torstai 26. tammikuuta 2012

iPhone pelikoneena


Nyt on jo hyvä tovi tullut omenaluurilla leikittyä ja lyhyesti sanottuna aivan mainio laite. <3 iPhone on muuttanut käsitystäni kovasti myös siitä, että Apple on nakertamassa palasta Nintendon ja Sonyn hallitsemalta kannettavien pelikonsoleiden markkinoista. iPhonen pelit ovat paitsi viihdyttäviä ja hyvän näköisiä, niin myös kohtuuhintaisia.

On totta että todellisten HC pelaajien joukossa DS ja tuleva Vita varmasti tulevat menestymään ja pelit tarjoavat tälle ryhmälle kokonaisvaltaisemman pelielämyksen kuin iPhone pystyisi tarjoamaan. Sensiaan satunnaispelaajan silmissä tilanne on aivan toinen. iPhone on jatkuvasti mukana ja sujahtaa helposti taskuun. Erittäin tarkka, kirkas ja selkeä näyttö yhdistettynä 4S mallin myötä tehokkaaseen prosessoriin, tarjoavat varsin upean näköistä pelattavaa. Omat heikkoutensa laite toki sisältää, mutta bussimatkan tai odottelutilan ajanvietteeksi iPhone tarjoaa mitä mainioimman alustan pikku pelailuun. Seuraavassa esittelenkin lyhyesti muutaman pelin, jota itse on tullut Helsingin joukkoliikenteen penkeillä sekä iltaisin kotisohvallakin kulutettua.


Angry Birds


Kun iPhonen sain, niin täytyihän se suomalaisen peliteollisuuden kärkinimi heti hankkia. Olen pelannut Angry Birds peliä PlayStation Storesta saadulla versiolla. Se oli todellinen raakile. Kaatuili eikä toiminut sitten millään tavalla. Oli vieläpä kallis. Ilmainen versio Chrome internetselaimessa oli puolestaan erittäin toimiva ja viihdyttävä.


Angry Birds on ehdottomasti lempi pelini iPhonella.


Peli kuitenkin pääsee näyttämään todelliset kyntensä vasta iPhone versiota kokeiltuani. Olen hankkinut ilmaisversion sekä 0,79 € maksavan Angry Birds Seasons pelin. Täytyy todeta että rahoille todellakin tulee vastinetta. Alle euro pelistä, josta ei ole vieläkään loppunut pelattava vaikka ollut puhelimessa jo sen hankkimisesta lähtien! Lisäksi peli on todella koukuttava. Samaa kenttää jaksaa yrittää ja yrittää uudelleen ja uudelleen, jotta saisi sen 3 tähteä ilmestymään ruutuun loistavasta suorituksesta. Lisäksi peli toimii todella sulavasti Phonella. Fysiikka on joskus hieman omituinen kun palaset eivät putoa edes tyhjän päällä. Se ei kuitenkaan haittaa sillä aina voi yrittää uudelleen paremmalla onnella. Onnea välillä tarvitaankin, sillä jo ennekuin on lennättänyt ainuttakaan lintua taivaalle saattaa kentästä jokin torni sortua aivan itsekseen. Seuraavalla kerralla tätä ei enää välttämättä tapahdukaan. Onnistumisista myös palkitaan lisäkentillä, bonus kuvilla ja videoilla.


Samaa kenttää jaksaa tahkota useaan otteeseen.


