keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Uncharted 4: A Thief’s End (PS4)


Uncharted on ollut koko sen sarjan historian ajan jollain tasolla yksi lempparisarja. Vahvaa seikkailuhenkeä, tutkimista, muinaisia aarteita, paikkoja ja tapahtumia. Sarjan parissa on kasvanut muutama vahva henkilöhahmo, joten neljäs osa ei välttämättä sovi aikaisempia pelejä pelaamattomalle. Tarinasta saa paljon enemmän irti, kun tietää henkilöiden taustaa ja aikaisemmat seikkailut. Neljännessä osassa muistellaan vahvasti menneitä. Drake ja Elena ovat asettuneet aloilleen, mutta kuolleeksi luullun Sam-veljen ilmestyminen kuvioihin sysää tutun joukkion jälleen huikeaan seikkailuun etsimään muinaista aarretta, ainakin vielä kerran siis, eikä Sullyia tietenkään voi jättää mainitsematta.

Uncharted 4 on hiottu timantti. Se ei tarjoa mitään päräyttävää pelimekaanista uudistusta vaan luotaa vahvasti vanhoihin vahvuuksiin pienillä viilauksilla. Tarinaan, huikean näyttävään ja upeaan grafiikkaan, tunnelmalliseen äänimaailmaan ja hiottuun pelattavuuteen. Draken yliluonnolliset kiipeilyvoimat ovat vain yksinkertaisesti hauskaa pelattavaa ja vuorilla sekä hajoavilla rakennuksilla pomppiminen on vain niin pirun siistiä. Joukkoon sotketaan tuttuun tapaan aika-ajoin toimintaa ja aseiden pauketta, mutta sekin sujuu jo hyvin luontevasti. Tottakai mukana on myös pulmanratkontaa ja vuosikausia vanhat ansat ja mysteerit täytyy selvittää, jotta matka jatkuu. Naughty Dog yksinkertaisesti osaa tehdä sarjaan jo pelejä, enkä ainakaan itse enää törmännyt kuolettaviin harhahyppyihin tai tuskallisiin tähtäysongelmiin, joita saattoi sarjan alkuosien kanssa esiintyä.

Ainoa hetkittäin suuresti häiritsevä asia on se, että kuinka ihmeessä Drakea vainoavat viholliset onnistuvat aina pääsemään edelle? Vaikka Drake ystävineen suuntaa jatkuvasti alueille, jossa ei kukaan ole todennäköisesti käynyt satoihin vuosiin, niin aseistetut palkkasotilaat ovat jatkuvasti tutkimusten tiellä.

Silti, romantiikallakin höystetty tarina tempaisi mukaansa ja muinaiset piraattien salaisuudet jaksoivat kiehtoa loppuun asti. Peli tarjoaa hienon seikkailun ja kenties päätöksen Draken tarinaan. Aina toki on ovi auki jatkolle, mutta Uncharted voitaisiin yhtä hyvin jättää tähän. Uncharted 4 on juuri sitä mitä 1-3 osien perusteella voisi odottaa, tuttua seikkailua taas asteen verran hieman isommin, paremmin ja nätimmin. 




torstai 1. syyskuuta 2016

Quantum Break (XboxOne)


Suomalainen Remedy on kunnostautunut jo useamman ison peliprojektin verran, eikä Max Paynen ja Alan Waken jäljillä tullut Quantum Break jää menestyspelien varjoon. Remedyltä on totuttu näkemään räiskintää hyvällä tarinankerronnalla sekä jonkinlaisella peliteknisellä kikalla. Tälläkertaa keskitytään ajan manipuloimiseen.

Jack Joyce päätyy veljensä Willian Joyce kehittämän ja rikkaan tiedemiehen Paul Serenen rakentaman aikakoneen ensitestiin. Jotainhan siinä tietysti menee pieleen, aika rikkoutuu ja tapahtumia riittää selvitettäväksi. Ennen kaikkea tietysti asioiden korjaamiseksi, mutta isot kysymykset nousevat monella taholla pintaan. Kuinkahan asiat lopulta voisi korjata vai voiko? Aikakone oli Paulin Monarch Solutions –yhtiön varoilla rakennettu ja yhtiön palkka-armeija on lopulta paha vastus asioiden korjaamisen tiellä.

