiden ihmisten kanssa. Tarinasta ei ole paljon kerrottavaa. Tuntematon mies on päätynyt Havingtonin kaupunkiin, joka on tuhoutunut maanjäristyksessä. Joka puolella on hiljaisuutta, talojen raunioita, tuhoutuneita autoja ja hajonneita siltoja. Tehtävä on vain selviytyä sekä selvittää missä vaimo ja lapsi ovat. Mies on tehnyt matkaa maan halki lähes vuoden, ennekuin pääsee kotiin katsomaan ovatko vaimo ja lapset kotona. Kotoa löytynyt lappu paljastaa, että he ovat lähteneet evakkoon ja tarkoitus on päästä takaisin heidän luokse. Matkalla pelaaja tutustuu kuitenkin muita auttamisen tarpeessa oleviin ja oma tavoite saa hetkeksi jäädä sivuun.

Peli on todella armoton pelaajalle. Selviytyminen on avainasemassa, eikä sitä ole tehty helpoksi. Pelaajalla on usein ase, mutta ei ammuksia tai jos niitä on, niin vain muutama. Tyhjä ase ja viidakkoveitsi ovat tuttu aseistus. Kaupunkien kaduilla on vihamielisiä vastustajia, joiden iskuja ei ota vastaan kovin mielellään. Tilanteista tulee yrittää selvitä mahdollisimman rauhallisesti ja nopeasti. Ensimmäisen vastuksen saa taltutettua veitsellä, mutta sen jälkeen saattaa joutua uhkaamaan aseella ettei muut hyökkää heti kimppuun. Aseella uhkaaminen saattaa pelkästään auttaa. Viholliset eivät tiedä onko piipussa patruunaa, mutta alkavat epäilemään sitä jos pelaaja epäröi toimintaa liian pitkää. Uhkaamalla voi käskeä vastustajaa perääntymään esimerkiksi kuilun tai nuotion viereen, jonka jälkeen pieni potku riittää hoitamaan loput. Ammuksia kannattaa säästää todellisiin tilanteisiin, jossa niitä tarvitaan. Jos yhteenoton vammat ovat tarpeeksi pienet, voi hyvin jatkaa tai sitten tarvitsee käyttää ehkä mukava olevia parannusvälineitä. Pillereitä, ensiapulaukkuja tai vaikkapa rotan lihaa, mitä on sattunut matkan varrella löytymään.

Toinen uhkaava tekijä energian loppumisen lisäksi on pelaajan kestävyys. Sitä tarvitaan taisteluissa sekä esimerkiksi kiipeillessä. Loputtomiin ei pysty seinillä ja sillankaiteilla roikkumaan vaan pelaajan on joko käytettävä taas repun tarjoamia parantajia tai pysähdyttävä tasanteelle lepäämään. Reittejä joutuukin suunnittelemaan usein etukäteen kameraa kääntelemällä. Myös lähes joka puolella oleskeleva tuhkapöly tukkii keuhkot ja liian kauan maan tasalla pysyminen koituu kuolemaksi. Tämä rajoittaa valtavasti halua tutkia paikkoja, vaan tavoite on enemminkin löytää mahdollisimman nopeasti seuraava kohde. Myöhemmin saatava kaasunaamari tosin parantaa tilannetta ja silloin tutkimusvaistot ainakin itselläni heräsivät. Tutkiminen osittain kannattaa. Kenttiin on ripoteltu sivullisia henkilöitä, jotka kaipaavat apua antamalla jotain tavaraa. Palkinnoksi saa hieman selkoa menneisyyden tapahtumiin, eli tarinaa saa eteenpäin auttamalla sivullisia. Niiden löytäminen ei selviytymisen pelossa ole kuitenkaan kovin helppoa, vaikka kentät ovatkin aika suoraviivaisia ja samoilla alueilla pyöritään välillä.