Pelissä on esillä edellisvuoden 2011 kenttiä, joista löytyy erilaisilla teemoilla varustettuja kokonaisuuksia. Pelaamaan pääsee niin pimeään Halloween yöhön, kuin kesäiselle piknikillekin tai pääsiäisen teemaan munia särkemään. 2012 osio puolestaan sisältää lisää pari edellisvuonnakin ollutta teemaa uudistuneilla kentillä. Mikä parasta pelattavaa tulee kokoajan lisää. Hiljattain huomasin App Storen tarjoavan päivitystä kyseiseen peliin ja sen ladattuani oli 2012 listaan ilmestynyt ”Yars of the Dragon”. Eli kiinan uuteen vuoteen liittyvä teemä 15 uudella kentällä + bonukset. Eli pelattavaa tulee lisää ilmaiseksi! Angy Birds on todellinen helmi iPhonen pelikokoelmassa. En yhtään ihmettele sen nousua sellaiseksi ilmiöksi mitä se tänäpäivänä on. Peliä voi pelata tarvittaessa minuutin tai halutessaan tunnin. Aina silloin kuin se sinulle sopii. Uskoisin että tulen hankkimaan muitakin Angry Birds julkaisuja kunhan tämä Seasons on saatu koluttua loppuun. Vihaisten lintujen parissa varmasti tulee viihdyttyä niin kauan, kuin iPhone vain taskussa jaksaa kestää.


Let's Golf 3

Let's Golf 3 oli positiivinen yllätys.

Golfi pelejä olen pelannut ennen oikeastaan vain Wiillä, joten niistä ei ei ole juurikaan. iPhonelle julkaistu Let's Golf 3 löytyi Macmaan uutisesta. Pelissä pääsee pelaamaan myös talvisessa Suomessa!

Itse peli on varsin mukavaa ajanvietettä, mutta osittain vaativaa. Peli on maksuton ja pelaamin onnistuu myös ilman rahallista panostusta, mutta parhaan pelikokemuksen saaminen vaatii euroja. Itse en ole jaksanut peliin oikeaa valuuttaa sijoittaa, joten peliä tuleekin pelattua vain pienissä pätkissä. Yhden väylän pelaaminen "maksaa" yhden energiapisteen ja energiaa tulee ilmaiseksi yksi per tunti. Maksimissaan kertyy 5 energiapistettä, mutta lisää saa hyvistä suorituksista sekä päivittäisistä palkkioista. Näin ollen tietyn ajan välein pelipisteitä voi olla varsin mukavasti.


Mukana myös Suomi!

Erilaisia pelimaailmoja on 8 kpl, mukaan lukien Suomi. Pelissä kerätään kokemuspisteitä joiden mukana hahmon taso nousee. Tason noustessa pääsee uusiin maailmoihin ja parempia varusteita hahmolle. Jokaisessa kentässä on kolme erilaista pelitilaa. Yksinpeli, kaksinpeli (koneen kanssa) sekä erilaiset haasteet, jotka vaihtelevat koko 18 väyläisen kierroksen pelaamisesta puttaustaitojen testaamiseen. Tosin koko 18 kierroksen pelaaminen vie niin paljon energiapisteitä, etten ole niitä onnistunut saavuttamaan. Näiden kaikkien suorittaminen vaatisi pelissä olevia seteleitä, joita ei ole kovin paljon tarjolla muuta kuin oikeaa valuuttaa vastaan.


3 erilaista pelitilaa jokaisessa maassa.

Haastetiloja riittää.

Itse pelaaminen on varsin yksinkertaista. Ensin valitaan suunta, huomioidaan tuuli, käytettävä maila ja mittarista valitaan lyönnin voimakkuus. Ilmalennon aikana palloa "pyörittämällä" voidaan pallon laskeutumiseen vaikuttaa esimerkiksi jarruttamalla tulevaa eteenpäin pyörimistä väylällä. Pelimekaniikka on helppo oppia, mutta vaatii harjoittelua, jotta lyönnit menevät varmasti sinne minne on tarkoitus. Kentissä on paljon erilaisia haasteita ja muotoja, joten vaihtelua riittää jokaisessa kentässä. Ilmaiseksi peliksi todella tyylikäs ja viihdyttävä peli, jota jaksaa pelata muutaman kerran päivässä. Lisäarvoa varmasti saisi, jos viitsisi kukkaroa avata ja pelistä löytyy myös moninpeli verkossa, jota tosin en ole kokeillut.