Kiehtova tarina on kenties pelin parasta antia, mutta se kerrotaan liian monessa paikassa. Toki jos on aikaa ja haluaa syventyä oikein kunnolla, niin Quantum Break on taivas tarinan pientenkin nyanssien tutkimiseen. Tarinaa viedään eteenpäin räiskintäosuuksien välissä, mutta iso osa piilotiedosta on kuitenkin sähköposteihin ja muihin kerättäviin asioihin piilotettuna. Kaiken tarinasta tietävän kannattaa varautua kokonaisen romaanin lukemiseen pelin aikana. Onnistunut kokeilu on myös jaksojen lopussa olevat TV-jaksot. Oikeasti näytellyt ja kuvatut pätkät tuovat mielenkiintoista syvyyttä tarinaan ja muihin hahmoihin, koska pelaaja tekemisillään vaikuttaa näiden pätkien tarinan kulkuun. Samalla myös tarina muuttaa varmaan ainakin jonkin verran muotoaan. Pelaajan valinnoilla on vaikutusta ja jaksojen välissä hypätäänkin tarinan toiselle puolelle katsastamaan mitä Monarch Solutionsin syövereissä tapahtuu. Serenestä tulee pelin niin sanottu pahis, jota kuitenkin pelaaja pääsee pelaamaan ja näin ollen tekemään merkittäviä valintoja, joiden myötä paha ei ehkä välttämättä olekaan enää niin paha? Sekä Serene että Jack saavat aikaan vaikuttavia erikoisvoimia ja Serenellä on kyky nähdä tulevaisuuden asiat. Valittavana onkin useassa kohdassa kaksi suuntaa, johon pelaaja voi tarinaa viedä katsottuaan pienen otoksen kahdesta mahdollisesta tulevaisuudesta.

Erikoisvoimat ovat Remedyn kyky erottua räiskinnällä. Siinä missä Max Payne pystyi hidastamaan aikaa, niin Jack voi vaikka pysäyttää sen, tietyin ehdoin tosin. Vastustajan voi vangita aikakuplaan, jota ampumalla saa pysäyttävää tuhoa aikaan, viimeistään sitten kun kupla katoaa ja rypäs luoteja singahtaa suoraan sen sisällä olleeseen viholliseen. Eteen voi luoda suojakiven, joka pysäyttää luodit tai salamannopeasti siirtyä aikahyppyjä huoneessa vihollisten selustaan. Eri kykyjen ja taitojen hyödyntäminen onkin avainasemassa pelin taistelumekaniikan kanssa ja siitä tulee pelin taistelun viehätys. Pelkässä suojassa kykkiminen ja vihollisten lahtaus saa paljon uusia ulottuvuuksia, kun pysyy liikkeessä ja käyttää tasaiseen tahtiin koko voima-arsenaalia hyväksi.

Remedyltä voi odttaa laatua ja se näkyy. Vaikka mielipeitä voi olla monia, niin peli ole lainkaan huono. Todennäköisesti siihen vain suhtaudutaan eri kantilta ja voisin veikata, että mielipide on vahvasti sidottuna siihen kuinka paljon on sitoutunut peliä pelaamaan ja tutkimaan. Peli kuitenkin saattaa herättää enemmän kysymyksiä, kuin se antaa vastauksia. Niitä toki on tarjolla, mutta vastausten löytämiseen tarvitsee syventyä kunnolla peliin. Sen voi pelata hetkessä juoksemalla läpi ja toisaalta taas kuluttaa niin paljon aikaa kuin jaksaa tutkiessaan jokaisen sopukan etsiessään tiedonmurusia ja koluten kaikki mahdolliset tarinahaarat. Onneksi kyseessä on kuitenkin perinteikäs putkijuoksu, joten kun alue on koluttu, niin voi siirtyä tarinaa jatkavan pisteen kautta seuraavaan. Pelaajasta itsestään on kiinni, kuinka paljon peli voi tarjota. Itse en lopulta jaksanut keskittyä lukemiseen, joten moni asia on minulta edelleen hämäränpeitossa. Peli kuitenkin piti otteessaan loppuun asti ja pelin yhdistäminen näyttelijöillä toteutettuun TV-tuotantoon oli ainakin minun mieleeni. 20-30 min viettää mielellään vain katsoen sarjan jaksoa ja se rytmittää mukavasti räiskintäosuuksia.

Remedy on onnistunut jälleen tekemään hienon pelin, se ei välttämättä täysillä uppoa kovin monelle, mutta kyllä siitä nautti sen aikaa, kuin siihen jaksoi panostaa.




tiistai 16. elokuuta 2016

Pokémon Go (iOS)


Pokemon Go on todellinen ilmö. Jopa niin iso juttu, ettei pelimaailmassa ei ole ennen moista nähty. 80-luvulla syntyneenä itse olen ollut Pokemon metsästyksessä mukana heti pelin suomeen rantautumisesta lähtien. Pokemon on tuttu jo ensimmäisistä televisiojakson sarjoista lähtien, vaikka kovin kauaa sarjaa ei tullut ikinä seurattua. Sarjan aikaisempiin peleihin en ole tutustunut, joten Pokemon Go on ensimmäinen kosketus varsinaiseen Pokemonien keräämiseen. Ajoitus pelin tuomiseen onkin varsin täydellinen, kun liikkuminen on trendikästä ja isolla osasta länsimaalaisen yhteiskunnan asukkaista omistaa älypuhelimen. Pelilaitteet ovat siis jo valmiina.