Ärsyttävin piirre pelin vaikeusasteessa tulee esille tallennussysteemissä. Peli on jaettu eräänlaisiin episodeihin, joiden alkuun voi palata koska tahansa. Kunkin episodin alussa sillä hetkellä olleet tavarat myös tallentuvat. Toinen vaihtoehto on eräänlaiset checkpoint pisteet joihin palataan Retry ”tavaroita” apuna käyttäen. Jokaisen episodin alussa niitä on vähintään kolme. Jos pelaaja kuluttaa loppuun kaikki Retryt, niin episodi alkaa alusta. Kovin montaa kertaa ei siis jotain kinkkistä taistelukohtaa voi yrittää tai päätyy kentän alkuun. Tämä lievensi myös intoa lähteä tutkimaan tuntematonta vaikka mieli olisikin tehnyt. Retry kertoja löytyy kuitenkin kenttiin ripoteltuna ja sivullisten auttamisesta. Hankala kinkkinen kohta, josta halusi päästä eteenpäin ilman liiallista ammusten käyttämistä, löytyikin usein paikasta, jota ennen sai Retryn jostain. Jos epäonnistui ja palasi checkpointiin, niin ei tarvinnut kuin ennen kinkkistä kohtaa käydä hakemassa Retry ja näin sai ikään kuin loputtoman uudelleenaloitus kierteen. Tallennussysteemi oli kuitenkin yksi suurimpia minua ärsyttäneitä asioita. Olisin halunnut tutkia paikkoja, mutta ei sitä huvittanut pelin tuomien rajoitteiden takia tehdä kovinkaan paljon. Varsinkin kun checkpointeista, eli kohdista joihin Retry toiminnolla voi palata ei ole mitään tietoa, koska sellainen on viimeksi ollut.

Peli on myös erittäin buginen. Kiipeillessä kontrollit olivat välillä oudot. Jos halusin putkea pitkin lähteä valumaan alas, niin hahmo tuntui vain tanssivan reunalla putken molemmin puolin. Välillä myös maahan taltutettu vihollinen, joka oli kuolemaisillaan, nousikin yhtäkkiä vääntämään veistä kanssani. Tulen räiskettä kuului sammuneelta näyttäneestä nuotiopaikasta ja kerran jopa kiipeillessä hyppäsin talon ikkunasta kuolemaan, jota en kertaakaan saanut toistettua. Reunalta alas hyppääminen tuntui olevan mahdotonta. Myös dialogien tekstit katoilivat oudosti ajoittain. Musiikit olivat tunnelmallisia, juuri katastrofikaupunkiin sopivia. Ainoastaan kestävyysmittarin pienenkin kulumisen jälkeen alkanut jännitysmusiikki kävi todella ärsyttämään.

Kaikesta näistä huonouksista huolimatta peli onnistuu olemaan hyvä peli. Maailma on onnistunut ja mielenkiintoinen. Usvan peittämä kaupunki, jossa ei voi olla varma missään on omalla tavallaan sekä kiehtova, että pelottava samaan aikaan. Täysiverisenä pelinä tekele olisi ollut varmastikin floppi. Se tuntuu keskeneräiseltä ja hiomattomalta, josta löytyy kuitenkin valtavasti potentiaalia. Nyt peli tuntuu enneminkin demolta, jotain isompaa odotellessa. Tarina ainakin jää osittain kesken, ellei sitä ole tarkoitettu jätettäväksi lähes tyystin pelaajan mielikuvituksen varaan.

15 euron hintaisena mainio hankinta. Jossain vaiheessa toivoisin näkeväni kokonaisen, hiotumman ja samaa hyvää ideaa käyttävän pelin, ehkä hieman pelaaja ystävällisempänä. Lopussa tosin odotti viimeinen harmillinen hetki. Lopputekstien jälkeen huomasin kaikkien episodien kadonneen. Olisin halunnut tukia vielä episodien väliin jääneitä siviilejä, joita olisi voinut auttaa, mutta ikäväkseni huomasin että peli täytyy aloittaa kokonaan alusta. Vielä entistäkin vaikeampi vaikeustaso ei houkutellut aloittamaan peliä alusta uudelleen.  En myöskään usko sivullisten kertomusten kovin paljon tarinaan lisää tuovan. Niiden siis mitkä jäi löytämättä. Jatkoa siis odotellessa ja tarinan lopetusta pohtiessa voin suositella, jos hermot kestävät jatkuvasti läsnä olevan epäonnistumisen pelon.


perjantai 13. huhtikuuta 2012

iOS pelattavaa


iPhone ja iPad ovat osoittaneet kyntensä myös pelikoneina.Bussimatkalla, työtauoilla tai ihan vaan kotonakin sohvalla lojumalla Applenlaitteilla on varsin mukava pelata pikkupelejä. Isojen kotikonsoleidenveroiseksi pelikokemus ne tuskin koskaan tulee, sillä kosketusnäytöt asettavataina omat haasteensa. Alla muutamia nimikkeitä joita on tullut viimeaikoinapelailtua.