Erilaisia asuja ja varusteita saa pelin kaupasta, jotka parantavat suoritusta.




Virtual City

Applen 12-päivän joululahjojen joukossa oli kyseinen SimCity pelejä muistuttava kaupunginrakentelu. Pelasin aikoinaan ensimmäisillä PC-koneillani paljon SimCity pelejä ja siksi tämäkin varmasti kolahtaa varsin kivasti. Pelissä ei varsinaisesti rakenneta kaupunkia, vaan parannellaan ja kehitetään sitä. Vapaan rakentelun sijasta peli koostuu kentistä, jotka sisältävät erilaisia tavoitteita. Näihin tavoitteisiin päästyään kenttä on läpäisty ja voidaan siirtyä seuraavaan. Kentät on osittain valmiiksi rakennettuja kaupunginosia, joissa täytyy alkaa rakentamaan toimivaa infrastruktuuria ja tekemään asukkaista onnellisia. Tämä tapahtuu käytännössä tekemällä rakennuksia, erilaisten tuotantolaitosten väliin luotavia kuljetusrekkoja, jätteiden keräämistä, viihdykkeiden luomista ja kaupunkilaisten sinne kuskaamista sekä rakennusten ja kulkuneuvojen päivittämistä.

Keskimäärin yksi kenttä kestää 10–20 min, joka on mielestäni varsin sopiva aika. Kentän jälkeen voi jatkaa seuraavaan, yrittää uudelleen paremman arvosanan toivossa tai jatkaa seuraavalla kerralla. Hienosti iPhonelle suunniteltu tai ainakin toimiva kokonaisuus, jota jaksaa pelailla mielellään vähän pidempäänkin.


SimCitymäistä kaupunkirakentamista.




Myös risuja löytyy

Edellä esittelin joitain pelejä, jotka mielestäni ovat mielenkiintoisia ja toimiva. Olen onnistunut kuitenkin löytämään myös vastakkaiselle puolelle sijoittuvia pelejä, joista en syystä tai toisesta pidä juurikaan. Yksi iso ryhmä näyttäisi olevan autopelit. Segan Sonic hahmon peli Sonic Racing ja alla kuvissa nähtävä NFS Shift 2 ovat tätä sarjaa. Molemmissa autoa ohjataan kallistelemalla koko puhelinta, eli kuin rattia kääntämällä. En ymmärrä tätä ohjaustapaa lainkaan, kun koko peli kääntyilee samalla eikä ajamisesta tahdo tulla yhtään mitään. Pelinautinto on täysin tiessään ja muutaman kokeilun jälkeen nämä pelit lensivätkin bittiavaruuteen tilaa viemästä. Lisäksi Sonicin ajopeliä tuli tyttöystävän kanssa kokeiltua langattomasti moninpelinä, eikä ollut kovinkaan lupaavaa. Vähänväliä tapahtui pientä nykimistä ja pelaaminen oli ohjauksenkin puolesta jo tarpeeksi hankalaa.

Alku näyttää tyylikkäältä ja lupaavalta.

Karu totuus paljastuu ohjauksen järkyttävästä kankeudesta.


Death Rally puolestaan edustaa parempaa antia pelimekaniikaltaan. Ruudun vasemmassa alakulmassa oleva virtuaalinen tatti on toimiva ratkaisu ohjaamiseen. Ylhäältä päin kuvattuja pikkuautoja on helppo ohjata. Samaa mekaniikkaa olen kokeillut myös hahmon liikuttamiseen jossain peleissä ja varsin toimivaa ratkaisu luoda ikään kuin ohjaintatti kosketusnäytölle. Pienen ruudunkoon vuoksi tila näytöllä alkaa tosin loppua, jos erilaiset ohjaimet on sijoitettuna näyttöön. Tähän varmasti tuo helposta tulevaisuudessa iPhone 5, jonka huhuillaan sisältävän vähintään 4" näytön entisten iPhone puhelimien 3,5" sijaan.