Vaikka pelaaminen itsessäänkin on ollut yllättävän hauskaa, niin jostain syystä yksi kiinnostavimmista ilmiöistä Pokemon Go:n ympärillä on nimenomaan siitä kumpuava hälinä. Peli on saanut kansaa oikeasti liikkeelle ja esimerkiksi Helsingin Kaisaniemen puistoon kokoontui heti ensimmäisten viikkojen aikana useaan kertaan hurja määrä ihmisiä tuijottamaan puhelimiaan. Suosituimpia kokoontumispaikkoja ovatkin alueet, joissa on pienen alueen sisällä kolme niin kutsuttua Pokestopia.

Peli ei kuitenkaan ole pelkkää puhelimen katsomista, vaan se on oikeasti sosialisoinut ihmisiä. Ujot suomalaiset siis puhuvat toisilleen! Itse olen todistanut tätä myös, enkä usko että ala-aste ikäiset lapset kadulla normaalisti kommentoisivat tekemisiäni. Ensimmäisten päivien aikana jaettiin kuitenkin paljon lähiympäristön pokemontietoutta ikään ja sukupuoleen katsomatta täysin ventovieraiden kaduntallaajien kanssa.

Toinen mielenkiintoinen havainto on nimenomaan se, kuinka Pokemon Go saa liikkeelle kokonaisia perheitä. Usein vanhemmat ovat lasten kanssa jahtaamassa Pokemoneja, jos ei molemmat omilla laitteilla, niin vähintään yhteisesti. Ei liene viimeaikoina ole ollut vaikeuksia saada vekaraa lähtemään ulos? Pokemonia pelataan yhdessä jopa sukupolvien yli ja hiljattain todistin isoäidin ja lapsenlapsen yhteistä pelaamista Helsingin ruttopuistossa.

Mitä peli sitten on? Tuttuja Pokemoneja jahdataan pitkin oikeaa maailmaa. Peli on siis luotu oikean maailman karttapohjalle ja Pokemoneja voi teoriassa olla missä vain. Pelihahmo liikkuu kartalla puhelimen GPS-signaalin avulla ja läheisyydessä olevat Pokemonit ilmestyvät kartalle, jolloin niitä vastaan voi aliottaa pokepallotaistelun. Otus on tarkoitus napata pokepalloon, ja kiinni saanti riippuu tuurista, käytettävästä pallosta ja pokemonin vahvuudesta verrattuna oman hahmon tasoon. Pokemoneja sitten kerätään ja muutetaan pokekarkeiksi, joilla voidaan kehittää olemassa olevia pokemoneja seuraavalle tasolle. Ennen kaikkea peli on siis niiden Pokemonien jahtaamista, jotka eivät ole kokoajan saatavilla. Harvinaiset pokemonit ilmestyvät harvoin johonkin. Näitä jahdataankin suurella joukolla isoissa tapahtumissa ja kaupunkikierroksilla, jopa koko yön jatkuvissa tapahtumissa.

Pokemonien jahtaamisten lisäksi iso osa peliä onkin Pokestopit, joita on pitkin kaupunkia. Yleensä ne ovat julkisia rakennuksia, patsaita tai ihan vain jonkinlaisia kohteita oikeassa maailmassa. Nämä paikat ovat siis kiinteitä pisteitä pelikartalla, joka vaatii oikeassa maailmassa tietyssä sijainnissa vierailua. Pokestopeilta saa pelissä käytettäviä esineitä kuten pokepalloja. Lisäksi pokestopeihin voi kytkeä Lure-moduuleita, jolloin pokemoneja ilmestyy kyseisen stopin lähelle tasaiseen tahtiin. Tämä onkin suosittu tapa yhdessä jahdata pokemoneja pokestop keskittymissä ja esimerkiksi Helsingistä hyviä paikkoja ovat mm. Kaivopiha ja Ruttopuisto, joissa on lähes aina Luret käynnissä.