Infinity Blade


Vastustajia voi aluksi tuijottaa silmästä silmään.

iPadin myötä tuli hankittua Infinity Blade, joka päätyivarsin mukavaan alennukseen App Storeen. Peli ei kuitenkaan ole kovastikaanvakuuttanut. Jonkinlainen tarina pelissä kai on, mutta itsellä se on painunutjo unholaan. Kovinkaan kauaa kerralla peliä ei jaksa ikinä pelata. Pelaajaohjaa hahmoa koskettamalla näytöllä olevia sinisiä rinkuloita. Nämä osoittavatpaikat, johon on mahdollista siirtyä. Varsinaisesti hahmoa ei siis liikuteta,näytetään vain paikka mihin mennään ja kävely tapahtuu välianimaatiossa. Koskettamallanäyttöä eri suuntiin voidaan ympäristöä tarkkailla ja etsiä sieltä aarrepusseja,arkkuja tai potioneja. Jos kosketus vie paikkaan jossa tulee vihollinen vastaan,niin taistelu alkaa. Taistelut hoidetaan käytännössä joko kilvellä viholliseniskuja estämällä tai väistämällä. Oikealle tai vasemmalle väistöt tuleesuorittaa sen mukaan mistä suunnasta vihollinen lyö. Kun väistelty on tarpeeksitulee aika iskeä, jolloin näyttöä suditaan niin paljon kuin pystyy vihollisen torjuntaanasti. Tämän jälkeen toistetaan tapahtumia kunnes jompikumpi kuluttaa energiattoiselta loppuun. Välissä voi käyttää myös muutamia erikoishyökkäyksiä taitaikoja, jotka aiheuttavat viholliseen enemmän vahinkoa.

Dodge breakin alkaessa on aika iskeä takaisin!

Näin jatketaan kunnes päästään linnan ”lordin” luokse, jokatuntuu olevan reippaasti muita voimakkaampi vastus. Nopeat iskut kaatavataloittelevan pelaajan nopeasti. Näin päättyy ensimmäinen bloodline ja alkaauusi. Eli peli alkaa käytännössä alusta. Tällä kertaa vain viholliset ovathieman kestävämpiä kuin viimekerralla. Neljä bloodlinea jaksoin pelata japääsin noin vajaa 20 levelille. Loppuvastus on kuitenkin lvl 50, joten jonkun aikaatulisi ilmeisesti vielä taistella keräten parempia aseita ja tasoja jottavastus kukistuisi. Saman toistaminen uudelleen ja uudelleen syö nopeastipelistä ilon, eikä peliä ole jaksanut enää lainkaan edes aloittaa pieneksihetkeksi. Myös varsin kömpelöt kontrollit vievät parhaimman tuntuman pelinpääpisteestä eli taisteluista.


Draw Someting


Samaan aikaan voi olla useita pelejä käynnissä.

Angry Birdsin suosiota hätyyttelevä piirtelypeli DrawSometing on varsin koukuttava. Ideana on tuttujen tai tuntemattomien kanssaarvailla toisen tekemiä piirustuksia ja vuorostaan piirtää pelikaverillaarvattava kuva. Ensin valitaan sana, jotka saattavat vaihdella julkisuudenhenkilöistä tavalliseen juomalasiin tai tee kuppiin. Sanat on arvioitu 1 – 3 kolikonarvoisiksi. Jos kaveri arvaa sanan oikein, niin pelin kassaan kilahtaakolikoita, joilla voi ostaa pelin sisällä lisää käytettäviä värejä. Kun sana onarvattu, on oma vuoro valita sana ja piirtää se mahdollisimman hyvin, jottapelikaveri arvaa haettavan sanan.

Peli toimii sekä iPhonella että iPadilla ja on molemmillaihan käyttökelpoinen. Piirtäminen on tietysti hieman helpompaa iPadilla isommannäytön ansiosta. Homma sujuu myös hyvin iPhonella ja sormella, jos ei oleturhan tarkka piirtojäljen laadusta.

Piirtämiseen voi välillä panostaa kunnolla ja toisinaan vain suuntaa antavasti.