Virtuaalinen ohjaintatti on pelastus kosketusnäyttöjen kontrolleihin.


Todellinen uhka

Kaiken kaikkiaan iPhone tuntuu erittäin toimivalta pelilaitteelta ja varsinkin satunnaiseen pikkupelaamiseen esimerkiksi bussimatkoille ja metrolle. Nintendo 3DS ei ole onnistunut vielä herättämään kiinnostustani kovinkaan paljon, eikä tuleva PS Vita sitä ole onnistunut herättämään toistaiseksi senkään vertaa. iPhonen hankkimisen jälkeen into suhteellisen hintaviin kannettaviin pelikoneisiin on hieman laantunut entisestään, joten en yhtään ihmettele huhuja siitä, että iPhone söisi Nintendon ja Sonyn kannettavien pelikonsolien bisnestä. Uhka  pelijättien tuloksen pienenemisestä Applen tuotteiden takia on mielestäni todellinen. iPhone on tehokas ja tyylikäs laite kaikenlaiseen viihdekäyttöön ja se tulee ottaa vakavasti myös pelialustana.

Kuvat: Kaikki kuvat ovat suoraan puhelimella otettuja ruutukaappauksia iPhonen peliversioista.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Uusi pelivuosi

Viimevuosi jäi historiaan ehkä yhtenä parhaimpana pelivuotena kun moni huippunimike sai jatko-osan, kuten Batman, Zelda ja Uncharted sarjat. Nyt alkanut vuosi näyttää jo ennakoiden valossa varsin lupaavalta pelaajan suhteen. Alla minua kiinnostavia pelejä, jotka odottavat julkaisemistaan ja pelikoneeseen pääsemistä.

Trine 2


Suomalaisen pelitalon kehittämä Trine vetosi minuun uskomattoman kauniilla ulkonäöllään sekä mielenkiintoisella hahmotriolla, jota voi vaihtaa lennosta. Tasoloikkaa ja seikkailua sisältävä peli tempaisi heti mukaansa mitäänsanomattomasta tarinasta huolimatta. Trine 2 on julkaistu jo muille alustoille, mutta Euroopassa PS3 versio antaa vielä odottaa itseään. Sony ei vain kertakaikkiaan ole oppinut hallitsemaan kaikkia markkina-alueitaan. Missähän lie tarkistuskierroksilla peli viipyy Euroopassa, vaikka sama pelipaketti on lyönyt läpi Sonyn seulan jo useita viikkoja sitten rapakon takana. Odottelen kuitenkin PS3 versiota, koska sillä sen haluan pelata. Voisihan sitä tietysti hankkia Boxin niin pääsisi eroon näistä Sonyn tuskastuttavista oikuista, mutta ehkä toisella kertaa. :D PC olisi myös yksi vaihtoehto, mutta sillä pelaamiseen en kovinkaan paljon enää nykyisin lämpene.


Final Fantasy XIII-2


Final Fantasy sarja on ollut aina lähellä sydäntä, enkä näe mitään syytä olla hankkimatta ja pelaamatta uusinta osaa, joka ilmestyy jo reilu kuukauden kuluttua. Sarjan kolmastoista osa sai osakseen valtavaa kritiikkiä, mutta itse pidin siitä ja jaksoin pelata jopa 100 % Trophyjen osalta läpi. 13-2 on saanut reilu viikko sitten pelattavan demon PlayStation Storeen, jota tuli jo kokeiltua. Lupaavalta näyttää ja mikäli ennakkotiedot laajemmasta, avarammasta ja tutkimusvapaasta maailmasta pitävät paikkansa en usko että tulen pettymään. Pieniä muutoksia oli toimivaan taistelusysteemiinkin tullut. Pokemonien tapaan pelissä pystyy keräämään vihollisia ja käyttämään niitä hyödyksi taistelussa. Kuinka kiehtovaa! Odotan. :)


