lauantai 12. marraskuuta 2016

PlayStation VR



PSVR on ensimmäinen todellinen kosketukseni virtuaalitodellisuuden maailmaan. Aikaisemmin olen kokeillut vain Oculuksen varhaisimpia kehitysversiota, joten kovin paljon kosketuspintaa VR-maailmaan ei ole aikaisemmin ollut. Tekniikka kuitenkin kiinnostaa kovasti ja lievä innostus PSVR-laseja kohtaan on ollut jo pitkään läsnä. Ei siis malttanut odottaa, vaan heti lasien ilmestyessä täytyi omat saada kokeiltavaksi.

Ensimmäinen haaste VR-maailmaan siirtymisessä on laitteiston toimintavalmiuteen kytkeminen. PSVR:n mukana tulee iso kasa erilaista johtoa. Sonyn toimesta jopa numeroitu erikseen, joten ohjeista käy varsin hyvin selvästi, kuinka laite on tarkoitus kytkeä PS4 järjestelmään ja mikä johto kuuluu mihinkin kohtaan. Lopulta asennuksen loppuun saatuani pääsee vihdoin käyttämään itse laitetta.

PSVR on yllättävän miellyttävä päässä. Paino jakautuu hienosti päähän, eikä ole esimerkiksi täysin otsalla. Alkusäätämistä on kuitenkin paljon. PS Kameran avulla voidaan määrittää silmien etäisyys toisistaan, joka auttaa VR:n kuvan hahmottamisessa. PS järjestelmän sisäinen opas opastaa myös laitteen päähän laittamisessa niin TV-ruudulla, kuin itse lasienkin ruudulla. Eli vaikka laitettavaa ja säädettävää on jonkin verran, niin loppupeleissä laite on kuitenkin varsin toimiva kapistus ensimmäiseksi VR laitteeksi. Toki laseista lähtevä johto PS4:n ja lasien välissä olevaan pienehköön boxiin tuntuu olevan varsin usein tiellä. VR kokemuksen saattaminen langattomaksi onkin yksi iso tekijä, jonka voisin kuvitella olevan isomman läpimurron vaatimus. Toisaalta johto mahdollistaa tekniikan laseista siirtämisen toisaalle, jolloin ne ovat kevyemmät.

Itse lasien kuva on hieman rakeinen ja yllättävän epätarkka ainakin omiin silmiin. En toki sulje pois useamman vuoden vanhoja silmälaseja, jotka voivat vaikuttaa kuvan tarkkuuteen. Opetusohjelman aikana VR lasien paikkaa ja kuvan sain kuitenkin varsin helposti säädettyä sopivaksi, mutta tarkan kuvan ylläpitäminen pelaamisen aikana tuntuu olevan haastavaa. Kovin iso alue ei ole tarkka ja ympärillä oleva hieman utuinen alue on varmaan yksi syy lopulta minulle tulleisiin ongelmiin lasien käytössä. Koin nimittäin varsin voimakasta pahoinvointia laseja käytettäessä. Aina ongelmia ei ollut, mutta liikettä sisältävät pelit, jossa kamera, eli käytännössä minä liikun, mutta oikeasti istun pakallani tuo pahoinvointia ikävästi esiin. Kaikkein pahin oli Driveclub autopeli, jota ei kovin montaa kymmentä sekuntia pystynyt pelaamaan. Toisaalta taas Rush of Blood vuoristoratakauhuseikkailun demo meni suhteellisen kevyesti, vaikka olenkin liikkuvan vaunun kyydissä. Point and click -pelit puolestaan tuntuvat olevan sitä helpointa antia, koska itse olen paikallani ja hahmo liikkuu Move-kapuloilla osoitettuun paikkaan. Yllättävissä paikoissa kuitenkin saattaa esiintyä pahoinvointia, kuten Sonyn Playroomin tasoloikkapelissä, jossa hahmoa ohjataan Mario tyylisesti pitkin tasohyppelykenttää. Homma oli mukavaa, kunnes loppupuolella tulikin yllättäen liukumäkilasku kohti maalialuetta ja homma oli siinä. Järkyttävä olo, jossa oikeasti joutui pidättämään, ettei oksennus tulisi.

Pöhnäinen olo VR kokemusten jälkeen alkoi olla enemmän sääntö kuin poikkeus, joten isompien pelien hankkiminen demojen sijaan ei tuntunut kovin luontevalta. Vaikka PSVR on erittäin mielenkiintoinen tuote ja VR on toivottavasti tulevaisuutta, niin ensimmäisen aallon laitteet evät ole olleet kovinkaan miellyttäviä kokemuksia itselleni. Kenties tulevaisuudessa tekniikan ja laitteiden kehittyessä pääsen itsekin näistä nauttimaan, mutta nyt päädyin muutaman viikon käytön jälkeen myymään laitteen pois. Palataan VR:n pariin kenties PSVR2:n myötä.