Peli on järjettömän suosittu ja tiettävästi lähemmäs 100 miljoonaa pelaajaa on jo kokeillut peliä. Peli myös tahkoaa luonnollisesti valtavia summia rahaa, kuten suosituilla ilmaiseksi pelattavilla peleillä on tapana. Pokemon Gossa oikealla rahalla saa kolikoita, joilla voi ostaa mm. pokepalloja, Lureja sekä muita esineitä omaa peliä vauhdittamaan. Millään tavalla se ei kuitenkaan ole pakollista, joten peli edustaa free to play –pelien hyvin toteutettua lohkoa.

Paitsi että pokemonien löytäminen vaatii liikkumista ja pokestopilta toiselle kulkemista, niin pokemoneja voi saada myös haudotuista munista. Munia haudotaan sitä varten tarkoitetulla esineellä ja munasta riippuen Pokemoni kuoriutuu 2, 5 tai 10 kilometrin kävelyn jälkeen. Tämä siis saa ihmiset nimenomaan liikkeelle ja lenkillä puhelinta tulee pidettyä mukana nimenomaan Pokemon Go päällä. Täytyyhän ne kävelymetrit saada peliin talteen!

Suosion mukana tulee tietysti myös aina varjopuolia. Peliä pelataan auton ratissa ja tulokset voivat olla kohtalokkaita. https://www.youtube.com/watch?v=k-0--aJGLg0 Toisaalta käveleminen puhelinta tuijottamalla voi myös olla vaarallista, mutta onhan sitä tehty näin some-aikana jo vuosia. Ympäristön havainnointi ulkona, jopa Pokemon Go:n ulkopuolella onkin aina erityisen tärkeää varsinkin kaupungeissa. Sanotaan ettei Pokemon pelaajat näe puhelintaan pidemmälle ja juoksentelevat minne sattuu, mutta itse eräänä päivänä huomautin parille kaupungilla kävelleelle naiselle käsilaukun päältä tipahtaneesta hupparista, vaikka pelasin samalla Pokemonia ja kyseiset henkilöt eivät! Peliä voi siis pelata myös turvallisesti, eikä pelin tuijottaminen ole pakollista kokoajan. Värinä ilmoittaa kun pokemon ilmestyy näkyville, joten lenkkeily puhelimen kanssa onnistuu kyllä.

Vaikka peliä pelataan ympäri maailmaa, niin se ei ole kovinkaan tasapuolinen kaikille. Kaupungissa asuvat ovat paljon suotuisammassa asemassa, koska pokestoppeja on paljon ja pokemoneja muutenkin löytyy helpommin. Itse totesin asian, kun peli julkaistiin ollessani viikonloppuna maalla mummolassa, eikä pokemoneja löytynyt muuta kuin houkuttimia käyttämällä. Helsingin keskustassa puolestaan ei tarvitse montaa askelta ottaa kun löytää edes jotain ja isompi joukko ihmisiä tarkoittaa tietysti myös isompia Lure-keskittymiä. Kaupungit ovatkin siis etulyöntiasemassa haja-alueisiin nähden.

Julkaisu oli Pokemon huumaa, eivätkä serverit tätä rasitusta kestäneet. Nyt ongelmat on saatu kuitenkin korjattua ja osittain suurimman suosion laskemisen myötä palvelimet ovat pysyneet hyvin toiminnassa. Pokemon on jopa niin suosittu, että yritykset ovat valmiita maksamaan pokestoppien ja taistelemiseen käytettävien salien saamiseksi lähelle. Pokemon Go:n ympärille onkin syntynyt jos jonkinlaista liiketoimintaa. Ehkä suurimpana varavirtalähteiden myynnissä näkynyt selkeästi ja varmasti moni on vaihtanut parempaan puhelimeen pelin vuoksi. Puhumattakaan esimerkiksi baarien tai ruokapaikkojen lisääntyneistä asiakasmääristä, jos lähistöllä on suosittu pokepaikka.

Pokemon on varmasti tullut toviksi jäädäkseen ja niitä jahdataan suurella joukolla vielä pitkään. Päivityksiä varmasti on myös tulossa, joten pokemonien määrä tulee lisääntymään. Jotkut kun ovat onnistuneet jo kaikki keräämään, vaikka muutama on saatavilla vain tietyllä mantereilla. Se on ilmiö, joka muuttaa käsitystä pelaamisesta ja tuo sen entistä lähemmin kaikkien arkea. Pokemon Go:sta kun ei ole voinut olla kuulematta saatikka näkemättä, jos vain ulkona sattuu liikkumaan.