Todella koukuttava ja hauska peli jota pelaa mielellään useastikinpäivässä. Hyvä puoli on se, että piirrokset jäävät talteen peliin ja sanoja voikäydä arvailemassa kun on aikaa. Molempien pelaajien ei siis tarvitse ollaonline yhtä aikaa. Pelin Facebook sivuilla on nähtävillä todella taiteellisiaotoksia pelillä tehdyistä kuvista, joihin en todellakaan itse pystyisi. Tikku-ukotja yksinkertaiset kuvat kuitenkin ovat ajaneet hienosti asiansa sananarvaukseen. Peliä kannattaa ainakin kokeilla, koska tarjolla on niin ilmainenmainoksilla toimiva versio kuin alle euron maksava maksullinen versio.

Wind-Up Knight




Tätä peliä on tullut pelattua joulun tienoilta asti satunnaisesti.Taisi tulla joulun Applen kalenterista ilmaiseksi, mutta olisi tästä sen euron taipari voinut hyvin maksaakin.

Kyseessä on tasohyppelyä tarjoava ritaripeli. Pelaaja ohjaavieterillä toimivaa ritaria, joka etenee kentällä taukoamatta. Erilaistenesteiden ilmaantuessa on toimittava oikealla tavalla tai kentän joutuualoittamaan alusta. Myös vieterin vedon loppuessa peli päättyy. Kentältä täytyysiis saada kerättyä vieterin avaimia, jotka lisäävät vääntöä ritariin. Myöskilven päälle putoava kivi tai iskut viholliseen tuovat lisää aikaa. Ritariosaa kieriä, hyppiä, suojata kilvellä ja lyödä miekalla. Taitoihin tuleepäivityksiä kuten tuplahyppy, jolla pääsee pidemmälle. Alussa käydään hyvinensimmäisten kenttien aikana läpi taidot ja niiden mahdollisuudet. Peli koostuuneljästä kirjasta, joissa kussakin on 12 kenttää. Lisäksi on yksi bonus kenttä,jos kaikki kirjan tasot onnistuu läpäisemään A tai S suorituksen arvoisesti.Kenttiin on piilotettu paikkoja, josta löytyy pelikortti. Matkanvarrella myös kerätäänkolikoita. Jos onnistuu yhden pelikerran aikana keräämään kaikki kolikot sekälöytämään kortin, niin kenttä on suoritettu S tason mukaisesti.

Neljä ohjausnappia on sijoitettu näytön alakulmiin.


Ensimmäiset kaksi kirjaa ovat suhteellisen helppoja ja niistäonnistuinkin keräämään jokaisesta kentästä kaiken. Kirjat kolmonen ja nelonenovatkin tason nousu ja kenttiä joutui todenteolla tahkomaan, että ne pääseeedes läpi. Alkaa ilmeisesti sormet olemaan sen verran elämää nähneet, että eiyksinkertaisesti pysty enää yhtä nopeaan toimintaa kuin joskus aikanaan.Välillä jopa turhautui ja totesi, että parempi kokeilla uudelleen huomenna.Kenttiä oli sopivasti. Enempää niitä ei juuri olisikaan jaksanut tahkota.Kentistä saa palkkioksi ”noteseja”, joilla voi ostaa ritarille uusiavarusteita. Niitä tosin saa myös ilmaiseksi palkinnoksi, jos pelaa tarpeeksihyvin. Varsinaista hyötyä varusteista ei taida olla ja notesit kuluvat ainauuden kirjan avaamiseen, joten niitä ei juuri kannata käyttää ellei haluamaksaa ylimääräistä.

Viimeisessä bonus kentässä mennään väärinpäin. Todella vaikea taso!

Todella mukava ja hyvin toteutettu peli, jota tuli pelattuaainoastaan iPhonella. Musiikki rellutukset kävi tosin ärsyttämään, jotenmutella tuli pelattua enimmäkseen.

Muutamia muitakin nimikkeitä on tullut pelailtua, mutta ne ovat sen verran tuoreita että jatketaan tarinaa taas joskus myöhemmin.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Apple TV - vuoden turhake?

Apple TV:n takapaneeli. Kuva: apple.com.


Kuvassa on myös Apple TV oikealla, mutta mustaa taustaa vasten musta laite on aika piilossa. :D



iPhonen ja myöhemmin uuden iPadin julkistuksen nostattama kiinnostut Applen tuotteita kohtaan nousi sen verran suureksi, että kiinnostuin myös Applen ”harrastuksesta”, eli Apple TV:stä. Kyseisestä kapistuksesta julkaistiin myös uuden iPadin yhteydessä uusi päivitetty versio.