Resident Evil 6


Capcom julkaisi trailerin ja tiedon, että uusi osa maineikkaaseen Resident Evil sarjaan julkaistaan loppuvuodesta. Resident Evil 5 oli parhaimpia co-op pelaamisen pelejä, joka tarjosi pelattavaa ja innostuksen pelata samat kentät useampaan kertaan läpi niin yksin kuin kaverinkin kanssa. Jokainen nurkka tuli koluttua ja aarre löydettyä. Yksi parhaimpia pelejä tässä pelisukupolvessa, joten todella mielenkiintoista nähdä minne uudessa Resident Evil:ssä päästään seikkailemaan ja onko yhtä upea co-op pelitila edelleen mukana.


I Am Alive





Ubisoftin kehittämää kauhuseikkailu on osoittautunut trailereiden perusteella varsin kiinnostavalta. Uusi traileri, joka kertoo vihollisten uhkaamismahdollisuudesta ja selviytymisestä mahdollisesti luotiakaan käyttämättä kuulostaa jännittävältä. Resident Evil sarjassa on ollut usein tilanteita, jolloin joutuu säästämään ammuksia pahemman varalle. Toisenlaisen tien kohteeseen pääsemiseksi voi olla varsin kiehtovaa.


Max Payne 3





Max Paynen ensimmäinen ja toinenkin osa olivat taattua viihdettä aikanaan Remedyn työstämänä. Laadusta tuskin tingitään sarjan siirryttyä Rockstar Gamesin siipien suojiin, mutta saa nähdä viekö uusi isäntä peliä parempaan suuntaan. Alkutiedot myös tästä ovat olleet lupaavia. Pelin tosin ilmoitettiin myöhästyvän, joten toivottavasti niitä ilmoituksia ei aleta näkemään ihan joka kuukausi.


The Last of Us





Uncharted sarjan kehittäjien uusin tekele The Last of Us herätti mielenkiinnon heti ensimmäisestä traileristaan. Pelistä ei tosin kovin paljon tiedetä, mutta mitä voi odottaa Uncharted sarjan laadukkaan jäljen luojilta?


Tomb Raider





Tomb Raider palaa vanhalla nimellään! Tästä olen nähnyt vain trailerin enkä esimerkiksi lukenut juuri mitään. Odotan kuitenkin!


Hitman: Absolution



Yksi kovimmista odotuksista kohdistuu uuteen Hitman peliin. Edellisestä on jo reilu viisi vuotta, joten aikaa on vierähtänyt. Varsinkin ensimmäiset seikkailut, jota PC:llä tuli pelattua olivat mukaansa vetäviä ja erilaisten ratkaisujen löytäminen samoihin ongelmiin oli kiehtovaa.


Grand Theft Auto 5


GTA 5 tuskin selittelyjä tarvitsee. Tuleeko tänävuonna vai seuraavana? Odotellaan innolla!

Paljon muitakin pelejä varmasti tulossa. Isoja nimikkeitä jatkoineen sekä täysin uusia pelejä. Oman lisän tuo mahdollisesti julkaistava Wii U konsoli. Ei taida tulevanakaan vuonna ehtiä pelaamaan kaikkea mitä haluaisi. Missähän välissä vain ehtisi niihin vuosien varrella väliin jääneisiin peleihin palaamaan...?

maanantai 16. tammikuuta 2012

Batman: Arkham City


Nyt voin vihdoin palata Leppakkomies -pelin pariin tällä seuraavalla kirjoituksellani. Uusi Batman julkaistiin jo hyvän aikaa viimevuoden puolella ja itsekin noihin aikoihin pelin hankin. Peli osoittautui kuitenkin sen verran hyväksi tekeleeksi, että halusin keskittyä siihen kunnolla tarinan jälkeenkin ennen kirjoittamista. Välissä ehti ilmestyä Uncharted ja Zelda, jotka tuli pelattua läpi ja Zeldan jälkeen palasin Batmanin pariin. Pelasin tarinan läpi jo ennen edellä mainittuja pelejä, mutta mielenkiinto halaji kokoajan tutkimaan Batmanin maailmaa lisää ja niinpä olen viimeviikot viettänyt Arkham Cityssä.