Vihdoinkin on löytynyt kansaa yhdistävä tekijä, johon ei välttämättä liity alkoholi. Kenties jopa seuraavan asunnon arvoakin saa nostettua ilmoittamalla asunnon olohuoneeseen ylttävästä pokestopista, jos sellainen sattuu asunnon läheisyydessä olemaan?











maanantai 18. heinäkuuta 2016

Disc Golf Game Alpha (iOS)


Frisbeegolf on räjähdysmäisessä nousussa suomessa juuri nyt ja itse on kiekkoa tullut heitettyä jo muutama vuosi. Mobiililaitteilla virtuaalista kiekkoa ei kovin monenkaan pelin toimesta ole päässyt heittelemään, mutta juuri parhaillaan kehityksessä oleva Disc Golf Game on tulossa paikkaamaan tätä aukkoa.

Peliä ei ole vielä julkaistu, mutta iOS:lla sen pariin on mahdollista päästä testaajana. Jani Honkakosken kehittämä peli on vasta siis tulossa, mutta jo nyt peli on varsin viihdyttävä tuotos frisbeegolfin maailmasta.

Pelissä päästään pelaamaan mm. Eurooppa tourin näyttämönä toimineen Nokian Beast-radan väylillä. Kiekkoja voi ostaa kiekkokaupasta ja ne vastaavat todellisen maailman esikuviaan nimiä ja ulkoasua myöten. Jopa kiekkojan käyttäytiminen on nyt jo saatu mallinnettua varsin toimivasti riippuen tietysti heiton onnistumisesta ja lähtökulmasta.

Heittäminen tuntuu pelottavasti yhtä helpolta tai vaikealta kun oikeasti. Kiekkojen arvaamattomuus sormen sipaisun eroavaisuuksien vuoksi antaa varsin todellisen tuntuisen olotilan pieleen menneen heiton jälkeen. Puttiralleiltakaan ei pelissä vältytä, kun muutamasta metristä kolistellaan surullisenkuuluisia alarautoja tai laitetaan metrikaupalla ohi laitteesta.

Käy tutustumassa peliin alla olevan blogin kautta ja hae mukaan testaajaksi ja pääset ehkä antamaan oman panoksesi kehitykseen. Sadepäivinä fribaaminen ei ole ollut koskaan näin mukavaa.

http://www.discgolfgame.net/







perjantai 10. kesäkuuta 2016

Oceanhorn: Monster of Uncharted Seas (iOS)


Kirjoitin Oceanhorn –pelistä hyvä tovi sitten. Vaikka peli vaikutti, ja on erittäin laadukas tuotos, niin se unohtui unholaan jumiin jäämisen seurauksena. Peleissä hyvin harvoin enää on mahdollista jäädä jumittamaan, mutta Oceanhorn tarjoaa myös siihen mahdollisuuden.

Se ei pidä kädestä pelaajaa kokoajan, joten jos satuit ohittamaan sinnulle tarjotun vinkin seuraavasta tavoitteesta tai määränpäästä, niin siinäpähän koluat paikkoja läpi. Oceanhorn on hyvin Zelda vaikutteinen ja lainaa oikeastaan kaiken tutuista Zelda-sarjan elementeistä. Nuori poika lähtee seuraamaan isänsä jalanjälkiä tavoitellessaan mysteeriä, joka näyttäisi johtavan Oceanhorn hirviön kukistamiseen. Matkalla kolutaan lukuisia saaria, autetaan saarten asukkaita, tutkitaan luolia, etsitään aarteita ja kehitetään taitovalikoimaa.

Veneellä liikkuminen on kiinnitetty tiedossa oleviin saariin ja matkat sujuvat pisteestä A pisteeseen B tietokone ohjaksissa. Varsinaista vapaata meritutkimista ei siis ole tiedossa, mutta jos saat vihjeen uuden saaren sijainnista, niin se ilmestyy karttaan ja voit siellä vierailla. Todennäköisesti et kuitenkaan aivan heti pääse kovinkaan pitkälle, koska saarten sopukoihin pääsemiseksi täytyy saada taitoja raivatakseen edessä olevat esteet tieltä.

Kun aloitin pelin alusta ja pääsin kunnolla vauhtiin, ei mikään pysäyttänyt. Pelitunteja on takana noin 15, mutta noin kymmenen tunnin pelinkesto on realistinen tarinan läpäisemisen osalta. Senkin jälkeen riittää vielä tutkittavaa ja salaisuuksia löydettäväksi. Vasta lopussa oikeasti on kaikkia taitoja hyödyntäen mahdollista päästä viimeisenkin arkun luokse.

Oceanhorn on ehdottomasti yksi mobiilipeleilemppareista ja onpa teos päätynyt myös Steamiin sekä tulossa konsoleille.