Tämä kaikki tulee PSVR:n mukana.


lauantai 5. marraskuuta 2016

Tulevaisuus Helsingin Messukeskuksessa


Kyllä se on jälleen todettu. Aika kuultaa muistot. Onhan se tietysti myös mahdollista, että suomalainen messukulttuuri on jonkinlaisessa taantumassa talouden vanavedessä.

Omissa muistoissa on vielä muistaakseni GameWorld-nimellä kulkeneet pelimessut Helsingin kaapelitehtaalla. Noihin kokoonnuttiin kavereiden kanssa, jotka olivat tulleet tutuksi keskustelufoorumeilta tai chat-kanavilta. Pääsi näkemään bittiverhon takana olevia ihmisiä oikeasti ja testailemaan uutuuspelejä ja laitteita samalla. Lisäksi oli paljon kilpailuja, joista oikeasti pystyi pelaamalla voittamaankin uutuuslaitteita. Messut olivat hienoja kokemuksia nuorelle pojalle, joten jostain se sama pieni into vielä kumpuaa, kun vuotuiset Digiexpot ja nyt ensimmäistä kertaa nimellisesti ainakin eriytetty GameXpo starttasivat Helsingin Messukeskuksessa.

Perjantai on ehdottomasti paras messupäivä, kun ihmisiä ei ole vielä liikaa. Ehtii siis kokea jopa asioita, eikä aika mene jonottamiseen. Messut siis edelleen vetävät väkeä, mutta osittain tietysti siksi, että samaan aikaan on useita muita messuja menossa. Pientä taantumaa ainakin perjantain osalta oli havaittavissa tai jostain syystä messut tuntuivat aikaisempaa rauhallisimmilta.

Isoimpana edelleen samana aikaan pidettävä Skiexpo, joka paistaa heti silmään halliin astuessa. Se näkyy selvästi ja vaikka GameXpo on hieno nimenä, niin peliosastoja saa oikeasti etsiä. Aluksi näin talviurheilua osastoja ja eksyin kiertelemään toiselle puolelle Messukeskusta etsiessäni pelipuolta. Lopulta se löytyikin Ski- ja Digipuolen takaa ajettuna omaan nurkkaansa. Mikään ei siis käytännössä ollut muuttunut ja pelialueet olivat suhteellisen pieniä osastoja. Toisaalta eipä tarvitse kovin paljoa pyöriä, jotta tarjonta pelaamisen osalta on nähty.

Ns. tosipelaajalle messut eivät nykymuodossaan paljon tarjoa. Joitain uutuuspelejä pääsee toki ensimmäistä kertaa kokeilemaan ja vaihtelevia messutarjouksia laitteista ja peleistä metsästämään. Rahaa kannattaakin varata mukaan, vaikka korttimaksut onnistuvatkin lähes kaikkialla. Keskustelutilaisuudet, isolta tapahtumalavalta kilpapelaamisen seuraaminen ja kavereiden näkeminen ovat kuitenkin messujen parasta antia. Satunnaiselle perheelle digipuoli tosin tarjoaa kuitenkin ikkunan erilaiseen maailmaan. Erityisesti VR on tänä vuonna esillä ainakin Viven ja Sonyn PS VR:n muodossa. Niihin jonoa olikin jo perjantaina ja messut antavatkin pienen kurkistuksen siitä ikkunasta ja pääsyn näkemään miltä se tulevaisuus oikeastaan näyttää.

Vaikka minulle messut eivät lopulta enää nykyään kovin paljoa tarjonneet, niin kyllä siellä piipahtaminen tarjoaa aina edes sitä jotain. Harvemmin tavattavien tuttujen kanssa jutteleminen ja ihan vain pitkästä aikaa näkeminen tarjoaa sitä pientä yhteisön kaipuuta menneestä ajasta, jolloin yhteen kokoontuminen nimenomaan messuja varten oli se juttu.

Messut Helsingin Messukeskuksessa auki vielä lauantaina ja sunnuntaina:

lauantai 5.11. klo 9-19
sunnuntai 6.11. klo 10-17





keskiviikko 2. marraskuuta 2016

GameXpo 4.-6.11.2016 Helsingissä - Kaksi lippua tarjolla!


Viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa tapahtuu. GameXpo starttaa perjantaina yhdessä mm. Digi- ja Skiexpon kanssa. Lisää messuista voit lukea alla olevasta linkistä ja ehkäpä pientä raporttia tulossa myös blogiin viikonlopun aikana.

Nyt olisi kuitenkin yksi kahden lipun paketti tarjolla! Lippu oikeuttaa sisäänpääsyyn yhtenä päivänä. Laita siis nopeasti tuossa sivupalkissa olevaan at gmail.com osoitteeseen sähköpostia. Jos olet ensimmäinen, niin saat lippupaketin itsellesi. Kyselen sähköpostilla yhteystiedot, niin saan liput matkaan jo tänään ja toivottavasti ehtivät perjantaiksi. Editoin postausta, kun liput ovat menneen, joten vielä saattaa ehtiä. ;)

http://gamexpo.messukeskushelsinki.fi/

//edit: Ensimmäinen onnekas ilmoittautui. Onnea Jussi!

tiistai 25. lokakuuta 2016

Final Fantasy VII pianokonsertti Helsingissä!