Pari  vuotta sitten ilmestynyt Batman: Arkham Asylm oli todellinen yllätys pelaavalle kansalle. Pienen studio Rocksteady Studiosin käsialaa oleva supersankaripelin ei uskottu erottuvan muusta supersankaripelimassan tekeleistä. Peli oli kuitenkin kaikkea muuta, todellinen mestariteos joka palautti uskon sarjakuvista tuttujen supersankareiden onnistumiseen myös pelimaailmassa. Varsinaisesti uudet Batmanit eivät tarinallisesti sijoitu sarjakuvien maailmaan, mutta ammentaa sieltä hienolla tavalla vaikutteita ja hahmoja. En kovin hyvin itse tunne Batmanin maailmaa muuta kuin elokuvista, mutta silti onnistuin jo pari vuotta sitten löytämään mukavia yksityiskohtia pelistä. Etenkin Jokeri hahmona oli unohtumaton, eikä se petä uudessakaan seikkailussa. Myös pelimekaniikka toimi loistavasti vaikka parannettavaa taisteluissa olikin ja peli saikin todella ylistäviä arvosanoja ympäri maailmaa. Nyt onkin sitten tehty kaikki taas hieman paremmin ja tuotu elementtejä, jotka ensimmäisestä pelistä puuttuivat.

Kaupungin liitelevä varjo

Arkham City näyttää upealta.

Arkham Cityn ehdottomasti paras uudistus Arkham Asylmiin nähden on iso Arkham Cityn kaupunki, jossa pääsee liitelemään vapaasti. Ensimmäinen peli oli pääsääntöisesti sisätiloissa tapahtuvaa hiiviskelyä ja toimintaa. Ulkoilmakenttiäkin oli, mutta niissä ei kovin vapaasti päässyt olemaan Lepakkomies. Kehitystiimi on tämän asian korjannut ja se tarjoaakin Batmanille aivan uudenlaisen ulottuvuuden. Alussa on aivan uskomaton tunne kun pääsee Lepakkomiehenä liitämään sysimustan kaupungin yllä ja aistii kuinka kaupunki on läpeensä paha. Arkham City onkin Gothamin vanha kaupunginosa, joka toimii isona vankilana. Varkaat ja roistot saavat temmeltää siellä vapaasti. Eli siis vankilakaupunki kaupungissa. Bruce Wayne eli Batman on tätä ideaa vastaan. Arkham Cityn vartijat nappaavat Waynen ja heittävät hänet tähän uuteen cityvankilaan. Waynen salainen Lepakkomies identiteetti on paljastunut tohtori Hugo Strangelle, joka on yhdessä kaupungin uuden pormestarin, mielisairaalan aiemman johtajan kanssa perustanut Arkham Cityn. Wayne onnistuu kuitenkin luonnollisesti pakenemaan vartijoiden kynsistä ja saamaan Batman asusteet itselleen. Tästä alkaa yksi kaikkien aikojen parhaimmista ja upeimmista seikkailuista pelien historiassa. Heti alusta alkaen pelaaja pääsee liitelemään pitkin kaupunkia ja tekemään siellä täällä olevia sivutehtäviä, ratkomaan Arvuuttajan arvoituksia tai etenemään tarinassa.