Edeltäjänsä kaltainen, mutta paremmalla raudalla päivittynyt Apple TV on varsin näppärän kokoinen pieni boxi, joka on tarkoitettu kodin viihdekeskukseksi. Virtapiuha seinään, HDMI –kaapeli (jota ei mukana tule) laitteen ja television välille ja eikun kojetta käyttämään. Heti alussa kysytään käyttöliittymä kieli ja langattoman yhteyden asetukset. Toki LAN yhteys onnistuu myös.

Apple TV:n käyttöliittymä


Sisältöä laitteessa on viihdepalveluiden suoratoistokanavia kuten Youtube sovellus, josta voi katsoa Youtuben tarjontaa. Applen iTunes storesta voi laitteen ja Apple ID –tilin avulla vuokrata elokuvia, jopa täydellä Full HD tarkkuudella, johon laite päivityksen myötä pystyy. Katsomaan pystyy myös kaikkea ilmaista iThunesin tarjontaa kuten elokuvia, musiikkia, sarjoja ja poadcastejä. Kiinnostavin ominaisuus minulle oli AirPlay toiminto. Kyseisen toiminnon avulla Apple TV:n kautta television ruudulle saa peilattua iPhonen tai iPadin kuvan ja katsoa näin ollen TV ruudulta vaikka sarjoja. Tämä oli myös suurin pettymys. Phonen ja Padin näytön kuvasuhde on sen verran sopimaton TV ruudulle, että mustia palkkeja näkyy joka puolella, kun kuvan laittaa peilautumaan televisioon. TV:n zoomauksella kuvan saa lähes koko ruudulle, mutta ei siitä paljon iloa ole kun tietokoneen kautta saman saa tehtyä lähes yhtä näppärästi ja koko television ruudulle. Lisäksi iPad täytyy piilottaa vaikkapa sohvatyynyn alle, jotta sen näytöllä oleva kuva ei häiritse silmäkulmassa television katselua. Kuva kun täytyy näkyä myös lähettävän laitteen näytöllä. Jos lukitsee toistolaitteen, niin myös kuva häviää myös television ruudulta.


iPadin kotivalikko AirPlayn kautta 40" televisiossa.


Ongelmalliseksi muodostui myös itse kuvan peilauksen aloitus. Ensimmäisellä kerralla kaikki onnistui hyvin, mutta jo toisella kerralla peilausta päälle laittaessa ei kuva tullut millään näkyviin. iPad näytti että peilaus on päällä, mutta muutaman sekunnin kuluttua peilaus ikään kuin tipahti pois päältä ja television ruudulla ei tapahtunut mitään.


iPadista AirPlayllä peilattu kuva Ruutu.fi sovelluksella Poliisit sarjan jaksosta. Laajakuvasuhde televisiossa.

iPadista AirPlayllä peilattu kuva Ruutu.fi sovelluksella Poliisit sarjan jaksosta. Television asetuksista kuvasuhteeksi asetettu zoomaus.


Myös muut laitteet saa näkymään Apple TV:ssä. Jos tietokoneella on iThunes päällä, niin koko kirjasto on kuunneltavissa Apple TV:n kautta. Myös elokuvia on mahdollista vuokrata koneella ja katsoa Apple TV:n kautta. Tällöin tosin lukemani perusteella elokuva siirretään Apple TV:n jolloin se ei ole enää katsottavissa koneen kautta.

Myös itse käyttöliittymä tuntuu erittäin kankealta. Mukana toimitettavassa kaukosäätimessä on vain muutama nappi ja niillä käytännössä peruutetaan toiminto, hyväksytään toiminto ja liikutaan edestakaisin ristiohjaimella. Lukaisin muistaakseni jostain uutisen, että Steve Jobs olisi hylännyt nykyisen version käyttöliittymästä, mutta se tuotiin uuden Apple TV:n myötä kun Jobsia ei enää ole. No olisi kyllä kannattanut kuunnella Jobsia.

Apple TV:n voinkin omalta osaltani ristitä tämän vuoden turhakeeksi, joka päätyy joko takaisin kauppaan tai Huuto.net:n. En keksi sille juuri minkäänlaista käyttöä, koska AirPlay ei toimi kuten oletin. Tietokone on kiinni televisiossa ja sieltä saa samalla vaivalla tai helpomminkin elokuvat sekä muun viihteen näkymään televisiossa ilman Apple TV:n tuomaa kikkailua. Mieluummin vaikka Mac Mini tai muu pienikokoinen PC mediakoneeksi, jos ei onnistu suora yhteys varsinaiselta koneelta televisioon.