Tästä tulee vähän kuin mainospostaus, mutta ei haittaa. Hienon asian puolesta levitetään tietoa. :)

https://www.facebook.com/events/873342859433250/

MELODIES OF LIFESTREAM
Final Fantasy VII pianokonsertti Helsingissä 12.11.2016. Liput (22€) myynnissä nyt! —> https://holvi.com/shop/vgmland/

Piano: Ramon van Engelenhoven (http://www.ramonvanengelenhoven.nl/)
Tuotanto: VGM Land

Konsertin viralliset sivut: http://vgmland.com/melodies-of-lifestream-fin/

Tervetuloa ainutlaatuiseen Final Fantasy VII -pianokonserttiin kuuntelemaan kuinka vuoden 1997 rakastetuimpiin peleihin lukeutuvan pelin musiikit heräävät henkiin hollantilaisen pianovirtuuosi Ramon van Engelenhovenenin tulkitsemina.

Vuonna 1995 syntynyt van Engelenhoven on kotimaassaan tullut tunnetuksi lukuisista pianokilpailuista ja tunnustautuu itsekin intohimoiseksi Final Fantasy -faniksi, joten luvassa on unohtumaton kokemus musiikin parissa.



Konsertista varmaan vähän kertomusta sen jälkeen, mutta kannattaa tulla itse paikalle! Lippuja ei ole paljon enää jäljellä.

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

No Man's Sky (PS4)



No Man’s Sky on ollut puheenaiheena hyvän tovin. Peli aiheutti kohua jo ennen julkaisua ja hypejuna vei monen mennessään. Lopputulos on ilmeisesti hyvin paljon erilainen, mitä on annettu ymmärtää. Pienen tiimin tekemä kunnianhimoinen avaruustutkimusmatka on teknisesti upea saavutus, mutta pelinä se jättää monet kylmäksi.

Yksinkertaisuudessaan peli on tutkimista ja eteenpäin pääsemistä. Miljoonista tuntemattomista planeetoista koostuva leikkikenttä heittä pelaajan johonkin hiekanmurun päälle ja yrittää antaa vapaat kädet mieleisen kakun kokoamiseen. Satunnaislukuja pelimoottori syytää eteen tietyin ehdoin, eli jokainen planeetta luodaan, kun sen läheisyyteen mennään. Jokaisen pelaaja koluaa siis hyvin todennäköisesti täysin tuntemattomia planeettoja, joista kaikista tosin löytyvät samat asiat. Planeetoilla on aina resursseja, joita keräämällä saa varusteita ja alusta ladattua sekä päivitettyä. Toisilta planeetoilta löytyy harvinaisempia resursseja, sää olot vaihtelevat rajusti ja eläimistö sekä kasvillisuus on myös luotu satunnaisesti.

Planeetat ovat valtavia ja käveleminen paikasta toiseen veisi helposti tunteja. Tehtävänä onkin korjata avaruusalusta ja kehittää sen teknologiaa aina vain pidempiin hyperhyppyihin planeettojen ja galaksien välille. Sitä peli sitten onkin, erinäköisen, mutta pohjimmiltaan hyvin samanlaisten paikkojen tutkimista ja tuntemattomaan pyrkimistä. Jotkut varmasti viihtyvät pelin seurassa ja itse nautin myös suuresti tutkimisesta ja resurssien louhinnasta useita kymmeniä tunteja. En ollut tietoinen siitä mitä pelin oli tarkoitus tarjota, vaan hankin pelin kun näin mitä se on. Peliin on helppo hetkeksi palata, tukia ja siirtyä eteenpäin. No Man’s Sky voikin olla hyvin eräänlaista mielen terapiaa ja pakokeino arjesta.

Toki peli vaikuttaa usein tyhjältä, eikä varsinaista päämäärää oikeastaan ole. PC puolella voin helposti kuvitella pelin olevan modaajien huikea leikkikenttä ja peli tulee PC:llä varmasti saamaan täysin uusia ulottuvuuksia modikulttuurin myötä. Konsolipuolella sensijaan kannattaa tutustua peliin jossain tai odottaa sen ilmestymistä alelaareihin. Veikkaan, että parempia pelejä löytyy hyvin helposti johon aikaa käyttää, mutta toisaalta, voit olla myös yksi niistä joihin peli iskee kovaa. Siinä vaiheessa tutkimista ei pysäytä edes tietoisuus siitä, että teet kokoajan vain sitä yhtä ja samaa. Yrität saada hyperajomoottoriin sen yhden polttoainekennon lisää.





Alakuvat: Giantbomb.com