Alusta asti on myös kiitettävä määrä hyödyllisiä apuvälineitä kuten kiipeilyä helpottava koukku, jolla saa hilattua itsensä kertaheitolla talojen katoille. Liitelyyn, taisteluun ja varusteisiin saadaan jatkuvasti pelin aikana päivitystä. Kaikkea saatua hyödynnetään kiitettävästi erilaisten tehtävien parissa, jota tuntuu olevan aluksi aivan liikaa. Jo pelkästään Arvuuttajan joka puolelle jättämiä Trophyjä sekä arvoituksia on lähemmäs 400. Erilaisia sivutarinoitakin pursuaa pelaajalle tehtäväksi ja oikeastaan kaikki ovat mielenkiintoisia ja mielellään niitä lähtee myös tekemään. Tämä onkin suurin syy miksi palasin Batman pelin pariin. Halusin tehdä ja kokea nuo pienet seikkailut ja onnistumisentunteet pelistä, kun keksii ratkaisun edessä olevaan ongelmaan. Tuntien jahtaamisen jälkeen on mahtavaa saada selvitettyä se viimeinen arvoitus ja napattua pahamaineinen konna hyppysiin.

Varsinaisen tarinan pelaamiseen kului arviolta kymmenisen tuntia, joka on mielestäni todella hyvä määrä tämän tyyppiselle pelille. Siitä oli pelin laskurin mukaan noin 50 % pelistä takana. Kun olin Uncharted 3:n ja Zeldan pelannut palasin tekemään sivutehtäviä, keräämään Trophyjä sekä ratkomaan arvoituksia. Noin 70 % on nyt takana ja siihen taitaa jäädä. Lisää pelattavaa siis olisi erilaisten taisteluharjoituksien ja haasteiden muodossa areena tyyppisessä tilassa. En kuitenkaan enää jaksa näitä nappienpaineluturnajaisia, sillä itse pelinkin aikana taisteluista, combojen tekemisestä ja erilaisten näppäinyhdistelmien parissa meni aivan tarpeeksi aikaa. Tekemistä pelissä siis löytyy todella paljon, jos vain jaksaa pelata.


Ruoska viuhuu

Toinen lisäys Arkham Cityssä on Kissanainen. Nyt pelaaja pääsee pelaamaan lyhyissä pätkissä myös Kissanaisen hahmolla, jonka saa käyttöön pelin mukana tulevalla koodilla. Käytetyn pelin ostaja ei siis pääse aivan yhtä hienoa kokemusta kokemaan, ellei halua PSN Storesta ostaa erikseen Kissanaisen peliin tuovaa lisäpakettia. Käsittääkseni kuitenkin myös ilman koodia pääsee hieman tarinassa olevaa Kissanaista pelaamaan, mutta lisäpelitilaan tai tarinan jälkeen tapahtuvaan vapaaseen liikkumiseen myös Kissanaisella ei ilman koodia pääse. Tämä on varmaan tehty osittain hidastamaan käytettyjen pelien myyntiä.

Kissanainen on mukana pelattavana hahmona.

Kissanainen ei kuitenkaan ole mielestäni kovinkaan erikoinen hahmo. Vaikka se onkin täysin itsenäinen oma hahmonsa ja pääsee sellaisiin paikkoihin joihin Batman ei pääse. Osa Arvuuttajan Trophyistä joudutaankin hakemaan Kissanaisella vaikka Batman pääsisi aivan viereen. Kissanaisen liikkuminen on toteutettu sulavasti, mutta ruoskan avulla tapahtuva seinillä kiipeily ei ole läheskään yhtä hauskaa kuin kaupungin yläpuolella liitely Batmanilla. Siksipä Kissanaisella pelaaminen ei ole yhtä houkuttelevaa, mutta toki erittäin piristävää vaihtelua tarinan keskellä. Osa Batman maailman tutuista pahiksista on myös nähtävissä vain Kissanaisella tapahtuvissa sivutarinoissa.

Taistelut Kissanaisella ovat puolestaan hauskempia kuin Lepakolla. Kissanainen on todella ketterä, mutta ei yhtä voimakas. Nopeudesta on kuitenkin suurta hyötyä isojen vihollislaumojen kanssa ja isonkin jengin saa helposti kumoon pitkillä comboilla ja erikoishyökkäyksillä. Viholliset eivät ehdi tehdä mitään kun Kissanainen on käynyt kolauttamassa jo kaikkia sekä perään heittänyt parit piikkipallot maahan, viuhauttanut ruoskaansa sekä siinä sivussa näyttänyt kyntensä. Todella mukava lisä peliin siis, eikä sitä ole yhtään liikaa.


Visuaalista herkkua

Arkham City, kuten myös edeltäjänsä olivat vuotensa upeimpia pelejä. Itse kaupunki ja sen luoma tunnelma ovat todella upeat ja käsin kosketeltavissa. Hahmojen animointi ja dialogit ovat upeita ja varsinkin Batmanin ja Jokerin suhde ääninä Kevin Conroy ja Mark Hamillin on jotain sellaista, mitä haluaa nähdä ja kuulla kokoajan vain lisää. Loppu tuodaankin pelaajalle todella kiivaalla tahdilla ja peli päättyy jopa hieman yllättäen. Dialogia tuntuu olevan myös Arkham Cityssä joka puolella olevilla pahiksilla sekä heidän pomoillaan, jotka ovat tuttuja Batmanin elokuvia tai sarjakuvia seuraaville. Varsinkin Pingviini teki todella syvän vaikutuksen ja tekijät ovat onnistuneet luomaan hahmosta juuri sellaisen kun Batmanin Pingviinin kuvittelee olevan.

Jokeri lunastaa taas paikkansa tyylikkäimpänä ja mielenkiintoisimpana pahiksena.

Koko peli on niin hiottu ja yksityiskohtia pursuava, tekemistä riittää enemmän kuin jaksaa tehdä ja parannuksia edelliseen peliin on onnistuttu tekemään jokaisella osa-alueella. Batman: Arkham City on kiistatta vuoden 2011 yksi parhaista ja jopa lähes paras peli vain niukasti Zelda edellään.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Hyvää uutta vuotta 2012!

Vuosi vaihtui ja uusi vuosi 2012 on alkanut. Tahdonkin toivottaa kaikille lukemaan eksyneille oikein mukavaa, antoisaa ja onnellista uutta vuotta.

Viime vuosina olen viettänyt uutta vuotta kavereiden kesken ja ohjelmaan on perinteisesti kuulunut Commando elokuvan katsominen. Tälläkertaa Commando matkasi kohti pohjoista kavereiden mukana, mutta itse päätin jäädä Helsinkiin. Erittäin ihanaa uutta vuotta vietin kotosalla oman rakkaani kanssa ja lapsuutta muistellen tuli tehtyä aattoiltana ranksalaisia, nakkeja ja lihapullia! Ai että oli hyviä! ^_^ Ei ihme että lapsena näitä halusi syödä joka vuosi. :)



Ilma oli erittäin suotuisa aatto lauantaina, mutta paukuttelua tuntui olevan hieman vähemmän keskiyön aikaan kuin edellisvuosina. Tosin olin kotosalla, jossa uutta vuotta ennen en ole viettänyt. Voi olla että täälläpäin ei normaalistikaan kauheasti raketit lentele. Keskiyöllä oli kuitenkin mukava käydä hetki parvekkeella katsomassa rakettien väriloistoa.

Sunnuntaina oli edelleen pikkupakkanen valloillaan ja antoisa kävelylenkki lähiympäristöön tuli tehtyä. Löydettiin Tullisaaren ulkoilupuisto ja sieltä varsin tyylikäs kunnostettu Aino Acktén huvila. Varsin mukavan oloinen puisto, jossa kannattaa käydä pyörähtämässä jos mahdollista.





Huomenna on taas paluu arkeen ja töihin. Tynkä viikko tiedossa, sillä perjantainahan on jo loppiainen ja pitkä viikonloppu tiedossa! :)